Vauvatehdas

Kun lapsia ei saada vaan ne tehdään

Kun haikara lentää aina väärään osoitteeseen, ei lapsia saada vaan ne tehdään. Kotona, klinikalla, miehen, lääkärin, neulojen, ruiskujen ja pakastusnesteen kanssa. Tämä on vauvatehdas, tule mukaan.

Miia, 27, on äiti, joka tietää miltä tuntuu haluta vauvaa niin kipeästi, että voisi tappaa ne kaikki.

“Oli aikoja jolloin kadulla kävellessä teki mieli hyökätä raskaana olevien naisten kimppuun ja hakata ja potkia mahaa ja vauvaa siellä sisällä. Lastenvaunut nähdessäni olisin halunnut oksentaa niihin. Se ei ollut henkilökohtaista, vaan lapsettomuuden aiheuttamaa vihaa, kateellisuutta, katkeruutta ja surua. Lapsettoman on todella vaikea olla onnellinen toisen onnen puolesta. Me mieheni kanssa jäimme pois jopa veljeni lapsen ristiäisistä, koska se oli liian kova paikka. Lapsettomuus koettelee kaikkia läheisiä ihmissuhteita.”

Vaikka lapsettomuushoitoihin hakeutuvien keski-ikä on 35 vuotta, koskettaa lapsettomuus yllättävän useita ja monien luulon vastaisesti myös nuoria ihmisiä. Peräti 15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista kärsii lapsettomuudesta. Aina lapsettomuudelle ei löydy yhtä ainoaa syytä, vaan se on monien asioiden summa. 25 prosentissa tapauksista syy löytyy naisesta, 25 prosentissa miehestä ja 25 prosentissa molemmista. Lopuissa syytä ei tiedetä.

“Lapsettomuutta aiheuttavat muun muassa sukupuolitaudit, kuten klamydia. Joskus ongelma voi olla rakenteellinen: munatorvet ovat tukkeutuneet, kuukautiskierto on epäsäännöllistä tai sperma on huonolaatuista. Joskus hedelmöittymistä ei selittämättömästä syystä tapahdu”, kertoo lapsettomuusklinikka Fertinovan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Annika Tulenheimo-Silfvast.

Prosenttien valossa lapsettoman tilanne ei näytä lohduttoman synkältä, sillä lähes 90 prosenttia lapsettomuudesta kärsivistä on hoidettavissa. Toisaalta prosenttien tuijottelu ei lohduta tyhjän sylin aiheuttaman tuskan keskellä.

Miia hakeutui miehensä Henrin, 26, kanssa hoitoon elokuussa 2002.

“Sain keskenmenon elokuussa 2001. Ensimmäiset merkit ongelmista tulivat heti sen jälkeen. Munasarjoihini kehittyi kystia, joita yritettiin hoitaa keltarauhashormoneilla, punktioilla ja lopulta leikkauksin. Kystat kuitenkin tuhosivat vasemman munatorven ja munasarjan kokonaan. Tammikuusta elokuulle ovulaatioita oli ollut vain muutama. Kesän 2002 aikana ovulaatioita ei ollut enää ollenkaan ja ymmärsimme, että ilman apua tuskin tulisin raskaaksi.”

Miia ja Henri menivät tutkimuksiin julkiselle puolelle yksityisen sektorin hintojen vuoksi. Aluksi raskaaksi tulemista vauhditettiin Clomifen-nimisellä lääkkeellä, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ovulaatiota. Hoitokierron lopussa Miian alavatsa kipeytyi sietämättömäksi ja pelko uusista kystista sai Miian soittamaan lääkärilleen.

“Lääkäri ei suostunut edes katsomaan tilannetta, vaan käski olla ottamatta lääkettä ja soittamaan kahden kuukauden päästä jollen olisi raskaana. Päätimme soittaa yksityiselle ja pääsimme vastaanotolle jo seuraavana päivänä. Munasarjassa oli kaksi kananmunan kokoista kystaa”, kertoo Miia. Julkisen puolen hoidoista ei jäänyt hyvää kuvaa.

“Jo ensimmäisen käynnin yhteydessä tuntui, että olemme liukuhihnatavaraa. Lääkärin kylmä suhtautuminen kipuihin ja pelkoihini oli viimeinen niitti.”

Lapsettomuuden syitä on useita, kuten myös hoitomuotoja. Aina lapsettomuushoitoon hakeutumiselle ei ole muuta syytä kuin siemennesteen puute.

“Naisparien ja itsellisten naisten hoitaminen on yleensä siinä mielessä helppoa, että taustalla ei ole fysiologista ongelmaa”, sanoo Tulenheimo-Silfvast. Hoidoksi saattaakin riittää pelkkä siittiöiden saattaminen kohtuonteloon. Tämä kuulostaa vielä suhteellisen helpolta, mutta kuinka oman lapsen tuleva geeniperimä valitaan? Löytyykö klinikoilta katalogeja, joita selataan kuin naistenlehteä ja mietitään, olisivatko matemaattisen älykön ruskeat silmät kivemmat kuin jäntevän taidemaalarin vihreät? Kuinka tarkat tiedot spermanluovuttajasta ovat? Ja kuka siittiöitä saa luovuttaa, onko olemassa “spermakriteereitä”?

“Siittiöt tulevat klinikallemme pohjoismaisesta spermapankista. Luovuttajasta tiedossa ovat pituus, hiusten ja silmien väri ja muita ulkoisia tekijöitä, sekä perinnölliset sairaudet. Näiden tietojen pohjalta hoitohenkilökuntamme valitsee potilaalle sopivimman lahjoittajan,” kertoo Tulenheimo-Silfvast.

Kuvallisesta katalogista on siis turha haaveilla, vaan toisin on Amerikan-maalla. Siellä sukusolujenkin luovutus on bisnestä nelivärikuvineen. Ja kyllähän rahalla niitä jenkkiläisiä vauvansiemeniä tännekin lennätetään. Ja mihin hintaan: kuljetusastian vuokra 850 euroa, sperma 280 euroa. Ja muut kulut päälle.

“Halutessaan asiakkaat saavat meiltä yhteystiedot Yhdysvaltoihin, hankkivat sukusolut sieltä ja me hoidamme vain hedelmöityksen.”

Suomalaisen geeniperimän nimeen vannovan on puolestaan käännyttävä Väestöliiton puoleen.

“Lahjoittajista on tällä hetkellä jonkun verran niukkuutta, joten lahjoitetuilla sukusoluilla tehtäviin hoitoihin on noin puolen vuoden jonot”, kertoo Tulenheimo-Silfvast. Parhaillaan tapetilla oleva hedelmöityshoitolakiehdotus onkin kiihdyttänyt naisparien ja yksinäisten naisten hoitoon hakeutumista, sillä lain mennessä läpi eivät edes yksityiset klinikat voi enää hoitaa heitä.

Lapsettomuushoidoista puhuttaessa etiikka ja eettiset kysymykset nousevat väistämättä esiin. Tulenheimo-Silfvastin mielestä Suomessa on hoitojen suhteen korkea etiikka. Tästä syystä erityistä hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöäkään ei ole tarvittu. Maailmalta kantautuvat tarinat 65-vuotiaista synnyttäjistä ovat täällä vain utopiaa. Hedelmöityshoidoilla ei yritetä rikkoa luonnonlakeja. Koeputkihoidoissa hoitotulokset huononevat 40 ikävuoden jälkeen ja luontainen raja hoidoille on noin 45 vuotta. Monien mielestä kuitenkin jo koeputkihedelmöityksessä on sekä eettisiä ongelmia että jalostuksen makua. Millä oikeudella ja perusteilla ihmiset saavat päättää millä geeneillä on oikeus lisääntyä? Luonnollisesti syntyneessä raskaudessahan siittiön nopeuden lisäksi myös sattumalla on osansa asiaan, kun munatorvia on kaksi ja munasolu saattaa odottaa kumppaniaan kummassa niistä tahansa. Mutta ei koeputkihedelmöityskään ole ihan niin kontrolloitua kuin yleensä luullaan.

“Koeputkihoidossa munasolu ja siittiöt asetetaan samalle viljelyalustalle ja niiden annetaan hoitaa homma itsekseen, aivan kuten luonnossa. Ympäristö vain on toinen. Mikrohedelmöityshoitoa puolestaan käytetään silloin, jos sperma on huonolaatuista, eivätkä siittiöt itsekseen selviäisi munasoluun, tai siinä tapauksessa, että siittiöitä on erityisen vähän. Tässä hoitomuodossa yksittäinen siittiö laitetaan munasolun sisään”, selittää Fertinovan IVF-biologi Päivi Vuoristo. Siittiöiden geneettistä sisältöä ei kuitenkaan voida tutkia.

“Me valikoimme ainoastaan normaalinnäköisiä siittiöitä, sillä ne ovat todennäköisimmin elinvoimaisia. Niiden sisällöstähän me emme voi tietää mitään.” Ei siis ole mahdollista etsiä vaikka juuri musikaalisia tai urheilullisia geenejä sisältäviä siittiöitä. Rodunjalostusta lapsettomuushoidot eivät ole.

“Sattumalla on koeputkihedelmöityksessäkin sijansa”, Vuoristo muistuttaa.

“Ennen mikrohedelmöityshoitoa huonosta spermasta ei saatu onnistuneita hoitotuloksia. Nyt yksittäisiä siittiöitä voidaan poimia jopa virtsasta tai kiveksestä otetusta kudospalasta. Hoidot ovat siis kehittyneet valtavasti ja pystymme auttamaan yhä useampia lapsettomuudesta kärsiviä pareja”, Vuoristo iloitsee.

Mutta miksi ihmeessä koeputkihedelmöityksessä puhutaan koeputkihedelmöityksestä, sillä toimenpiteellä ei ole koeputken kanssa mitään tekemistä. Vuoristo jää pohtimaan asiaa ja luettelee joukon latinankielisiä termejä, joista koeputkihedelmöityksen nimi voisi juontua. Todellisuudessa koeputkihedelmöitys viljellään kaivo- tai sileäpohjaisessa maljassa jolle asetetaan solunviljelytippoja ja öljyä, joka estää kosteuden haihtumisen. Koeputkihedelmöityksessä pyritään kypsyttämään useampia punktiolla munasarjoista kerättyjä munasoluja. Onnistuneista alkioista yksi tai kaksi siirretään kohtuun ja loput pakastetaan nestetyppeen mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Miian mielestä koeputkihedelmöitys oli hoitomuoto, jota pidemmälle he eivät eettisesti olisi valmiita menemään.

“Sekin kysyi jo itsetutkiskelua. Onko eettisesti ja moraalisesti oikein saattaa lapsi väkisin alulle? Mutta samalla tavalla väkisinhän se tehdään myös luomusti. Tuskin kukaan kyselee siittiöiltään ja munasoluiltaan, että haluatteko yhtyä ja kehittyä lapseksi. Mutta kyllä sen rajan on jossain tultava vastaan. Ei ihminen voi tehdä mitä tahansa saadakseen lapsen.”

Miian ja Henrin raja tuli ensimmäisen epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen, jolloin he tekivät päätöksen adoptioprosessin aloittamisesta ja hedelmöityshoitojen unohtamisesta.

“Minulla opiskelut kärsivät kun päässä pyöri vain hoito, hoito ja hoito. Elämä oli yhtä jalkojen levittämistä lääkärille, kovia kipuja, huonoa tuulta ja piikkejä. Olin ärtynyt, vihainen, herkkä, itkuinen ja hermostunut. Inhosin hoitoja ja raivosin sitäkin. Yhdestä “väärästä” sanasta lensi lähimpänä kättä oleva tavara sekunnissa kohti miestä. Nyt se jaksaa jo hymyilyttää, kerran vain osuin”, kertoo Miia.

“Lapsettomuus oli lytännyt naiseuteni. Tunsin pettäneeni mieheni, koska en voinut saada lasta. Syytin ja inhosin itseäni. Käskin Henriä etsimään itselleen uuden ja paremman naisen. Millään ei tuntunut olevan väliä niin kauan kuin en saisi lasta. Henri kysyi välillä, eikö välisemme suhde riittänyt minulle. Ei riittänyt, ei. Seksielämäkin tähtäsi enää vain lisääntymiseen. Mies ei saanut edes koskea minuun väliajoilla ja sitten piti taas olla kiinni kuin iilimato, vaikkei kumpaakaan edes huvittanut. Elämässäni oli vain yksi päämäärä.”

Adoptiopäätöksestä huolimatta Miia ja Henri päättivät kuitenkin kokeilla koeputkihedelmöitystä vielä kerran, ettei jäisi myöhemmin harmittamaan. Vappuaattona Miia värjäsi hiuksensa vihreiksi ja marssi munasolupunktioon. Lopputuloksena oli kolme kunnollista alkiota, joista kaksi päätyi pakastimeen ja yksi kohtuun. Ja se yksi teki Miiasta äidin.

Lapsettomuusklinikka Fertinovan odotushuoneessa on rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Beigen ja vihreän sävyissä kylpevän huoneen seinillä ei roiku nauravia lapsia tai vaippamainoksia. “Miesten huone” lukee erään oven nimikyltissä. Sen takana taiat tapahtuvat tarvittaessa divaanisohvalla, kaappiin piilotettujen miestenlehtien ja videoiden avulla. “Purkki käteen ja menoksi” – ajatus tuntuu huvittavalta ja jopa brutaalilta.

“Ukkojen yhteinen koppi pitää ’hauskaa’ on monelle varmasti kiusallinen. Kuka nyt haluaisi useamman ihmisen tietävän, että on parhaillaan vetämässä käteen,” nauraa Miia. Henri hoitikin “velvollisuutensa” kodin vessassa.

“Eikä siitäkään meinannut tulla mitään kun minä hoputin oven takana ja tuumin, ettei toimenpide nyt noin kauaa voi viedä! Lopulta kyytimiehenä toiminut appiukkokin soitteli pihalta, että alkakaa tulla jo. Kun Henri säntäsi vessasta, iskettiin purkki povariin ja menoksi”, Miia muistelee lapsettomuushoitojen humoristisimpia hetkiä.

“Monet unohtavat, että lapsettomuus koskettaa miestä ihan samalla tavalla kuin naistakin. Joskin miehet ehkä jäsentävät asian hieman hitaammin, ennen kuin ymmärtävät kuinka lapsettomuus koskettaa koko elämää. Vaikka molemmat ovat lapsettomuudessa tasavertaisina, niin ainakin itse pidin itsestään selvänä sitä, että mies on meistä se joka jaksaa, kantaa ja lohduttaa.”

Miian ja Henrin tytär on nyt vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Äitienpäivän alla Miia teki yllättäen positiivisen raskaustestin. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon, joka repi jälleen vanhat haavat pahasti auki.

“Ihmiset luulevat, että kun sen lapsen saa, ei ole enää lapseton. Lapsettomuudesta ei voi ’parantua’. Ihminen on silloin lapsellinen lapseton”, sanoo Miia. Muutoinkin ajattelemattomuutta lauotut kommentit satuttavat.

“Meille on sanottu typeriä lauseita, kuten ’olette vielä nuoria’, ”eivät lapset ole koko elämä” ynnä muuta. Joskus olisi parempi vain todeta ’en tiedä mitä sanoa’ ja kuunnella mikäli toinen haluaa puhua. Vaikka hoidot olisivat kerran onnistuneet, ei se tarkoita sitä, että niin käy uudestaan.”

Lapsettomuusklinikan henkilökuntaa Miia ja Henri kutsuvat tyttärensä keinovanhemmiksi.

“On kiitollinen siitä, että joku viisas on keksinyt ihmisen voivan lisääntyä muutenkin kuin luomusti. Kaikki eivät sikiä kuin kanit.”

Amerikan spermat

City kaivoi amerikkalaisesta spermakatalogista mielenkiintoisimmat.

Luovuttaja D-2109: Afroamerikkalainen Amerikan-intiaani, ruskeasilmäinen, painonnostoa ja taiteita harrastava lääketieteenopiskelija. Neurokirurgiksi pyrkivän luovuttajan älykkyysosamäärä on 132 ja hän kirjoittaa parhaillaan kirjaa. Viesti sperman vastaanottajalle: “Haluan auttaa lapsettomia pareja ja olla mukana tieteellisessä toimenpiteessä, josta tiedän paljon.”

Luovuttaja D-2128: Ruotsalais-englantilainen, vihreäsilmäinen, matkustelua, piirtämistä ja näyttelemistä harrastava taiteilija ja tv-tuottaja. Noudattaa terveellistä ruokavaliota ja kuntoilee säännöllisesti. Viesti sperman vastaanottajalle: “Rakasta ja kunnioita lapsiasi tasapuolisesti.”

Luovuttaja D-2100: Irlantilais-englantilainen, sinisilmäinen, matematiikkaa ja lentopalloa harrastava, absolutisti laskentatoimen opiskelija. Nauttii sosiaalisesta elämästä ja arvostaa perhe-elämää. Viesti sperman vastaanottajalle: “Onnea, toivon teille iloista ja onnellista elämää.”

Luovuttaja D-2098: Italialainen, ruskeasilmäinen, jalkapalloa ja kirjoittamista harrastava opiskelija. Loistavat hampaat ja hyvä, lihapitoinen ruokavalio. Viesti sperman vastaanottajalle: “Anna lapsellesi heti pianotunteja ja lue varhaisesta iästä lähtien Shakespearea.”

Luovuttaja D-8: Amerikkalainen, sinisilmäinen, matematiikkaa harrastava insinööri. Isoäiti kuollut paksusuolen syöpään ja isoisä sydänsairauteen. Viesti sperman vastaanottajalle: “Anna lapsen tehdä omia päätöksiä niin paljon ja pian kuin mahdollista.”

Luovuttaja D-6040: Irlantilais-saksalais-libanonilainen, sinisilmäinen, painonnostoa harrastava yliopisto-opiskelija. Kertoo olevansa erityisen lahjakas keskustelija, joka saa kaikki nauramaan. Tekee päivittäin Timesin sanaristikon, mutta juo alkoholia kymmenen annosta viikossa. Viesti sperman vastaanottajalle: “Olin iloinen lapsi; utelias ja täynnä elämää. Edelleenkin rakastan jokaista päivää. En ole koskaan masentunut.”

35 kommenttia

Robb

11.6.2005 14:03

“Oli aikoja jolloin kadulla kävellessä teki mieli hyökätä raskaana olevien naisten kimppuun ja hakata ja potkia mahaa ja vauvaa siellä sisällä. Lastenvaunut nähdessäni olisin halunnut oksentaa niihin. Se ei ollut henkilökohtaista, vaan lapsettomuuden aiheuttamaa vihaa, kateellisuutta, katkeruutta ja surua. Lapsettoman on todella vaikea olla onnellinen toisen onnen puolesta. Me mieheni kanssa jäimme pois jopa veljeni lapsen ristiäisistä, koska se oli liian kova paikka. Lapsettomuus koettelee kaikkia läheisiä ihmissuhteita.”

...ja tuollekko pitäs vielä lapsi antaa...huh huh!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin