“Alkuilta me pussaillaan, mutta viimeistään nakkikioskilla jompikumpi saa makkaraperunat naamalleen.”
Katja, 21, ja Toni, 21, rakastavat toisiaan. Siitä ei kuulemma ole kysymystäkään.
“Mä en tajua mistä on kyse. Normaalisti me ollaan tosi helliä ja rauhallisia, mutta jos me juodaan yhdessä, meistä kuoriutuu varsinaiset Hohdon jacknicholsonit”, Katja kertoo.
Kuvio on aina sama. Kivaa iltaa suunnitellaan hyvässä hengessä, kasataan kaveriporukka ja mennään etkojen kautta baariin. Ja sitten alkaa tapahtua.
“Yleensä jotain napinaa on jo etkoilla, mutta varsinainen lysti alkaa jossain kello kahden ja neljän välillä. Tai viimeistään silloin kun Toni alkaa juoda tequilaa”, kertoo Katja.
“Tequila on hyvä indikaattori. Toni ei juo sitä kuin yhdessä mielentilassa ja siinä samassa tilassa se myös alkaa rähistä mulle”, Katja jatkaa.
“Me ollaan jo kavereiden keskuudessa ihan vitsi. Siinä vaiheessa kun Toni alkaa puhua tequilan tilaamisesta, muut alkavat tehdä lähtöä. Ne jo tietävät, mitä seuraavaksi on tulossa.”
Katja ja Toni ovat ne kaveripiirin kruunaamattomat draamakuninkaalliset, jotka juhlatuulellaan pilaavat kaikkien muiden kemut.
“Paitsi joskus kaverit ovat lyöneet vetoa siitä, moneltako meidän riitely alkaa, kumpi sen aloittaa ja mistä. Eikä kukaan meidän tutuista enää suhtaudu meidän riitoihin vakavasti. Kadulla sen sijaan ihmiset ovat joskus tulleet väliinkin kun ovat luulleet, että me oikeasti hakataan toisiamme”, kertoo Toni.
“Mutta silloin me ollaan toistemme puolella. Kerran joku tyyppi nappasi Tonia aika kovakouraisesti kiinni. Silloin mä napsahdin ja huusin jotain tyyliin: älä koske mun mieheen”, nauraa Katja.
“Naurettavinta on, että me joka kerta toistetaan aivan samaa kaavaa. Kumpikin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, muttei silti pystytä pysäyttämään tilannetta.”
“Joo, ensin sä teet jotain todella idioottia”, sanoo Katja.
“Ja sitten kun sä et tajua jutun huumoria, sä rupeat osoittamaan mieltäsi mököttämällä ja tekemällä jotain ilmeitä”, jatkaa Toni.
“En mä tee mitään ilmeitä!”
Hei hei, nyt laseissa on vain limua! Oletteko ikinä ajatelleet, että saatatte känniriidoillanne huvittaa aika monia ohikulkijoita?
“Ei sitä siinä ajattele. Kun on ihan järjettömän raivona toiselle, ei jonkun ohikulkijan mielipide jaksa paljoa painaa”, Katja pohtii.
“Toisaalta me nähtiin kerran bussissa yksi pari, joka riiteli humalassa jostain järjettömästä asiasta. Me naurettiin niille ja ajateltiin, että onneksi me ei olla tuollaisia, kunnes tajuttiin, että me ollaan juuri sellaisia.”
“Mä näin sen naisen joskus myöhemmin kadulla ja ajattelin heti, että tossa on toi pelle. Tuntuu tosi järkyttävältä, että joku saattaa katsoa mua kaupan kassajonossa ja ajatella samoin”, Katja pohtii.
“Hyi, mä en edes halua ajatella, mitä kaikkea ihmiset itse asiassa meistä tietävät! Monesti tulee nimittäin karjuttua aika henkilökohtaisiakin juttuja.”
Mutta mikä ihme saa Tonin ja Katjan tarttumaan pullonkaulan jälkeen toisen kaulaan?
“Ehkä humalassa kaikki tunteet vain korostuvat, estot vähenevät ja sitten me provosoidutaan toisistamme. Jos mä en rakastaisi tota naista näin paljon, niin en mä sitä välillä inhoaisikaan niin paljon”, toteaa Toni.
“Ja ehkä siitä on jollain tavalla tullut myös tapa.”
“Mutta me ei olla pitkävihaisia. Känniriita on känniriita, ei sitä enää aamulla jauheta. Eikä me koskaan olla oikeasti toisiamme fyysisesti satutettu. Se on vaan sellaista näyttävää ja äänekästä mesoamista.”
Ei sitten ole koskaan tullut mieleen olla juomatta?
“Ei! Pitäähän ihmisten voida juhliakin”, sanoo Katja.
“Miksi me lopetettaisiin juominen, kun me voidaan joka kerta päättää pyhästi olla tappelematta tällä kertaa.”
(Haastateltujen nimet on muutettu.)
