Mitäpä jos olisit menossa naimisiin, ja anoppi toteaisi että olet liian laiha puolisoksi? Afrikassa näin voi käydä, sillä lihavuus on monelle heimolle vaurauden symboli. Mutta ei meillä: maailmassa, jossa on jo kaikkea, läski on kuolemansynti. Miksi?
Kansanterveyslaitoksen väestötutkimus osoitti vuonna 1999, että naisilla selvä lihavuus on yhteydessä pitkäaikaistyöttömyyteen, matalaan tulotasoon ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen.
Ja vaikuttaa se pariutumiseenkin.
Yhdysvaltalaisen ylipainoisten järjestön NAAFA:n mukaan ylipainon ja pariutumisen välinen suhde ei ole yhtä järkyttävä kuin voisi kuvitella: reilusti ylipainoisista noin kaksikymmentä prosenttia enemmän jää sinkuksi kuin normaalipainoisten ryhmässä.
Kukapa ei mieluummin olisi kuin Angelina Jolie tai George Clooney? Niinpä Suomessakin vallitsee kolme laihdutuskautta: joulukilojen poisto, keväällä rantakuntoon ja syksyllä terassijuomat pois vyötäröltä. Tämä tarkoittaa laihduttamista neljän kuukauden välein.
Mutta hoikkuus ei tiettävästi takaa terveyttä eikä onnea. Moni on mennyt lankaan: esimerkiksi ortoreksiaa sairastavalla on kanta-asiakasalennus ravitsemusterapeutille ja neuroottinen pakko elää terveellisesti. Yleensä ruokailuun liittyvissä häiriöissä pyritään alitajuisesti luomaan järjestystä ympäröivän maailman kaoottisuuteen, hakemaan hyväksyntää olemalla normin mukainen.
Feministi Roberta Pollack Seid uskoo Never too thin -kirjansa mukaan, että laihuushulluuden taustalla kummittelee yksilökeskeisyys. Demokraattisessa kulttuurissa on suotavaa pystyä vaikuttamaan edes itseensä, vaikkei ympäristöään voisikaan muuttaa. Yksilökeskeisyyteen kuuluu, että kykenee itse määrittelemään itsensä, olemaan oman itsensä herra.
Ulkonäön perusteella tuomittaessa ylipaino edustaa itsekurin puutetta, epäonnistuneita yrityksiä vaikuttaa itseensä, Seid toteaa.
Sosiaalinen liikkuvuus yhteiskuntaluokkien välillä on nykyään mahdollista, mutta yhtä epävarmaa kuin Jumalan olemassaolo. Olemalla normin mukainen voi määritellä oman asemansa yhteiskuntahierarkiassa.
Terveysusko on korvannut taivaspaikan tavoittelun. Harper’s Bazaar -lehti uskoi jo vuonna 1980, että elinikää voi lisätä jopa 40 vuotta terveillä ruokailutottumuksilla ja liikunnalla.
Tiede ei voi luvata ikuista elämää, mutta mahdollisuuden olemassaolo riittää luomaan uskonnollisia piirteitä. Hoikkuus ja terveys saattavat mahdollistaa paremman onnistumisen elämässä. Siksi tuntuu siltä, että olisi syntiä jättää mahdollisuus käyttämättä.
Tsekkaa jos et usko
Taide: Paul Rubens: Venus ja Adonis
Hollantilaisen taidemaalarin maailmankuuluissa töissä ei ole jälkeäkään epäonnistuneista ihmisrauniosta.
Linkki: http://rubysgloomy-page.co.uk
Syömishäiriöiset ympäri läntisen maailman vaihtavat keskustelufoorumilla näkemyksiä siitä, kuinka ikuinen hoikkuusihanne on saavutettavissa. Eikä hengestäkään ole juuri väliksi.
Sarja: Kumman kaa
Kotimaisen sarjan käsikirjoittaja ja toinen päänäyttelijä Minna Koskela roolihahmoineen on realistinen naismalli: samantekevää, onko painoa 50 vai 70 kiloa, lujaa menee kuitenkin! Nelosella maanantaisin klo 21.
Kirja: Norsu nailoneissa
Ylipainoinen ruotsalainen sosiologi Anna Johansson halusi tietää, miksi hänellä on huono itsetunto ylipainonsa vuoksi. Samalla syntyi pyöreiden naisten elämää käsittelevä kirja. Vastapaino, 2001.
Kuukauden kysymys: Miksi naiset ovat laihdutushulluja?
“Uskomme, että oikein syöminen tarkoittaa samaa kuin syömättä jättäminen”, toteaa Roberta Pollack Seid. Täydellinen ruumis on naisen statussymboli, eikä hoikka tunnu koskaan olevan tarpeeksi hoikka. Hoikkuus on tapa sopeutua normiin.
Naomi Wolfin (Kauneuden myytti) mukaan nykyiset ulkonäköpaineet ovat naisten itsensä sisäistämä vastareaktio feministiselle liikehdinnälle. Tunnettehan kauhukuva karvaisesta, rintaliivittömästä ja vihaisesta femakosta?
“Sata vuotta sitten uskottiin että jos nainen lukee liikaa, hänen kohtunsa surkastuu”, Wolf kertoo.
“Lisääntyminen kävi mahdottomaksi. Ajan lääketieteellisen näkemyksen mukaan naisesta tuli ällöttävä hybridi.”
Wolfin mukaan naisen aseman muutokset kulkevat aaltoliikkeenä. Sodan aikaan naisen yhteiskunnallinen asema parani, kun miehet olivat rintamalla. Mutta toisen maailmansodan jälkeen tuli takapakkia: naisen täytyi palata kotiin. Kotiinpaluuta tehostettiin ideaalilla, joka esiintyy 1950-luvun televisiosarjoissa: nainen on pullantuoksuinen ja miestään rakastava äiti puhtaassa esikaupunkikodissa. Myöhemmin ihannenaiseksi nousi malli nimeltä Twiggy: 168 senttimetriä ja 40 kiloa.
Wolfin mielestä miehet eivät koe samoja ulkonäköpaineita, sillä miesten kompastuskivenä on menestyminen. Kulttuuri ja media edellyttävät miehiltä varakkuutta ja yhteiskunnallista onnistumista solakkuuden sijaan. Mielikuvassa isovatsaisesta miesvaikuttajastahan ei ole mitään outoa.
Lukijoilta
”Sairastan anoreksiaa. Sairauden myötä olen oppinut, että tärkeintä todella on se, millainen ihminen on sisäisesti, ulkonäkö ei ole ratkaiseva. Toki miellyttävä ulkonäkö helpottaa fyysistä kanssakäymistä, mutta lihavuus/laihuus ei ole kokonaisuudessa sen suurempi tekija kuin mikään muukaan yksittäinen piirre! Ihminen on kaunis silloin, kun on sinut itsensa kanssa.”
Nainen, 28 vuotta
”Muutama kilo siellä täällä ei haittaa yhtään. Jos haittaa, on syytä miettiä, toimiiko suhde muuten.”
Mies, 43 vuotta
”Tunnustus: luulen olevani itsevarma, todellisuudessa olen surkea toisten ihmisten miellyttäjä. En seurustelisi todella lihavan kanssa. Heitä ei löydy ystäväpiiristäkään… Tätä en tunnustaisi kuin anonyymina, säälittävää…”
Nainen, 20 vuotta
”En usko, etta voisin koskaan seurustella ylipainoisen miehen kanssa. Syy on ihan yksinkertainen: jotta suhde toimisi, pitää natsata sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Lihavuus ei ole mielestani viehättävää. Hyvännäköinen kusipää kelpaa siis panoksi, fiksu ja mukava ylipainoinen kaveriksi. Julmaa, mutta totta.”
Nainen, 26 vuotta
”Seurustelen itseäni huomattavasti laihemman pojan kanssa ja olen itse normaalipainoinen. Se ärsyttää ja rasittaa. Olen amatsooni ja meidän perheen “mies”. Mielummin seurustelisin vähän pyöreämmän tyypin kanssa, mutta laihuutta lukuunottamatta poikaystäväni on tällä hetkellä paras mahdollinen. Kliseistä, mutta sisin on tärkein, vaikkei ulkokuori ole merkityksetön.”
Nainen, 20 vuotta
”Olen ollut ylipainoinen, sittemmin hoikentunut, enkä usko, että kykenisin rakastumaan ylipainoiseen. Poikaystäväni tapasin hoikentumiseni jälkeen. Hän on miessukupuolen valiokappale: pitkä, komea ja urheilullinen. Ystävinä minulla on paljon ylipainoisia ihmisiä enkä luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella.”
Nainen, 26 vuotta
”Koska minuakin kilojen perusteella pidetään lihavana, ottaisin ainakin riskin (hehe) tavata painorajoitteisen. Mikä on kenenkin mielesta lihava? En väitä olevani normaalipainoinen, eivätkä ystäväni pidä minua lihavana! Mutta miehet, jotka näkemättä kysyvät ensin painon, eivät halua tavata.”
Tonnikeiju, 40 vuotta
”Erehdyin ei-niin-hoikan tytön kanssa saman peiton alle. Yllätyin: elämäni parasta seksiä.”
Juha, 23 vuotta
