Patsashuomioita

Kyösti Kallion patsas on ajassa kiinni, sen jalusta näyttää sopivan hyvin skeittirampiksi. Mannerheim vetää yhä joukkuja perässään, Kiasman myötä metsäsuomalaisiset ovat tosin vaihtuneet hiukan kansainvälisempään ryhmään.

Eläköön näköispatsaat, JK Paasikiven patsas muistuttaa lähinnä virtaviivaista mustaa betoniporsasta ja näin kevätaikaan tyhjä allas UKK:n muistomerkissä on tavattoman ruma. Vai lieneekö sen tarkoitus muistuttaa Urkin tyhjästä katseesta vallanvaidon päivinä...

Koivistolle tai Ahtisaarelle ei ole vielä kukaan tekemässä patsasta. No, miehethän elävät yhä, joten kiirettä ei vielä ole. Silti tuli mieleen pari ajatusta mahdollisiksi patsasprojekteiksi. Jos oikein hyvin sovittelisi, musiikkitalo voisi jollain konstilla mahtua Ahtisaaren patsaan viereen palaneitten makasiinien paikalle ilman rautatieaseman siirtämistä. Koiviston patsaaksi puolestaan sopisi hyvin se, että Kolera-altaan täyttäisi hiekalla ja tökkäisi sekaan muutaman tolpan lentopalloverkkoja kannattelemaan. Saataisiin kerrankin muistomerkki, jota voisi käyttää johonkin, beach volley -kenttä kaupungin keskustassa voisi olla kiva.