Seksillä pelastetaan ihmishenkiä – vai pelastetaanko?

Räppäri Jujusta meinasi tulla joukkosurmaaja, mutta onneksi hän löysi naisen.

Nainen, luulit varmaan, että pääsit jo eroon velvollisuudesta aukoa saksia jokaiselle vastaantulijalle ihmiskunnan yleisen turvallisuuden vuoksi. Väärin luulit.

Miesasiamies ja markkina-arvoteoreetikko Henry Laasasen teesit tulivat jo vuosia sitten monelle tutuiksi – ja kaatuivat samassa omaan järjettömyyteensä. Nyt niistä on kuitenkin aika jälleen puhua. 

Räppäri Juju eli Julius Sarisalmi avautuu viimeviikkoisessa Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa masennuksestaan. Jujulla oli nuorena vaikeaa, koska hän oli neitsyt. Piinaava neitsyys ajoi miehen päihteiden ja tuhoisten ajatusten pariin. Tuska helpottui vasta 23-vuotiaana, kun mies pääsi vihdoin panemaan ja "hänestä tuli normaali".

Jujua verrataan artikkelissa amerikkalaiseen Elliot Rodgeriin, joka surmasi Kaliforniassa toukokuussa kuusi ihmistä ja itsensä. Rodger perusteli tekoihin johtanutta ahdistuneisuuttaan seksittömyydellä. Rodger ei herrasmiesmäisyydestään huolimatta ollut katsokaas päässyt pukille. 

Henry Laasanenhan oli suuressa viisaudessaan jo ennustanut tapahtuman. Rodger oli ilmeisesti aktiivinen naisettomuudesta johtuvaa turhautuneisuutta käsittelevällä keskustelupalstalla, jonka käyttäjät tukevat laasaslaista teoriaa. Jos mies ei saa naista, hän heittäytyy väkivaltaiseksi. Vastuu ja syy lankeavat naiselle.

Onneksi Jujun ei tarvinnut ryhtyä surmahommiin. Hän löysi naisen ja tuli onnelliseksi.

Rakkaus on ihana asia. Niin on myös seksi – puhumattakaan seurustelusta, läheisyydestä ja ihmissuhteista. Moni ehkä muistaa, miten Aamulehti kehotti kolme vuotta sitten naisia pelastamaan ihmisiä ryhtymällä jutulle myös hiljaisten ja ujojen miesten kanssa: "Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa." 

Emme halua tuomita Jujun masennusta, vähätellä kenenkään pahaa oloa tai väheksyä läheisyyden ja rakkauden merkitystä, mutta väite siitä, että paneminen estäisi joukkomurhia on paitsi naurettava ja loukkaava, myös väsynyt. Vastuun sysääminen naisille ja heidän sukupuolielimilleen on sanalla sanoen kökköä.

Emme väitä, että Aamulehden kehotus olisi täysin väärä. Kaikki voisivat sukupuolesta riippumatta pyrkiä juttelemaan myös ujojen ja hiljaisten tyyppien kanssa – ei siksi, että voisivat sitten onnitella itseään ihmishenkien pelastamisesta, vaan siksi, että on kiva ottaa lähimmäinen huomioon. Siksi, että kenellekään ei tulisi paha mieli. Siihen riittää varmasti vähempikin kuin se, että pitäisi ryhtyä varmuuden vuoksi naimaan tämän maailman breivikien kanssa. Seksillä ei pelasteta ketään, mutta välittämisellä ja rakkaudella kyllä. 

Sitä paitsi, onko yksikään naistappaja koskaan syyttänyt murhanhimostaan munanpuutetta?

Käyttäkää käsiänne, hyvät miehet. Ja päätänne.

Suosittelemme