Ovatko he itse romuttamassa sukupuolten tasa-arvoa vai käyttävätkö he vain miehiä hyväkseen? Lue Cityn uusi kotirouvaraportti.
Madonna syöttää kanoja kartanonsa pihalla. Diiva on pukeutunut vaaleaan leninkiin ja siihen sopivaan pieneen villatakkiin. Tötterökorsetti on vaihtunut helminauhaan ja lainekampaukseen, provosoinnin sijaan tähti henkii 50-luvun kartanonrouvan hillittyä charmia.
Voguen julkaisemat kuvat Madgesta englantilaisladyna nostivat pinnalle ilmiön, joka on hiljalleen kehittynyt kiivastahtisen työelämän vastapainoksi. Nykyään on trendikästä olla kotirouva – jos siihen vain on varaa.
“Naisten kotonaolo on lisääntynyt huimasti”, kertoo yhteiskuntapolitiikan tutkija Anna Rotkirch, joka on erikoistunut vertailevaan perhetutkimukseen ja naistutkimukseen.
“Tukijärjestelmä mahdollistaa kotiin jäämisen yhä useammalle.”
Madonna emännöi Englannissa, Desperate Housewives Amerikassa. Tv-sarjan pettävän idyllisen omakotilähiön rouvat juonittelevat ja juoruilevat päivätyökseen. Täydelliset naiset ovat kenties kaukana suomalaisesta lähiötodellisuudesta, mutta sarjan suosio heijastaa myös yleisempää asennemuutosta.
20–39-vuotiaista naisista 63 000 tekee ilmoittaa taloudenhoidon pääasialliseksi toimekseen. Uutta on, että myös koulutetut ja työssään ansioituneet kaupunkilaisnaiset haluavat ottaa breikin työhelvetistä ja keskittyä kotielämään. Trendi jakaa mielipiteitä riippuen siitä, miltä kantilta sitä katsoo.
“Tämä on huolestuttava kehityssuunta”, Rotkirch sanoo.
“Ollaan palaamassa taaksepäin, perinteisen sukupuolisopimuksen suuntaan.”
Ovatko siis naiset itse romuttamassa sukupuolten tasa-arvoa, jonka puolesta edelliset sukupolvet ovat taistelleet?
“Naisten kotonaolo vähentää tasa-arvoa. Ilman omia ansiotuloja naiset tulevat jälleen miehistä taloudellisesti riippuvaisiksi”, Rotkirch sanoo.
“Nainen, joka viettää kotona yhdeksän vuotta, on suuressa vaarassa pudota kokonaan työelämän ulkopuolelle.”
Lisäksi pelkästään kodinhoitoon keskittyneen ihmisen on vaikeampi määritellä itsensä ja asemansa, sillä Suomessa on identiteetti perinteisesti määritelty pitkälti työn mukaan. Ilman työtä ei ole asemaa eikä näyttöjä, ihminen on ‘vain’ kotona.
Mutta entäs ne naiset, jotka näkevät kotiin jäämisen etuoikeutena, luovana taukona oravanpyörästä? Eikö kotirouvuutta voida katsoa siltä kantilta, että naiset käyttävät miestä hyväkseen: mies huhkii rahaa, ja nainen nauttii siitä kotona lekotellen?
“Hoitovapaa jakaa naiset kahteen ryhmään. Nuoremmille, heikommin koulutetuille, kotonaolo on vaihtoehto työttömyydelle. Tästä ryhmästä olemme huolissamme, sillä heidän mahdollisuutensa päästä työmarkkinoille heikkenee koko ajan”, Rotkirch valaisee.
“Toinen ja paljon pienempi ryhmä näkee kotirouvuuden taukona työelämän kiireistä. He ovat jo olleet työelämässä ja luultavasti myös palaavat sinne.”
Madonnalla on varmuudella mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä huvittaa. Ja juuri valinnanvapaus on avainasemassa kotirouvien paluussa.
“Kotiäitiydessä tai ylipäätään kotona olossahan ei ole mitään glamouria, jos ei ole joutunut olemaan töissä. Vasta työ tekee vapaasta ajasta arvokkaan”, toteaa Rouva-vaatemalliston lanseerannut IvanaHelsingin Pirjo Suhonen.
“Jos on kymmenen vuotta painanut duunia, niin sitä osaa arvostaa kiireetöntä kotielämää.”
IvanaHelsingin Rouva-malliston kotirouvien kiireettömän eleganssin ja elämänlaadun inspiroimat vaatteet ja laukut tuovat teknohömpötyksen keskelle nostalgisen tyvenen. Kyseessä ei kuitenkaan Suhosen mukaan ole paluu entiseen, vaan kannanotto laadukkaamman elämän puolesta.
“Moderni kotirouva on koulutettu ja kunnianhimoinen, eikä todellakaan miehestään riippuvainen, hellaan kiinni köytetty rassukka. Aika moni tekee esimerkiksi etätöitä kotonaan”, Suhonen toteaa.
Samaa mieltä on tutkija Rotkirch.
“Uuden ajan kotirouvat ovat kliseisen amerikkalaisen lähiörouvan vastakohta, he käyttävät hoitovapaan itsensä kehittämiseen, opiskeluun tai vaikkapa hyväntekeväisyystyöhön.”
Enää kotona oleminen ei tarkoita maailmasta eristäytymistä. Internet on laajentanut horisonttia, mullistanut kotonaolemisen ja mahdollistanut toisistaan erillään olevien ihmisten yhteisöjen muodostumisen. Palveluita on kehitetty lapsien kanssa liikkuville naisille sopivammiksi, on mammakahviloita, babybio-leffoja ja jos jonkinnäköistä harrastetta.
“Totuus kuitenkin on, ettemme me tiedä, mitä kotirouvat päivisin tekevät. Mitä he tekevät?”
Kotihenkilö ja feministi
“Ei kai kukaan järkevä nainen kestä kovin montaa vuotta pelkästään hiekkalaatikon laidalla”, toteaa 29-vuotias Jenni.
“Kyllä jokaisella aikuisella on jonkinlainen kaipuu kanssakäymiseen aikuisten ihmisten kanssa.”
Jenni on nuoren ja iloisen näköinen, päällään aurinkolasit tämän kevään mallistosta.
“Minulla on ollut se onni, että olen voinut hakea näköalaa elämään pihapiirin ulkopuolelta”, kahta lastansa kotona hoitava lentoemäntä ja humanistiopiskelija kertoo.
“Osaan nauttia jokaisesta hetkestä lasten kanssa, koska tiedän tämän olevan ainutlaatuinen vaihe elämässä.”
Feministiksi ilmoittautuva kotiäiti suhtautuu ajatukseen kotirouvien paluusta kriittisesti.
“Itseasiassa jo kotirouva sanana riepoo minua. Se on niin konservatiivinen ja viittaa menneen maailman sukupuoliasetelmiin ja -rooleihin. Onhan niitä koti-isiäkin. Toisaalta kotihenkilö tai kotipersoona kuulostavat kyllä aika keinotekoisilta termeiltä”, Jenni lisää.
Kotirouvuuden ihannointi huolestuttaa Jenniä myös tasa-arvonäkökulmasta.
“Naisten kotonaolossa on monta puolta. Lapsien olisi hyvä saada kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona, mutta toisaalta kotiäidit jäävät liian usein tienaavien miestensä jalkoihin”, Jenni pohtii.
“Onhan se väärin, jos yhteinen koti menee sen nimiin, joka perheestä käy ansiotyössä. Tasa-arvon pitäisi toteutua myös, kun ovi käy.”
“Kotityön arvostusta pitäisi pystyä kehittämään, niin että siitä maksettaisiin kunnolla, ja että se olisi edes jonkinnäköinen meriitti työelämään palatessa. Ristiriidasta ihan päättäjätasolla kertoo se, että jos minä ja kaverini hoitaisimme toistemme lapsia, saisimme me molemmat perhepäivähoitajan palkkaa ja kerryttäisimme itsellemme eläkettä. Ja kaikki samalla työllä kuin nyt.”
Kaksin kotona
“Sori, kun mulla on näin likainen tukka. Se on vaan sen takia kun menen vielä uimaan tänään”, aloittaa Pepita, 36. Häntä risoo stereotypia, jonka mukaan kotiin jääneillä naisilla on virttyneet verkkarit, metsittyneet kulmakarvat ja alati huutava penska jalassa kiinni.
“Se on pitkälti itsestä kiinni. Roskiksellekin voi pukeutua nätisti.”
Haastatteluun Pepita on pukeutunut farkkuihin, beigeen neuleeseen ja näyttäviin kaulakoruihin.
“Pelkäsin hieman, että tämä iso risti on liian madonnamainen.”
Häntä nimittäin risoo myös toinen stereotypia kotirouvista.
“En makaa päivät pitkät vaahtokylvyssä samppanjaa siemaillen, tai käy kosmetologeilla. Manikyyrin haluaisin, mutta se ei pysy!”
Pepita jäi kotiin pari vuotta sitten esikoisensa saatuaan. Ikuisuusopiskelijaksi itseään kutsuva nainen lukee kasvatustieteitä ja taidehistoriaa, ja työskenteli aiemmin markkinoinnin parissa.
“Parikymppisenä kuuntelin, kuinka 40-vuotiaat uraäidit valittivat vauvavuosien menettämistä. Itselleni on ollut selvää, että haluan hoitaa pienet lapseni kotona.”
Pepitan mielestä turhan monet hankkivat lapsia vain siksi, että se on normi.
“Kahden korkeakoulutetun ja työssä käyvän on vaikea yhdistää ura ja pienet lapset ilman, että joku näistä kärsii. Valitettavan usein se on lapset.”
Hän ei halua kertoa miehensä ammattia, mutta myöntää, että taloudellisesti menee hyvin.
“En silti elä mieheni siivellä. Meillä on omat rahat molemmilla. Mutta tottakai hän maksaa, jos vie minut illalliselle.”
“En koe menettäneeni mitään. Lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja juttuja: käydä kahviloissa ja taidenäyttelyissä.”
Pepita ilmoittaa pyykkäävänsä vain kaksi kertaa viikossa, muuten päivät kuluvat lapsen kanssa puuhaillessa.
“Kyläilemme tyttökavereiden luona, käymme elokuvissa ja lounailla. Helsingissä on paljon hyviä ravintoloita leikkinurkkauksineen.”
Heikentääkö kotirouvailmiö naisten tasa-arvoa?
“Ehkä, sillä työelämän tahdista putoaa helposti pois. Mutta toisaalta on hyvä, että naiset näkevät tämän yhtenä vaihtoehtona. Arvostus on lisääntynyt, vaikkei tämä trendikästä ole vieläkään.”
Entä tuomitseeko hän uraohjusäidit, jotka ryntäävät synnytyslaitokselta palaveriin? “Lähinnä ehkä säälin heitä, kun jäävät niin paljosta paitsi.”
Maria Kivimaa
Esimerkilliset esikuvat
- Sylvi Kekkonen
Avioiduttuaan Urho Kekkosen kanssa ja synnytettyään tälle kaksospojat Sylvi vetäytyi työmaailmasta, muttei sosiaalisesta elämästä. Edustusvaimon tehtävien ja presidentinlinnan emännöimisen lisäksi älyllinen Sylvi harrasti piti kotonaan kirjallista salonkia aikansa älymystölle. - Eleanor Roosevelt
Paitsi Franklin Rooseveltin vaimo ja First Lady, niin myös diplomaatti, aktiivinen amerikkalaisen ihmisoikeusliikkeen kannattaja sekä yksi varhaisista feministeistä. Eleanor Roosevelt matkusti ympäri Yhdysvaltoja promotoimassa New Dealia ja vieraili sotajoukkojen luona toisessa maailmansodassa. - Täydellisten naisten Bree van de Kamp
Julkisivu on kaikki kaikessa. Yhteensopivat twin setit, kypärämäisen täydellinen kampaus, tahraton koti ja joka tilanteeseen sopivat leipomukset – Marcia Crossin esittämä Bree on kuin Martha Stewart steroidikuurin jälkeen.
Rouvat pukeutuvat Rouvaan
“Äitimme tokaisi joskus 70-luvulla, että ‘voikun sitä voisi olla vain kotirouvana’”, kertoo Pirjo Suhonen, IvanaHelsingin markkinointipäällikkö.
“Tämä ajatus kiireettömästä kotonaolosta, kampaajalla käynneistä ja päiväkahveista naapuruston rouvien kanssa
inspiroi Rouva-mallistomme suunnittelua.”
Nyt äiti-Suhonen toimii innoittamansa malliston mallina.
“Taustalla on nostalginen charming housewife -ideaali sekä kitsch-ajatus siitä, että jokainen tarvitsisi esimerkiksi kerran kuukaudessa päivän, jolloin voi vain olla kotona. Ajatelkaa, kotona päiväsaikaan!” Suhonen innostuu.
“Tosin jos nykyään haluaa jäädä kotirouvaksi, on oltava paitsi taloudellisesti niin myös mentaalisesti varaa. On henkisesti raskasta olla kotona maassa, jossa perinteisesti pädetään työn kautta.”
Entä kaipaako Suhonen itse kiireetöntä rouvaselämää?
“Henkisesti sellainen kaipaus kenties on, mutta todellisuudessa en tiedä, jaksaisinko itse olla kotona kahta viikkoa kauempaa. Työni on niin ihanaa, etten malttaisi olla täältä pois.”
