Puhelimeni soi.
Sannaksi esittäytyvä henkilö kertoo olleensa New Yorkissa escortina. Siis puhelintyttönä. Siis myyneensä seksiä. Tosin ensimmäisessä escort service -yrityksessä puhuttiin television katsomisesta.
“Mitä teet, jos asiakas haluaa katsoa televisiota yliaikaa.”
Puheluita saatetaan kuunnella.
Minä ainakin kuuntelen tätä puhelua. Haluamme tehdä Sannan kokemuksista jutun, siis siitä mitä escortin elämä todella on. Aina aika ajoinhan väitetään, että escortit olisivat vain edustustyttöjä.
“Eivät he ole”, sanoo Sanna. Sannan tuntitaksa oli 400–750 dollaria. Puolet summasta meni toimistolle. Buukkaajalle eli phone girlille piti jättää vähintään 10 prosentin tippi. Sanna jätti 15, koska buukkaaja sopii asiakkaan kanssa myös hinnat. Sanna teki 1–4 tunnin keikkoja joka toinen ilta.
“Suurin osa keikoistani oli Manhattanilla, mutta kahdesti kävin Queensissa. Toisen kerran 200-kiloisen miehen luona, toisen kerran 50-vuotiaan leskimiehen luona. Kerran olin Harlemissa, jossa musta mies jankkasi koko ajan: show me your white booty.”
“Helpompiakin” keikkoja oli: Keskuspuiston molemmin puolin.
“Sieltä oli upeat näkymät. Ja yksi Keskuspuiston taloissa asunut mies oli niin komea ja urheilullinen, että minun olisi pitänyt maksaa hänelle”, Sanna kertoo kotonaan Helsingissä. 23-vuotiaan maisterin koti on myös työpaikka. Kaksi vuotta Suomessa alan töitä tehnyt Sanna löysi työpaikkansa netistä.
“Googlasin Escort Agency ja Manhattan. Vaihdoin ensimmäisen toimiston nopeasti, kun asiakkaat eivät miellyttäneet.”
Sanna kävi myös luksusluokan seuralaispalvelun haastattelussa. Palvelu veloitti asiakkailtaan vähintään 750 dollaria tunti.
“Haastattelija pyysi minua irvistämään ja näyttämään hampaani kuin olisin hevonen. Minun olisi pitänyt värjätä hiukset vaaleiksi, ottaa hiustenpidennykset, valkaisuttaa hampaani ja uusia vaatevarastoni. He halusivat määrätä mitä vaatteita asiakkaiden kanssa käytän. En suostunut”, Sanna kertoo. Silikonit hänellä kuitenkin on. Silikonittomien rintoja moni ammattilainen piti “weirdina”
“Ehkä puolet asiakkaista käytti kokkelia ja halusi vain seuraa.”
Siihen liittyen Sanna oppi myös alan sanastoa:
“Do you like to party, tarkoitti, onko minulla kokaiinia tai haluaisinko kokeilla sitä. Moni ihmetteli, kun en halunut.”
Yksi huumehöyryinen asiakas kutsui Sannan katsomaan nukkumistaan.
“Ensimmäisen kerran se soitti kitaraa ja lauloi. Ja maksoi vähemmän kun oli sovittu. Toisen kerran se heitti minut ulos, kun ei ollut kokaiinia. Kolmannen kerran se oli sammunut 100 dollarin seteli kädessään.”
