Elina on 34-vuotias, eronnut yksinhuoltaja. Miksi, vaikka hän yhdeksän vuotta sitten kohtasi Sen Oikean?
“Kun tapasin ex-mieheni ensimmäisen kerran, hän vei minulta jalat alta. Olin niin rakastunut, että jälkeenpäin en tajua miten sain kaiken muun hoidettua. Lyhensin työpäiväni, jotta pystyin olemaan miehen kyljessä niin paljon kuin mahdollista ja otin palkatonta vapaata, että sain olla hänen kanssaan.”
“Jos minulla olisi ollut viisaus, joka minulla on tänään, olisin lukenut merkit heti: meistä ei tulisi hyvää paria. Arvomaailmat ja tavoitteet olivat aivan erilaiset. Mutta rakastuneena ihminen menettää järkensä.”
Yhä useampi pari eroaa pikkulapsivaiheessa. Alle viiden vuoden avioliittoja on yhä enemmän.
“Jotkut eivät kestä muutosta parisuhteesta kolmisuhteeksi. Vauvan syntyessä pariskunta saattaa ryhtyä isäksi ja äidiksi. Naisille voi jäädä päälle vauvalle omistautuminen, jolloin mies jää syrjään. Seksin puute voi haurastuttaa välejä”, selittää pariterapeutti Heidi Valasti.
“Yleistä on se, että lapsi tehdään liian nopeasti, ennen kuin pariskunta on siirtynyt rakastumisvaiheesta sitoutumisvaiheeseen, eikä tunne toisiaan. Tai ehkä suhteessa ei ole rakkautta ja lapsi on tehty paikkaamaan sitä. Joskus lapsi on tehty paikkaamaan omia tarpeita, esimerkiksi tarvetta tulla hoidetuksi”, hän jatkaa.
Elina tietää mitä omien tarpeiden paikkaaminen on.
”Olin mustasukkainen, ja kieroutuneella tavalla ajattelin, että jos hankkiudun raskaaksi pian, saan hänet loppuelämäksi.”
“Ennen raskaaksituloa vietimme villiä elämää. Kävimme ulkona jopa neljä kertaa viikossa. Pidin bailaamisesta, mutta parasta oli se, että mies oli mukavampi humalassa. Selvin päin hän ei puhunut, tuijotti telkkaria tai nukkui.”
“Nyt en voisi sietää tuollaista käytöstä – kävin töissä ja hoidin myös kotihommat. Silloin ajattelin miehen muuttuvan. Se oli kolmesta kardinaalimokastani yksi. Toinen oli se, että kuvittelin lapsen syntymän ryhdistävän häntä. Kolmanneksi ajattelin lapsen muuttavan suhteemme tasa-arvoiseksi ja keskustelevaksi.”
“Kun aloin odottaa vauvaa, mies tuntui ilahtuneelta, mutta ei ollut kiinnostunut raskaudestani. Hän riekkui baareissa kuten ennenkin. Kun olin selvin päin, aloin ahdistua siitä, ettei hän puhunut selvänä. Huomasin myös hänen arvoissaan ja kotitaustassaan paljon asioita, joista en pitänyt. Raskaus herätti minut näkemään miehen objektiivisessa valossa, enkä pitänyt näkemästäni.”
“Lapsen syntymä kiristi välejämme. Olin väsynyt, koska vauva valvoi, mies ei osallistunut mihinkään, kiukutteli, etten halunnut koko ajan seksiä. Olin kertaalleen pakannut kamat, kun huomasin olevani uudestaan raskaana. Se tuntui kamalalta, koska olin saanut uuden, vastuullisen työpaikan ja miehen kanssa meni päin helvettiä. Kävin lääkärillä hakemassa aborttia, mutta lääkäri kehotti miettimään. Ajattelin, että on tytölläni hyvä olla sukulainen turvana, jos minulle tapahtuu jotain. En ole katunut päätöstäni, ei ole lasten vika, että äiti valkkasi väärän isän.”
“Ero tuli pian toisen lapsen syntymän jälkeen, ja se oli helpotus. Harmittaa, että kiirehdin raskautta ja suhtauduin lapseen kevytmielisesti pitämällä häntä henkisenä isäntalutusnuorana. Nyt häpeän lapsellista ajattelua ja kadun siksi, että minun on oltava exän kanssa aina tekemisissä.”
“Olen tavannut uuden miehen kolme vuotta sitten. Hän on lapseton, ja kysymys yhteisestä lapsesta leijuu välillämme. Mutta kiintiöni on täynnä. Näen uusperheen perustamisessa vaikeuksia. Toisen lasta ei voi rakastaa kuten omaansa. Siksi epäilen, että uusi vauva voisi huonontaa minun, lasten ja mieheni välisiä siteitä. Sitä paitsi lapseni ovat kouluikäisiä, uusi vauva ei kiehdo paljon.“
“Tutustukaa toisiinne huolellisesti ennen vauvaa. Keskustelkaa lapsuudenperheistänne, koska sieltä nousevat tavat ja arvot vauvan myötä pintaan. Älkää sortuko sukupuoliroolien toistamiseen, vaan miettikää, mikä on omalle perheelle luontevin tapa toimia. Ensin kannattaa rakentaa turvallinen parisuhde, koska se on vauvan paras koti.”
Lukijoilta
“Vasta toinen lapsi muutti. Vaimoni ei ole hirviö – hän nukkuu yhä aamuisin pitkään, jos voi. Tyttäret (6 v. ja 4 v.) sanovat toisillensa: “herätä isä, äiti ei herää kuitenkaan”. Nykyisin ei ole enää kiire mihinkään, sillä lapset opettavat, että vain tärkeät asiat tulee myös aikuisten oikeesti tehtyä ajallansa.”
Mies, 41
“Meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat uskomattoman mahtavia ja samalla raivostuttavia. Ihan niin kuin muidenkin penskat. Kuitenkin nykyään huomaan ajattelevani lapsia kaiken pahan alkuna. Ei ole enää kavereita, joita voisi kutsua kylään. Tosin eipä ole kotiakaan, jonne olisi kiva ketään kutsua, koska lapset ovat vallanneet metelillään kaiken. Leluja joka puolella vaikka ne minuutin välein siivoaisi pois. On niin loppu työpäivän jälkeen, ettei kumpikaan vanhemmista jaksa tehdä kotitöitä. Riitelemme taukoamatta typeristä asioista ja seksiä harrastetaan vain pimeässä ja peiton alla… Vihaan kaikkea sitä yli kaiken. Kuitenkin rakastan lapsiani enkä niistä ikinä haluaisi luopua. Miettikää tarkkaan ja uskaltakaa sanoa jos ette ole 110 % varmoja, haluatteko rääpäleitä.”
Mies, 30
“Ex-vaimo ja myös ex-avopuolisoni muuttuivat kumpikin paljon etäisemmiksi lapsen syntymän jälkeen. Huomiota ei enää riittänyt minulle. Silloin huomasivat olemassaoloni, kun jokin ei mennyt heidän mielensä mukaan ja alkoi aina hirveä riita…”
Mies, 31
“Lapsen vuoksi ei anna niin helpolla periksi parisuhteessa. Ihan kannattavaa se onkin ollut. Lasta ei ole kuitenkaan suunniteltu millään tavoin, saati suhteen pelastukseksi.”
Nainen, 28
“Parisuhteen hoitoon ei jää aikaa. Ei raaski tai halua vaivata sukulaisia, että pääsisi leffaan puhumattakaan viikonloppumatkasta kahdestaan. Sitten kaikki muuttuu harmaaksi arjeksi. Seksi on nopeaa ja suorituskeskeistä. Jatkuva väsymys vaivaa. Kun molemmat ovat töissä ei ole voimia muuhun kuin kodinhoitoon ja työssäkäyntiin. Mies osallistuu kaikkeen, mutta elämä on hektistä suorittamista.“
Nainen, 26
Sekoaako lapsi erosta?
“Jos lapsen elämässä on vain yksi riskitekijä, kuten vanhempien ero, lapsen kehittyminen ei eroa ehjissä perheissä elävien lasten kehityksestä. Jos lapsen elämään tulee lisää riskitekijöitä, vaikutus on moninkertainen. Vanhempien välinen riitaisuus ja vihamielisyys ovat aina riskitekijä lapsen kehitykselle riippumatta siitä, elävätkö vanhemmat yhdessä vai erillään. Jos vanhempien välinen suhde on hyvin riitaisa, lapset kehittyvät paremmin eroperheissä kuin ehjissä perheissä.”
Lähde: Väestöliitto
TJEU = Tsekkaa jos et usko
- Cia Kiiskinen: Äitiyspakkaus
Ahdistava ja tyly kuvaus äidiksi tulemisesta ja parisuhteen muutoksesta. Taiteilijapariskunnan toinen osapuoli lähtee luomaan toisen jäädessä vauvan kanssa kotiin katumaan lapsen hankintaa. - www.vauva-lehti.fi/keskustelut/
Koko äitiyden ja naiseuden kirjo, kymmeniä tuhansia avauksia päivässä. Paras meininki online-keskustelupalstalla, jossa yleisin parisuhdeneuvo kuuluu: JSSAP = Jätä Se Sika, Ansaitset Parempaa. - www.rankkajatka.fi
Oma sivusto isille, jotka jäävät 2000-luvullakin helposti statistin rooliin, kun vauva valtaa makuuhuoneen ja mielen.
