9 270 koiraa, joista 1 791 käyttäytyi toistuvasti aggressiivisesti ihmisiä kohtaan.
Jo tuo määrä tekee suomalaisesta tutkimuksesta kiinnostavan ikkunan siihen, miksi osa koirista murisee, haukkuu uhkaavasti tai yrittää purra ihmistä muita herkemmin.
Yksi tuloksista osuu myös hihnan toiseen päähän.
Aggressiivista käyttäytymistä esiintyi todennäköisemmin koirilla, jotka olivat omistajansa ensimmäisiä koiria.
Tutkimuksen pohjana oli lähes 14 000 koiran aineisto
Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen tutkijat keräsivät koirien käyttäytymistä koskevia tietoja omistajille suunnatulla verkkokyselyllä vuosina 2015–2018.
Kyselyaineistossa oli kaikkiaan 13 715 koiraa.
Aggressiivisuutta käsittelevään analyysiin valikoitui 9 270 koiraa, joista 7 479 koiralla ei tutkimuksen määritelmän mukaan esiintynyt aggressiivista käyttäytymistä ihmisiä kohtaan.
LUE LISÄÄ: Nämä 6 koiran ”hauskaa” käyttäytymistä ovat oikeasti avunhuutoja
Pelokkuudella oli erityisen vahva yhteys aggressiivisuuteen
Yksi tuloksista erottui voimakkaasti muista.
Erittäin pelokkaiksi luokitelluilla koirilla aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyys oli tutkimuksen mallissa yli viisinkertainen verrattuna koiriin, joita ei luokiteltu pelokkaiksi.
Tutkijat huomauttavat, ettei tässä tutkimuksessa pystytty erottamaan pelkoon liittyvää aggressiivisuutta muista aggressiivisen käyttäytymisen muodoista.
Myös ikä, sukupuoli ja koko erottuivat
Vanhemmilla koirilla aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyys oli suurempi kuin nuoremmilla, ja uroksilla suurempi kuin nartuilla.
Pienillä koirilla todennäköisyys oli suurempi kuin keskikokoisilla ja suurilla, mutta keskikokoisten ja suurten välillä vastaavaa eroa ei havaittu.
Koko määriteltiin rotumääritelmien perusteella eikä mittaamalla jokaista koiraa erikseen.
Toinen koira kotona liittyi pienempään todennäköisyyteen
Kotitalouden ainoana koirana elävillä koirilla aggressiivista käyttäytymistä esiintyi todennäköisemmin kuin koirilla, joiden kanssa asui toinen koira.
Tästä ei voi päätellä, että toisen koiran hankkiminen ehkäisisi aggressiivisuutta.
Haastavasti käyttäytyvän koiran omistaja voi myös jättää toisen koiran hankkimatta juuri ensimmäisen koiran käyttäytymisen vuoksi.
Ensimmäinen oma koira erottui aineistosta
Koirilla, jotka olivat omistajansa ensimmäisiä, aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyys oli suurempi kuin koirilla, joiden omistajalla oli ollut koira aikaisemmin.
Tutkijat esittävät, että omistajien parempi opastus voisi olla yksi tapa vähentää ongelmallista aggressiivista käyttäytymistä.
Kokeneempi omistaja voi esimerkiksi tunnistaa koiran pelon aikaisemmin, mutta tämä on tulkinta eikä tutkimuksessa osoitettu selitysmekanismi.
Rotujen välillä näkyi eroja
Tutkimuksessa vertailtiin 22:ta riittävän suuren otoksen rotua sekä muista roduista muodostettua ryhmää.
Kun muut mallin tekijät otettiin huomioon, suurimpia todennäköisyyksiä havaittiin pitkäkarvaisella colliella, villakoiran pienemmillä kokomuunnoksilla ja kääpiösnautserilla, ja pienimpiä labradorinnoutajalla, kultaisellanoutajalla ja lapinporokoiralla.
Tutkijat huomauttavat, että osa rotukohtaisista tuloksista poikkesi aiemmista tutkimuksista ja että esimerkiksi jalostuslinjat ja kipua aiheuttavat sairaudet voivat vaikuttaa eroihin.
Koiran ikä voi kätkeä taakseen muitakin selityksiä
Vanhempien koirien suurempi todennäköisyys ei välttämättä selity iällä itsellään.
Tutkijat nostavat mahdollisiksi selityksiksi sairaudet, kivun ja aistien heikkenemisen.
Aineistossa ei ollut koirien terveystietoja, joten tutkijat eivät voineet tarkistaa, missä määrin kiputilat selittivät aggressiivista käyttäytymistä.
Omistajien vastaukset ovat sekä vahvuus että rajoitus
Tutkimus perustui omistajien täyttämään verkkokyselyyn eikä siihen, että tutkijat olisivat seuranneet koiria samoissa testitilanteissa.
Tutkijat huomauttavat itse mahdollisesta valikoitumisesta, sillä erittäin aggressiivisen koiran omistaja on voinut olla tavallista innokkaampi vastaamaan tai jättää vastaamatta juuri koiran käyttäytymisen vuoksi.
Toisaalta kaikki kotona aggressiivisesti käyttäytyvät koirat eivät välttämättä näyttäisi samaa käyttäytymistä lyhyessä tutkimustilanteessa.
Tutkimus löysi yhteyksiä, ei yhtä syytä
Lopulliseen tilastolliseen malliin kuuluivat ikä, sukupuoli, pelokkuus, rotu, koirien määrä kotitaloudessa, koko ja omistajan aikaisempi koirakokemus.
Sen sijaan vieroitusikä, päivittäinen liikunta, yksin vietetty aika, perheen koko ja asuinympäristön kaupunkimaisuus eivät parantaneet mallia.
Jos oma koira ärähtää, tutkimuksesta ei siis kannata etsiä yhtä syyllistä.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Eläinlääkärin varoituslista: kuusi muutosta koiran käyttäytymisessä, jotka vaativat eläinlääkärikäyntiä
