Viikko luonnon helmassa.

Sain nauttia ennätysaikaisesta keväästä luonnon helmassa. Tosin olin golf-kentällä, joka on kaukana neitseellisestä luonnosta. Kalliossa asuvasta helsingiläisestä tuokin siloitettu luontoalue tuntui taivaalliselta. Parasta koko asiassa oli, että siellä ei ollut yhtään golfin pelaajaa ja muitakin ihmisiä näki tosi harvakseltaan.

Sain seurata kevään merkkejä rauhassa ja teinkin monta sellaista havaintoa, jota en näin aikaisin ennen ole tavannut. Leskenlehdet kukkivat ojanpenkoilla. Hämähäkit olivat heränneet ja kimalaiset myös. Näin isokuovin ja västäräkin. Kurkikin kävi kaartelemassa kentän yläpuolella ja tööttäili hassuja torähdyksiään.

Tärkeintä oli kuitenkin aurinko ja hiljaisuus. Sielusta en tiedä mutta mieli valteli vallattomasti ja olomuotoa voisi kuvailla haavelliseksi.

Ajatukset kiisivät muun muassa vuosisatoja taaksepäin esi-isien askaraisiin ja nautintoihin. Kehittelin jopa terioita niistä asioista, jotka suomalaiset saavat jo äidin maidossa.

Suomalaiset ovat satojen vuosien ajan kulkeneet ikimetsissä ja valmistaneet ruokansa nuotion avulla. Kalastelleet tuhansilla järvillä. Nämä ovat ne elementit, joiden avulla suomalainen kokee rauhan tunteen sisimässään. Tähän voi vielä lisätä maailman parhaan psyykelääkkeen eli saunan.

Pitäisikö kehittää meri-, metsä-, nuotio- ja saunaterapioita, jotta saataisiin 400 000 masennuslääkeorjaa vapautettua lääketehtaiden pauloista.