Maanantai

Tänä aamuna otin itseäni niskasta kiinni ja kaivoin fillarin esiin kerrostalon sisäpihalta. Olin väsynyt, kun sisäinen kello tikitti viittä, vaikka kesäaika väitti sen olevan tunnin enenmän.

Kalliosta oli helppo sukeltaa Helsinginkatua alaspäin rautatien alitse. Puolessa välissä mäkeä totesin yläkropan vaatetuksen olevan liian keväinen... Yritin miettiä lämpimiä asioita ja väistin samalla aamutokkuraista pulua. Stadionin nurkilla totesin, että kyllä tässä lämmön puolesta pärjätään. Ketjut pomppivat ajoittain muutaman piikin ylitse ja noiduin ruostetta, joka oli talven aikan raiskannut ketjuni paskan ruskeiksi.

Manskulla ihmettelin huonoa ilman laatua ja kirosin espoolaiset työmatka-autoilijat siinä sivussa. Saavuin duuniin kohtuullisen tyytyväisenä, vaikka kohonnut pulssi räksytti minulle kymmenistä talven sohvaperunailloista.

Karkasin suorastaan töistä varttia normaalia aikaisemmin, koska halusin saada auringon hyväilyjä. Aurinko oli vielä korkealla ja kiitin kesäaikaa. Päätin kiertää autobaanat ja palata radan vartta takaisin Kallioon.

Ajoin hiljakseen nautiskellen. Iloni meinasi pilata mummo, joka sotki ohitseni viininpunaisessa kypärässään rasvattuine ketjuineen. Annoin mummon mennä ja ajattelin jotain muuta.

Aurinko lämmitti kasvojani ja vastaantulijoiden jääkatseetkin se oli sulattanut. Vastaan kävelevän tytön hymy oli jopa niin leveä, että kuvittelin sen johtuvan minusta.

Alanmieskin kunniotti aurinkoa istumalla pyörätiellä ja kostutti kurkkuaan suomalaisella oluella.

Helsingin kadulla minua odotti yllätys.- Nainen minihameessa. Yksi ainoa vilaus ja hän oli mennyt ohitseni enkä kehdannut kääntyä katsomaan taakse, koska edestä lähestyi toinen kaunotar.

Huomenna taidan pyöräillä takaisin keskustan kautta ja antaa silmäni leväta kaikissa luonnon ihmeissä.