Tutustuin Kalleen (nimi muutettu), kaverin työkaveriin, eräänä talvena. Tiesin Kallesta arkisia asioita, kuten sen, että hänellä on vaimo, kolme lasta ja rintamamiestalo.
Siksi olin todella hämmentynyt, kun Kalle esitteli ravintolapöydässä tyttöystävänsä Katin.
”Katso”, Kati sanoi ojennellen vasenta kättään minua kohti, ”vihdoinkin me mentiin kihloihin.”
Hymyilin vaivaantuneena, onnittelut juuttuivat kurkkuun. Kalle ei ollut maininnut eronneensa entisestä vaimostaan. Luontevaa sinänsä – hän oli edelleen naimisissa.
Kati sanoi Kallen ainoaksi huonoksi puoleksi sen, että hän on niin paljon pois kotoa.
”Onneksi Kallen koirat jäävät aina minun hoitooni, kun hän on matkoilla”, Kati sanoi ilmeisen tietämättömänä Kallen kaksoiselämästä.
”Parisuhteen ideaali ei ole sitä, että toiselle kerrotaan juurta jaksaen oman elämän jokainen yksityiskohta”, sanoo parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Hanna Soudunsaari-Pikkarainen.
”Mutta jos alkaa salailla kumppaniltaan paljon asioita, tai salailusta tulee huono omatunto, kannattaa pohtia salailemisen syitä. Miksi en luota kumppaniini niin, että voisin kertoa hänelle näistä asioista?”
Kallen tapaus viittaa Soudunsaari-Pikkaraisen mielestä persoonallisuushäiriöön, sillä kokonaisen perheen salaaminen vaatii kylmyyttä, joka nousee arkipäiväisten salaisuuksien – syrjähyppyjen, sänkyteeskentelyn, menneisyyden mokien – yläpuolelle.
Eräs nettikyselyyn vastannut lukija kertoo salanneensa massiiviset rahasotkunsa kumppaniltaan jo kolmen vuoden ajan.
”Jos hän olisi asiakkaani, kysyisin luultavasti miltä salaisuuden säilyttäminen tuntuu. Jatkuva peitteleminen stressaa ja vie valtavasti energiaa. Mitä vahinkoa tapahtuisi, jos hän kertoisi kumppanilleen raha-asioistaan? Kyseessähän ei ole henkilökohtainen ominaisuus, vaan käytännön keinoin selvitettävä ongelma”, Soudunsaari-Pikkarainen sanoo.
Monet lukijat kertoivat salailevansa menneitä suhteitaan ja erityisesti niiden määrää uusilta kumppaneiltaan.
”On pariskuntia, jotka saavat vanhojen suhteiden läpikäymisestä erinomaisia keskusteluja aikaan. Mutta ei exien luetteleminen ole mielestäni mikään eettinen velvoite hyvässä suhteessa. Monesti aiemmista kumppaneista puhumisen tarkoitus on vain aiheuttaa mustasukkaisuutta.”
Soudunsaari-Pikkarainen sanoo, että parisuhteessa saa olla omia asioita. Tasapainoinen ihminen kykenee säilyttämään itsenäisyytensä parisuhteessakin, eikä ajaudu toisesta riippuvaiseksi. Kypsä pari kulkee rinnakkain, mutta kumpikin omana yksilönään.
”Pystyn puhumaan hänen kanssaan kaikesta” -hokema koetaan parisuhteen ihannetilaksi, mutta aivan kaikkia asioita ei kannata toiselle möläyttää, jo hienotunteisuussyistäkin.
Lukijavastauksissa toistui usein sana häpeä, jonka Soudunsaari-Pikkarain en sanoo liittyvän läheisesti salailuun: jos kerron kumppanilleni itsestäni epäedullisia seikkoja, hän ei ehkä pidä minusta enää.
”Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi sillekin, ettei häntä ymmärretä tai hyväksytä, jos hän kertoo omat ajatuksensa suoraan.”
Soudunsaari-Pikkarainen kehottaa paljon salailevia miettimään lapsuudenperheensä dynamiikkaa. Jos salaisuus kuului perhe-elämään jo lapsena, salailua jatkaa helposti myös vanhempana.
En ole tavannut Katia enää toistamiseen, mutta hänen tietämättömyytensä jäi kiusaamaan minua. Olisiko pitänyt kertoa totuus? Vai aavistiko hän sen itseltäänkin salaa?
Kalleakaan ei kohta enää näkynyt. Hän kavalsi työpaikaltaan rahaa ja katosi juorujen mukaan Ruotsiin. Kaipaamaan jäivät vaimo, lapset, morsian ja koira.
Lukijoilta
”Mistä aloittaisin? Hän ei tiedä, että etsin seuraa netistä (samaa sukupuolta olevista), olen pettänyt kahdesti, haluan luopua yhteisestä koirastamme, en pidä sormusta kun hän ei näe, tsekkailen hänen mailejaan ja olen raskaana.”
Nainen, 22
”Minulla on bulimia, eikä avomieheni tiedä sitä. Viimeksi oksensin lavuaarin tukkoon ja jouduin herättämään mieheni keskellä yötä putkimiehen hommiin. Mieheni epäili tukoksen johtuvan pesukoneesta. En jäänyt kiinni – taaskaan.”
Nainen, 23
”Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta, mutta mieheni ei vieläkään tiedä, että edellinen suhteeni oli naisen kanssa, ja että sitä kesti kaksi vuotta.”
Nainen, 29
”Mieheni, eikä kukaan ystävistäni tiedä että olen käynyt vatsan rasvaimussa.”
Nainen, 37
”Poikaystäväni ei vielä kolmen vuoden jälkeenkään tiedä, että mulla kasvaa hillitön parta! Sheivaan joskus jopa kaksi kertaa päivässä, ihan kuin miehet! Se on ainut syy, miksi hän ei saa koskea leukaani (hänelle tosin olen sanonut että kutian sieltä kamalasti).”
Nainen, 30
”Hänestä paljastui paitsi rikollinen menneisyys, myös huumeiden käyttö, joka jatkui koko suhteemme ajan paljon suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan tiesinkään.”
Nainen, 30
”Hän ei todellakaan tiedä oikeita rahasotkujani. Ne ovat kauheita ja puhun todellakin isoista summista. Olen onnistunut jo kolmen yhteiselovuoden ajan niitä salailemaan.”
Nainen, 27
”Avomieheni ei tiedä, et-ten halua häntä enää. Inhoan hänen vatsaansa ja rintakarvojaan. Jotenkin hän on ihan noin muutenkin vastenmielinen. Hän ei tiedä, että ajattelen hänestä näin. Hän luulee, että olen herttaisin yksilö maan päällä.”
Nainen, 23
Suhteeni paljastui – mitä paljastan?
”Usein petetty puoliso vaatii saada tietää kaikki uskottomuuteen liittyvät asiat. Yksityiskohtien kertominen ei kuitenkaan ole tarpeellista. Mitä ja missä tapahtui -pohtimisesta parin olisi hyvä päästä yhteisen parisuhteen miettimiseen. Kun ihminen on kriisissä, hänen ei kannattaisi tehdä päätöksiä yhdessä jatkamisesta, erosta, lasten huoltajuudesta, omaisuuden jaosta tms.”
Arto Hyvönen, pariterapeutti, Väestöliitto
