Li Anderssonilla on kiire.
Kunnallisvaalien Turun ääniharava on vaalien jälkeisenä päivänä rientänyt haastattelusta toiseen. Juttutuokiolle puhelimessa liikenee aikaa Turun rautatieasemalla, sillä Andersson on juuri myöhästynyt Helsinkiin menevästä junasta.
”Onneksi ehdin seuraavaan”, Andersson sanoo iloisesti.
Helsingissä odottaa STT ja Lehtikuva, aamulla pitää olla vasemmistonuorten toimistolla ja sen jälkeen on luvassa Nyt-liitteen yhteishaastattelu poliittisen kentän toista laitaa edustavan Wille Rydmanin kanssa.
25-vuotias Andersson kahmi vastoin omia odotuksiaan lähes 2 300 ääntä ja kiilasi koko kaupungin ykköseksi Turussa, ohi muun muassa Ilkka Kanervan ja Stefan Wallinin.
”Vasemmistossa on ollut sukupolvenvaihdos jo pitkään käynnissä ja nyt se alkaa näkyä tuloksissa. Myös vanhemmat äänestäjät ovat olleet valmiina antamaan äänensä nuorille”, Andersson pohtii.
Miksi juuri tämä kampanja tuotti näin hyvää tulosta?
”Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta pyrin puhumaan selkeästi ja suorasti. Kampanja todisti myös, että voin olla omanlaiseni poliittinen toimija, eikä minun tarvitse välttämättä täyttää tiettyä poliitikon muottia. Olen myös pyrkinyt tekemään osallistavan kampanjan: kukaan ei voi tehdä kampanjaa yksin, vaan ympärille tarvitsee mahdollisimman suuren joukon.”
Vasemmistoliiton nuorentumisleikkaus on pitkään henkilöitynyt Paavo Arhinmäkeen. Tällä kertaa puheenjohtaja sai kasaan huikean 6 400 äänen saaliin, jolla hän sijoittui helsinkiläisten ehdokkaiden kokonaisäänissä toiseksi Kokoomuksen Jan Vapaavuoren jälkeen. Näissä kunnallisvaaleissa Arhinmäki sai tulituekseen kaksi vahvaa nuorta naista, Anderssonin ja Oulun suurimman äänipotin keränneen Hanna Sarkkisen (1310 ääntä).
”Vasemmistoliitto tarvitsee useampia naamoja. Esimerkiksi Kokoomuksella on paljon toimijoita esillä”, Andersson sanoo.
Andersson tiedostaa, että hänelle on tullut Vasemmistonuorten puheenjohtajana paljon puolueelle suunnattuja ääniä. Samoin hän tiedostaa sen, kuinka alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti iskee vasemmiston kannatukseen.
”Vasemmiston ongelma näissä vaaleissa on alhainen äänestysprosentti. Sen huomaa siitä, että vasemmistolle vahvoilla alueilla äänestysaktiivisuus jäi alhaiseksi. ”
Kaikki puolueet hävisivät
Andersson ei liity puoluejohtajien kuoroon hokemaan, kuinka kaikki ovat näissä vaaleissa vähintään torjuntavoittajia, koska persu-jytky jäi odotettua pienemmäksi.
”Voitto tulee silloin, kun kannatusta kasvatetaan. Kaikki puolueet hävisivät, koska äänestysprosentti jäi pieneksi. Tämä osoittaa huolestuttavaa turhautumista poliittiseen järjestelmään: ihmiset ajattelevat, että mikään ei kuitenkaan vaikuta mihinkään. Kaikkien poliittisten toimijoiden olisi syytä analysoida, miksi näin kävi.”
Yksi syy voi olla se, että vaalien alla keskustelu pyöri liialti hallituksen tekemisten ympärillä sen sijaan, että olisi keskusteltu esimerkiksi lähipalveluista ja niiden järjestämisestä. Uudistuksista puhuttiin hallinnollisina toimenpiteinä, jolloin ne jäävät monelle äänestäjälle etäiseksi.
”Äänestämättä jättämisestä on tullut osa luokkayhteiskunnan rakenteita: ne ihmiset, jotka edustavat meitä päättävissä elimissä tulee kapeasta porukasta ja suhteellisuus koko väestöön ei ole kauhean hyvä.”
Turun äänikuningatar haluaisi rakentaa entistä vahvempaa vastakkainasettelua oikeiston ja vasemmiston välille. Linja on täysin toinen, mitä yhteistyön nimeen hymyilleellä Kokoomuksen puheenjohtajalla Jyrki Kataisella. Suurimpana puolueena maalitauluksi vaalikeskustelussa joutuneen Kokoomuksen linja on purkaa vastakkainasettelua. Tälle on Anderssonin mukaan syynsä.
”He sanovat näin, koska pystyvät tekemään sen omilla ehdoillaan.”
Andersson toivoo, että Vasemmisto, Vihreät ja SDP saisivat aikaan yhteistyötä, joka muodostaisi vastapoolin Kokoomuksen politiikalle.
”Potentiaalia olisi laajemmalle yhteistyölle.”
Omassa valtuustotyössään Andersson aikoo pitää korvat auki sen porukan suuntaan, joka hänelle on mandaatin antanut.
”Itselläni on alustavia ideoita punavihreästä verkostosta, joka kokoontuisi käsittelemään aiheita ja asioita, joita voitaisiin viedä läpi valtuustossa, tai sen ulkopuolella.”
Kokoomus kahmi Turussa jälleen eniten valtuustopaikkoja. Puna-vihreää ajatusmallia suurempaan rooliin ajavalle Anderssonille tämä tarkoittaa haasteellisia valtuustoistuntoja.
”Olen vain yksi valtuutettu ja voimasuhteet määräävät loppupeleissä päätökset. Ainakin voin elävöittää poliittista keskustelua ja tuoda punavihreitä tavoitteita esiin. Turussa meni paljon nuoria läpi, joten toivottavasti se lisää läpinäkyvyyttä ja edistää samalla poliittisen kulttuurin muutosta.”
