Pillerisukupolvi

Kolme nuorta naista kertoo, miksi nuorista aikuisista muodostui pillerisukupolvi.

"Yhtenä maanantaiaamuna herääminen tuntui kauhean vaikealta. Itketti. Ennen töihin lähtöä tuli oksennus. Vessanpytyn kannelle. Tulin töistä seitsemältä. Television katseleminen ahdisti. Sieltä tuli lottaohjelma. En pystynyt keskittymään, joten menin nukkumaan. Yöllä heräsin itkemään. Soitin äidilleni. Se rauhotti. Pistin videolta Frasieria pyörimään. Nukahdin kahden jakson jälkeen. Aamulla oksensin taas. Ja itkin kävellessäni töihin."
Sanna, 29

"Päätimme lääkärin ja vanhempieni kanssa lopettaa Fevarin-mielialalääkkeen käytön toukokuuussa. Olin syönyt sitä lähes kaksi vuotta ja minulle on määrätty sitä anoreksian vuoksi. Kesä meni huonosti. Olin mielestäni liian lihava. Mikään vaate ei mahtunut päälle, koska olin ostanut ne laihempana, anorektikkona. Olin kaksi päivää syömättä. Sen jälkeen sovin itseni kanssa, että syön joka päivä vain sen verran, kun liikunnalla kulutan. Pistin kellon soimaan joka aamu kello yhdeksäksi ja kiirehdin kuntosalille Paceen. Urheilin täysillä: 500 kaloria kulutettu. Menin kotiin ja tein ruokaa 200 kalorilla. Päivät luin ja illalla kävin kävelyllä. Ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin vanhempani päättivät pistää minut lääkitykseen. Taas."
Maria, 17

"Kukaan työ- tai koulukavereistani ei ikinä arvaisi. Olen oppinut näyttelemään tosi hyvin: kytken eri minän päälle, kun poistun kotoani. Moni esimerkiksi koulussa on tullut sanomaan, että enkö koskaan ole huonolla tuulella, kun olen aina niin iloinen. Huolehdin aina ulkonäöstäni: vaihdan alusvaatteet ja sukat, lisään poskipunaa. Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja rajatilapersoonallisuus. Olen kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta. Syön jatkuvasti lääkkeitä. Moni tuttuni sanoo, että koska en ole sairaan näköinen, että masennustani ei oteta vakavasti. Lääkärin lausunnon mukaan tarvitsen vielä kauan psykiatrista terapiaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa, ja lääkkeitä. Tosin Suomessa hoidon saaminen on aivan järjettömän vaikeaa. Ei todella masentunut jaksa ryhtyä taistelemaan oikeudesta terapiaan saatikaan sitten vertailemaan terapeutteja, joilla ehkä olisi aikaa hoitaa."
Terhi, 21

SE VOISIN OLLA MINÄ, ja yhtä lailla se voisit olla sinä.

Joka neljäs suomalainen kärsii mielenterveysongelmista. Kahdeksan prosenttia tarvitsisi psykiatrista hoitoa. Kuusi prosenttia aikuisväestöstä eli noin 250 000 suomalaista syö mielialaan vaikuttavaa lääkettä.

Varovaistenkin arvioiden mukaan heistä yli 50 000 on 18–30-vuotiaita. 1990-luvulla lääkkeiden käyttäjien määrä on nelinkertaistunut. Viime vuonna depressiolääkkeiden myynti kasvoi 15 prosenttia. Se on paljon – oli kyseessä mikä tahansa tuoteryhmä. Masennuslääke Cipramil on markoissa mitattuna Suomen myydyin lääke. Buranakin jää taakse.

"Alle 30-vuotiaat syövät lääkkeitä enemmän suhteessa vanhempaan väestöön", toteaa Altia Groupin johtava työterveyslääkäri Heikki Pesonen.

Sekä Pesosen että Kansanterveyslaitoksen tutkijaprofessorin Jouko Lönnqvistin mukaan erityisesti nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa.

"20 vuotta sitten nuoret eivät juuri käyttäneet lääkkeitä lainkaan. Nyt he syövät lääkkeitä yhtä paljon kuin vanhemmat sukupolvet. Nimenomaan nuorten aikuisten, alle 30-vuotiaiden, lääkkeiden käyttö on kasvanut eniten", kertoo Helsingin keskisen alueen psykiatrian ylilääkäri Martti Kuokkanen.

Myös kynnys tulla hoitoon ja syödä lääkkeitä on tutkijaprofessori Lönnqvistin mukaan alentunut.

"Nuoret ja nuoret aikuiset kokevat lääkehoidon ongelmattomampana kuin vanhemmat. Ehkä siksi, että lääkkeet yleensä ovat olleet heille tuttuja koko elämän ajan", todistaa Lönnqvist.

Kipukynnys on siis alentunut?

"Se, että ihmiset tulevat hoitoon on hyvä asia. En näe siinä mitään ongelmaa", toteaa Lönnqvist.

Lääkkeistä myös puhutaan avoimemmin. Tarina kertoo, että niistä on jopa vitsailtu työpaikalla.

Suomalaisten yleisin mielenterveyshäiriö ovat neuroosit: paniikkihäiriö, ahdistus, fobiat ja pelkotilat. Joka kymmenes suomalainen kärsii neurooseista. Mielenterveyshäiriöt ovat toisilleen sukua: hoitamaton ahdistus saattaa johtaa masennukseen.

Naiset oireilevat kaksi kertaa enemmän kuin miehet, ja yksineläjät kärsivät mielenterveysongelmista enemmän kuin parisuhteessa elävät.

"Naiset ovat paremmassa kontaktissa vartaloonsa ja mieleensä ja tulevat helpommin hoitoon kuin miehet. Myös hormonaaliset syyt saattavat selittää masennusta", toteaa Lönnqvist. Kuvaavaa on, että kun haimme internetsivujemme kauttaa mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, saimme vastauksia pääasiassa naisilta. Vain yksi mies tarjoutui haastateltavaksi, ja hänkin tuli katumapäälle.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan syy naisten yliedustukseen saattaa olla myös arvioijassa: lääkärit analysoivat miehet mieleltään terveemmiksi kuin naiset. Eikä ammattilaisenkaan ole helppo arvioida, kuka on mieleltään sairas ja kuka terve. Yhdysvaltalaistutkija lähetti mielisairaalaan terveitä ja sairaita ihmisiä. Lääkärit eivät osanneet arvioida, kuka oli terve ja kuka sairas, mutta toiset mielisairaat tunnistivat terveet.

Sanna kertoo: "Työterveyslääkäri sanoi, että olin ylirasittunut ja tarjosi lääkkeitä. Vastustelin. Minulle oli aikaisemmin – paljon nuorempana – määrätty Fontexeja anoreksian vuoksi. Olin syönyt niitä vain kuukauden, pari. Ne eivät sopineet. Minusta tuli lähes maaninen: leivoin ystävilleni monta pellillistä pullaa, joita tarjoilin heille ystävänpäivänä. Ei lainkaan tapaistani. Lopetin Fontexit parin kuukauden käytön jälkeen. Nyt lääkäri kehui uusia lääkkeitä: ei yhtään niin pahoja sivuvaikutuksia. Käski ottaa rauhallisemmin ja antoi reseptin: Fevarinia. Ei sairaslomaa: nykyään työväsymykset hoidetaan lääkkeillä. Pillerit maksoivat kolmisen sataa.
Oksentelu jatkui ja ruokahalu katosi. Lääkkeet eivät sopineetkaan minulle. Kahden viikon jälkeen luovutin ja soitin lääkärille uudestaan. Minulle määrättiin Cipramilia."

Maria kertoo: "Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka syövät mielialalääkkeitä. Suurimmalla osalla on ollut tai on anoreksia. Koulumme tytöistä varmaan neljännes kärsii jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Kun minulle lääkkeitä alunperin tarjottiin, olin niin huonossa kunnossa että otin niitä mielelläni. Painoin 35 kiloa ja olin niin väsynyt, että itkin joka päivä, kun tulin koulusta kotiin. Koulussa istuin vain kaikki päivät toppatakki päällä ja palelin. Vanhempani suhteutuivat lääkkeiden käyttöön epäilevämmin ja halusivat ottaa selvää lääkkeiden sivuvaikutuksista. Nykyään vanhempani hyväksyvät lääkkeet. Tosin äitini sanoo, että lääkkeet ovat muuttaneet minua: en enää suutu mistään. Ennen riitelimme äitini kanssa rankastikin."

Terhi kertoo: "Lukion toisella luokalla menin iltalukioon ja töihin. Heräsin joka aamu puoli kuudelta ja menin nukkumaan kahdeltatoista. Huhtikuussa aloin väsyä. Itse asiassa nukuin kaikki päivät: en mennyt kouluun, en töihin. Nukutti vaan koko ajan. Yhtenä päivänä tajusin maanneeni kolme vuorokautta sängyssä. En jaksanut syödä. Laihduin keväällä ainakin viisi kiloa. Sairasta, se oli ainoa asia joka minua ilahdutti! Vasta kesällä menin lääkärille. Minulle määrättiin Cipramilia, joka vaikuttaa serotoniinin määrään. Ei auttanut. Parin kuukauden kuluttua sain Seronilia. Lopputulos: mikään ei tuntunut miltään. Sen jälkeen minulle määrättiin Aurorixia, joka on niin sanottu MAO-estäjä (lopputuloksena serotoniinin ja noradrenaliinin lisääntyminen toim. huom.). Ensimmäisen viikon olin maaninen, sen jälkeen olotilani palasi entiseen. Vasta Remeron auttoi. Se vaikuttaa sekä noradrenaliinin että serotoniinin määrään. Ainoa ongelma oli, että se lihotti minua. Vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Mutta nukuin paremmin. Lääkitystä jatkettiin. Kirjoitin ylioppilaaksi lääkkeissä. Enkä jaksanut lukea sanaakaan. Sain yleisarvosanaksi eximian."

Viidessä vuodessa lääkkeet ovat parantuneet huomattavasti: Prozacille, jota Suomessa myydään nimellä Fontex, on tullut kehittyneempiä seuraajia. Uuden sukupolven lääkkeet osuvat entistä tarkemmin maaliin: teho ei ole parantunut, mutta sivuvaikutukset on minimoitu. Esimerkiksi Remeron ja Efexor depot ovat niin sanottuja uuden sukupolven mielialalääkkeitä.

"Parantuneet lääkkeet palvelevat tehotaloutta, joka edellyttää toimintakykyä 24 tuntia vuorokaudessa. Niiden huono puoli on se, että ne vähentävät henkisen kasvun mahdollisuutta", toteaa Lastenklinikan psykiatri Jukka-Pekka Puutio. Tosin lääkäreiden mielestä mielenterveyshäiriöt – erityisesti nuorten – johtuvat samasta syystä kuin lääkkeitä tehdään, eli tehotaloudesta.

"Asiat tapahtuvat paljon lyhytjänteisemmin kuin aikaisemmin. Työelämän paineet ovat lisääntyneet", sanoo Pesonen.

"Kilpailu on lisääntynyt: pitäisi olla koko ajan tuottava. Nuorilla elämänmuutos on jatkuvaa", toteaa Lönnqvistkin.

"Anorektikot kilpailevat jopa siitä, kenen anoreksia on pahin ja kuka on laihin", kertoo nuori anorektikko.

Sanna kertoo: "Työviikkoni olivat opiskeluineen venyneet pahimmillaan 70-80 tuntiseksi. Kesälomat ja illat menivät kirjastossa. Mutta en ollut tuntenut itseäni aikaisemmin väsyneeksi."

Maria kertoo: "Kaikki alkoi siitä, että halusin olla laiha. Nykyään laihuutta ihannoidaan yli kaiken. Terveydenhoitaja oli huomauttanut minulle 13-vuotiaana, etten saa lihoa. Painoin 65 kiloa ja olin 161 senttimetriä pitkä. Päätin alkaa tarkkailla painoani. Ensin lopetin syömisen kello kuuden jälkeen. Sitten makean syönnin. Lopulta söin vain hedelmiä ja vihanneksia. Porkkanoita söin 25 kiloa kuussa. Jokaisessa ruoka-annoksessani oli maksimissaan 250 kaloria. Harrastin tanssia joka päivä. En nukkunut öitä, koska mietin mitä seuraavana päivänä syön. Vuoden päästä painoin 45 kiloa."

Terhi kertoo: "Suvussani on masennusta, ja jotkut sukulaisistani ovat tehneet itsemurhankin. Varmaan alttiuteni johtaa sieltä. Olen tajunnut vasta nyt, että olin jo pienenä masentunut. Pelkäsin sairaalloisesti tauteja, eikä mikään kiinnostanut, koulu oli aivan liian helppoa. Itsetuntoni ei varmasti ole koskaan ollut paras mahdollinen. Minua kiusattiin koulussa. 13-vuotiaana jouduin melkein poikajoukon raiskaamaksi. Isäni oli ankara. 14-vuotiaana seurustelin 18-vuotiaan pojan kanssa, joka petti minua koko ajan.
Ja äitini mielestä nuorten masennus johtuu siitä, ettei nuorilla ole mitään tekemistä, ne ovat tylsistyneitä."

"Kuka tahansa ihminen voi sairastua mielenterveyden häiriöihin, jos olosuhteet ovat riittävän rankat. Mutta voidaan sanoa, että 20-40 prosenttia ihmisistä on riskiryhmässä: heillä todennäköisyys sairastua on suurempi kuin muilla joko perinnöllisistä tai ympäristösyistä", kertoo Puutio.

Mielenterveysongelmiin on monia selittäjiä. Perinnöllisyys on yksi tekijä: identtisillä kaksosilla on tutkimusten mukaan nelinkertainen sairastumisriski tavallisiin kaksosiin verrattuna. Esimerkiksi skitsofrenia ja masennus ovat voimakkaasti perinnöllisiä.

Biologiaan perustuvien teorioiden lisäksi on niin sanottuja psykodynaamisia teorioita, joiden mukaan mielenterveyden häiriöt ovat ihmisen suojamekanismeja. Esimerkiksi masentuminen johtuu siitä, ettei varhaislapsuuden suhde äitiin ole normaali (heh, kertokaa ensin mikä on normaali). Masennus suojaa asioilta, joita ihminen ei kykene käsittelemään. Yhden teorian mukaan masennukselle alttiit ihmiset pyrkivät täydellisyyteen ja kun he eivät saavuta sitä, he masentuvat. Toisen teorian mukaan neuroottiset häiriöt – kuten käärmepelko – ovat oire toisesta pelosta, jota ihminen ei pysty käsittelemään. Pelot johtuvat usein huonosta itsetunnosta.

Psykososiaaliset teoriat painottavat kasvuolosuhteita ja ympäristön merkitystä. Esimerkiksi kotona koettu väkivalta altistaa aikuisiän mielenterveysongelmille.

Ympäristön merkitykseen ongelmien puhkeamisessa viittaisi mielenterveysongelmien kasvu. Tai sitten ne kertovat vain aikaisempaa kehittyneemmistä diagnooseista. Joka tapauksessa Maailman terveysjärjestö

WHO ennustaa, että vuoteen 2020 mennessä maailman kymmenen yleisimmän sairauden joukossa on neljä mielisairautta: masennus, skitsofrenia, alkoholiriippuvuus, maanis-depressiivisyys. Masennus – mukaan lukien esimerkiksi loppuunpalamiset – on sijalla kaksi.

Sanna kertoo: "Kuukauden kuluttua alkoi helpottaa. Kahden kuukauden päästä unohdin jo syödä lääkkeitä. Kolmen kuukauden päästä olin unohtanut ne jo kokonaan, eikä minulla ollut juuri kuvaa missä vaiheessa olin ne jättänyt. Aika oli tehnyt tehtävänsä: töissäkin olin löysäillyt muutaman kuukauden."

Maria kertoo: "Lopetin viikko sitten lääkkeiden käytön, ja kolme viimeistä päivää on mennyt hyvin. Se on minun elämässäni pitkä aika. Tosin elimistöni on ihan sekaisin. Jos syön illalla, herään hikisenä. En halua syödä ihmisten nähden. Lääkäri suunnittelee lääkitystä kesäksi, ettei käy niin kuin edellisenä kesänä."

Terhi kertoo: "Seuraava kevät oli jo parempi. Olin ulkona juhlimassa joka viikonloppu. Aloin jumpata ja joogata. Kesällä lääkitys lopetettiin. Olin ulkomailla ja julistin itseni jo parantuneeksi. Olo oli niin hyvä. Syksyllä oireet alkoivat uudestaan. Väsytti koko ajan. Aloin syödä Remeronia. Mutta nyt se lihotti minua vielä enemmän kuin aikaisemmin. Olin järjettömän paisunut. Lopetin Remeronin käytön ja vaihdoimme Efexor Depotiin. Tammikuussa en enää jaksanut. Viiltelin itseäni kyynärtaipeesta lasinsiruilla, joita pidin aina mukanani takin taskussa. Viiltely helpottaa. Siinä ei ole tarkoitus tuottaa kipua, vaan veren virtaaminen auttaa. Kirjoittauduin sisään Hesperiaan. Yhdeksi yöksi. Se oli moneen vuoteen ensimmäinen yö, jolloin muistan nukkuneeni hyvin. Ehkä se johtui lääkityksestä tai siitä, että tiesin hoitajien olevan koko ajan paikalla. Nukkuminen on minulle normaalisti vaikeaa: pidän yleensä valoja päällä ja soitan levysoitinta. Vasta vähän aikaa sitten olen oppinut nukkumaan pimeässä."

Millaisia aikuisia, heistä, pillerisukupolvesta kasvaa?

"Yksilötasolla lääkkeet lisäävät onnellisuutta", toteaa Jukka-Pekka Puutio.

On väitetty, että pillerit tekevät ihmisistä apaattisia ja epäluovia: suuria taiteilijapersoonia ei synny, kun suuret tunteet karkotetaan lääkkeillä.

"En usko. Uskon, että oikeanlainen hoito lisää luovuutta. Todella masentuneena tai sairaana ihminen ei kykene luomaan."

Vaikeat mielenterveysongelmat altistavat ennenaikaiselle kuolemalle. Itsemurhien väitetään lääkityksen myötä vähentyneen.

Terhi kertoo: "En usko, että paranen koskaan. Mutta lääkkeet ovat varmasti ainoa syy, miksi olen elossa."

Mikä on mielialalääke?

Uudet mielialalääkkeet vaikuttavat pääasiassa aivojen serotoniinitasapainoon. Serotoniini on ihmisen aivojen luonnollinen välittäjäaine, joka osallistuu hermosolujen väliseen viestintään. Vanhoista masennuslääkkeistä uudet eroavat muun muassa siten, etteivät ne aiheuta riippuvuutta tai lamauta toimintakykyä. Tästä nimi täsmälääke.

Myydyimmät mielialalääkkeet

1. Cipramil
2. Fontex
3. Fevarin
4. Seroxat
5. Zoloft

Lähde: Apteekki

Syömishäiriöt ovat tyttöjen yleisin mielenterveysongelma

Anorektikot ovat pääasiassa 15-24-vuotiaita tyttöjä ylemmästä sosiaaliluokasta.
"Koulussa hyvin menestyvät tytöt ovat tyypillisiä syömishäiriötapauksia", kertoo Lastenklinikan psykiatri Jukka-Pekka Puutio.
Helsinkiläislukioista kerrotaan, että syömishäiriöistä kärsii ainakin neljästä kuuteen prosenttia kaikista oppilaista. Tosin ongelma on pääasiassa tyttöjen.
Malmin 450-oppilaisen lukion terveydenhoitaja kertoo passittaneensa jo kolme tyttöä kuluvan vuoden aikana hoitoon.
Tutkimuksen mukaan vain vajaa puolet 11–15-vuotiaista tytöistä on tyytyväisiä painoonsa.

Mielenterveyshäiriöt

• Lapsuus- ja nuoruusiän häiriöt, esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöt.
• Kognitiiviset häiriöt, esimerkiksi muistihäiriöt.
• Päihteiden käytön aiheuttamat häiriöt, esimerkiksi alkoholin aiheuttamat häiriöt.
• Skitsofrenia ja muut psykoottiset häiriöt.
• Mielialahäiriöt: depressiiviset häiriöt, maanis-depressiivisyys.
• Pelko- ja ahdistushäiriöt: ahdistus, fobiat, paniikkihäiriöt, pakkomielteet
• Psykosomaattiset häiriöt, esimerkiksi luulosairaus.
• Dissosiatiiviset häiriöt, esimerkiksi identiteetin hajoamishäiriöt.
• Seksuaaliset häiriöt, esimerkiksi seksuaali-identiteettihäiriöt.
• Syömishäiriöt, esimerkiksi anoreksia.
• Nukkumisen ja unen häiriöt.
• Sopeutumishäiriöt, esimerkiksi eroahdistus.
• Hillitsemis- ja käytöshäiriöt, esimerkiksi pelihimo, kleptomania.
• Persoonallisuushäiriöt, esimerkiksi rajatilapersoonallisuus.

Mielenterveyshäiriöiden hoito

• Kallonporaus 3000 eKr.
• Shamanismi ja demonien valta 2000-1000 eKr.
• Ruumiinnesteiden tasapaino 400 eKr.
• Poppamiehet, noidat ja noitavainot 400–1800-luku.
• Neurologian ja psykiatrian kehittyminen 1800-luvun lopulla.

Lääke ei kelpaa

"Teen pahimmillaan 20 tuntia töitä päivässä. Viikonloput nukun. Nyt yritän rajoittaa työtahtiani kymmeneen tuntiin päivässä."

Siinä nuoren naispuolisen kauppatieteen maisterin arkipäivää. Hän valmistui nopeasti, on nyt hyväpalkkaisessa työssä IT-yrityksessä, ja oksentaa joka päivä.

"Aloin oksentaa taas viime syksynä. Saan oksentamalla kontrollia elämääni. Hallitsen omaa elämääni."

Eikä Anna silti paljoa syö: päivän menu oli kurkkua, Pepsi Maxia ja pizzanpala. Pizzanpalan hän tosin oksensi.

Oksentaminen on ainoa keino hallita elämää, joka on Annan mukaan pääasiassa toisten miellyttämistä.

"Isäni antoi minulle mahdollisuudet valmistua joko ekonomiksi, diplomi-insinööriksi tai juristiksi. Töissä teen kaikki tarjotut työt, koska en osaa sanoa ei. Jotkut käyttävät sitä hyväksi."

Annan isä oli ankara ja äiti kärsi mielenterveysongelmista.

"Isälleni ei kelvannut mikään. Kun vanhempani erosivat ollessani 13-vuotias, sain vastuulleni isäni kodin hoitamisen: siivosin, tein ruoan, pyykkäsin. Jos isäni ei pitänyt työni jäljestä, hän pisti minut siivoamaan uudestaan. äitini haukkui minua läskiksi. Vanhempani mielestä minusta ei ollut mihinkään."

Annalla todettiin paniikkihäiriö 18-vuotiaana.

"Isäni totesi vain, ettei hänen lapsensa ole sairas. Isälleni olen terve, mutta luulotautinen."

Bulimiasta ja paniikkihäiriöstä huolimatta, Anna ei suostu syömään mielialalääkkeitä.

"Se tuntuu, kun olisin hullu. Tuntuu kuin minusta tulisi äitini. Psykologini on tarjonnut minulle lääkkeitä useasti."

Lähteet: Mary Roth Walsh: The Psychology of Women, Outi, Roti ja Juhani Ihanus: Terveys ja psykologia, Anneli Vilkko-Riihelä: Psyyke – psykologian käsikirja, Kalle Achté, Tapani Tamminen: Ahdistus ja sen hoito.

6 kommenttia

unihiekka

4.10.2005 14:30

joo,pieni kommentti mielenterveyden häiriöistä,itselläni ongelmat alkoivat 14 vuotiaana,koulussa pelotti ihmiset,ilmiselvää paniikki sosiaalista fobiaa,no koulu jäi kesken,eikä psykologeista ollut mitään apua,syrjäyduin jo sen ikäisenä,nyt,28 vuotiaana minulla on diagnosoitu vaikea persoonallisuushäiriö,epätasainen tunneelämänhäiriö,tarkemmin määrittelemätön psykoosi,haitallinen alkoholin käyttö ja narkomania sekä pelihimo,nämä riippuvuusoireet ovat kyllä olleet jonkin aikaa hallinnassa,mutta mielenterveysongelmat eivät ole.lääkityksestä on jonkin verran apua,monta kertaa olen ollut itsemurhan partaalla juuri näitten riippuvuus ongelmien kanssa,ja kun ne ovat hallinnassa,niin silloin sitä huomaa,että erilaiset pelot ja ahdistukset hallitsevat jokapäiväistä elämää ja jos ei syö neuroleptejä,niin silloin kaikenlaiset harhat näkö,kuulo ja ajatukset ovat sekaisin,no tällasta tää on ollut jo jonkun aikaa viimeset 14 vuotta itseasiassa,nyt oon sentään selvinpäin ja yritän pärjätä pääni kanssa. moi.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Reetta19v

25.10.2005 17:58

Äitini sairastui ja jäi työkyvyttömäksi kun olin 17-vuotias. Minulla ei ollut muita sukulaisia joten muutin tuolloin yksin asumaan. Aloitin lukion. Tämän jälkeen masennuin pahasti. En jaksanut enää nousta moneen päivään sangystä. Itkin enkä pystynyt syömään. En puhunut kenenkään kanssa viikkoihin. En jaksanut keskittyä lukemiseen. En enää jaksanut mennä kouluun. Ahdisti ajatella tulevaisuutta kun elin 200 euron opintotuella jolla sain juuri ja juuri maksettu vuokrani ja rahaa muuhun elämiseen jäi 50 euroa. Lopulta en pystynyt ostamaan kuin leipää ja maitoa. Laihduin 10 kiloa ja sairastelin. Hain Pelastakaa Lapset-järjestön lukiokirja-avustuohjelmaan jota en saanut kuin kiintiö oli jo täytetty. Ensimmäisenä jouluna muuttetuani kotoa ostin jouluruuat 20 euron kirkonruoka-avustuskuponglla. Aloitin terapiassa käynnit kun muutin kotoa. Kun täytin 18v en enää kuulunut nuortenmielenterveysosastolle joten antoivat uuden osaston yhteystiedot. En jaksanut enää hakea apua.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

unihiekka

24.11.2005 11:42

joo,kirjoittelin tänne palstalle pari kuukautta sitten tarinani mielenterveyden häiriöistä,olen vakuuttunut siitä,että toivottomia tapauksia,ei ole,ja vaikeimmistakin tilanteista voi selvitä ja toipua,itselläni on yksi frendi,joka muutaman vuoden toipumisen jälkeen maanisdepressiivisyydestä,on nyt aloittanut ammattikoulun ja pärjännyt siellä,toinen ystäväni jolla on sama diagnoosi,palasi työelämään,jos teille yritetään lyödä mielenterveystoimistossa leimaa jostain ikuisesta luuserista,tai jotenkin vajaasta henkilöstä,älkää ottako sellaista vastaan,jokaisella on mahdollisuus ja oikeus toipua,jokainen ihminen,jolla on jonkinsortin diagnoosi,vaikea persoonallisuushäiriö tai skitsofrenia,psykoosi,maanisdepressiivisyys tai masennus tai mikä vaan,on ihmisenä aivan samat oikeudet omaava kuin so called normal people,jumalan silmissä aivan yhtä arvokas,itse olen käynyt seurakunnissa jo jonkin aikaa,ottanut jeesuksen herrana vastaan,ja haluan toivottaa kaikille jumalan rauhaa,kestävyyttä vastoinkäymisten kohdatessa ja hyvää joulun alun odottelua.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

P_aapero

25.11.2005 11:23

Olen aina ollut se luokan hiljainen hissukka, ekaluokalta lähtien. Minulla oli ala-asteella vain yksi kaveri, joka vaihtoi porukkaa yläasteelle mentäessä. Se alkoi kulkea sellaisissa porukoissa jotka viina ja tupakka on melkeimpä elämä.
Löysin kuitenki uuden kamun, joka on mun kamu vieläkin. Ensimmäisen poikaystävän löysin kun olin 20 vuotias. Hän on absolutisti. Pääsin sitten uuteen kouluun, josta löysin taas uuden kamun. Kaverisuhde loppu siihen ku sanoin et poikakamuni on absolutisti, ja minäki oon vähän aatellu alkaa sellaseksi. Sain taas olla yksin. Koulun lopetin.
Tänä päivänä elän masennuslääkkeillä. En vaan tiedä kuinka kauan. Ilman omaa kultaani olisin varmaan jo jossain muualla.
Jo tämän viestin kirjoittaminenkin kevensi mieltä. Kiitos kun luit.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Sofie86

9.3.2009 22:16

Kuulostaa pelottavan tutulta.. Olis kiva jakaa s.postitse fiiliksiä muiden samaa kokevien/kokeneiden kanssa ja saada ehkä jopa uusia ystäviä :) Laittakaa rohkeasti viestiä....

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

enymmarra

4.5.2012 11:59

Nykyään lapset kasvatetaan pumpulissa jolloin kosketuspintaa elämän realiteetteihin ei synny.
Yhtäkkiä huomaatkin olevasi suorituskeskeisen yhteiskunnan pelinappula, etkä tiedä miten siihen suhtautua kun ei kukaan ole siihen valmistanut.
Olet vain koittanut tulla hyväksytyksi.

Ja samantien ollaan hakemassa apua lääkeyhtiön jatkokouluttamalta lääkäriltä joka tottamaar antaa sinulle pillereitä.
Mutta ketä auttaakseen? Sinua vai lääkeyhtiötä?

Enemmän terapiaa, vähemmän pillereitä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi