Blogi

Huhhuh, mikä viikonloppu. :)

Ajattelin, ettei olis mitään erikoista tekemistä. Kerrankin vaan olla ja röhnöttää - ja kuinkas kävikään...

Lauantaina työkaveri soitti ja antoi puoli tuntia aikaa lähtöön. TampereTaloon kuuntelemaan Exit-bändin 20v juhlakonserttia. Bändi soittaa gospelia. 3,5h setin jälkeen mieleen putkahti yksi ajatus: 20 vuotta enkä yhtäkään biisiä tiedä. En siis liene kohderyhmää :) Tosin kome ihan mainiota kappaletta mahtui mukaan poislukien Maarit ja Sami Hurmerinnan ja Juha Tapion vierailut.
Vaikka Exitin keulasetä Pekka Simojoki kilautteli kelloja nimellään, en tosiaankaan biisejä tuntenut, mutta meni se lauantai niinkin. :)

Tänään sitten heti aamusta hakemaan lisää hengenravintoa Partiolaisten kirkkoon. Jotenki sielläkin tuntui, etten kuulunut sinne. :) Mut Pitäähän sitä kummipoikaa ja sen siskoa tukea harrastuksissa. :)
Kaveri sanoikin, että kiva kun mä käyn kahden ihmisen edestä hengellisissä systeemeissä niin sen ei tartte sitten käydä ollenkaan. :)
Eli ole hyvä vaan. Mä voin hoitaa vastedeskin nämä asiat. :)

Että herran hattuun vaan kaikille!

Ainahan sitä nykyajan nuorisoa päivitellään ja kummastellaan käyttäytymistyylejä... Minäpä teen sitä samaa nykyajan muorisolle.

Esimerkkinä oma mummini (82v), joka vanhemmiten on tullut melkeinpä rääväsuiseksi. :)
Kun nykyään on näitä tiivistepesujauheita pyykille eikä niitä 'vanhoja kunnon' 5kg Serto-pakkauksia tms niin mummini kommentoi nykypäivän pyykkäystä näin: Minä en sitten ymmärrä miten tällaisilla vitullisilla mikään puhtaaks tulee! Enää kun ei tarvitse laittaa kolmea kauhallista jauhetta koneeseen vaan riittää pikkuripaus...
Mummi käy myös aivan tyynesti kusella ja paskalla. Johan siinä minunkinlaisen nuoren neidin korvat punehtuu...
Yksi parhaista lausahduksista lienee: 'Säästää kuin pierua perseessään.' Ihmisestä, joka ei voi heittää jotain pois tms... :)

Ja jos muoriso aina narisee bussien istumapaikoista niin menisivät itseensä kun aina istuvat käytäväpaikalle ikkunapaikan jäädessä tyhjäksi eivätkä siirry kirveelläkään vaikka olisi bussi täynnä ihmisiä.
Ihan yhtälailla muoriso hiippailee ja pyöräilee punaisia päin kuin muutkin. Millä tavalla muoriso on parempaa sakkia kuin muut?

Välillä oikein riepoo muorison käyttäytyminen. Murr.

Maailmassa on kuin onkin hyviä ihmisiä! :)
Tossa taannoin olin kaverini kanssa pyöräilemässä kun - hupsankeikkaa - pyörän ohjaustanko päätti löystyä ja vinksahti sivulle ja matka jatkuikin sitten jalan kauniisti pyörän vieressä...
Lähimmällä huoltoasemalla kysyimme kassatädiltä oliskos heillä työkaluja, tarkemmin sanottuna kuusiokolo/-kulma tms.mikälie -avainta. No eipä löytynyt, mutta kassajonossa ystävällinen herra(joka myöhemmin osoittautui bussikuskiksi) sanoi, että hänellä on työkalupakki autossa ja voi kattoo olisko siellä tarvittavaa välinettä.
Odotellessamme sitten bussisetää, motskarisetä tuli tankilta kyselemään ja yritti auttaa myös. Vähän jollain avaimella saikin kiristettyä, mut ei tarpeeks. Pian bussisetä tulikin ja pystyi auttaamaan ja minä ja kaverini jatkoimme matkaa turvallisesti. Jippii!

Tässä olen myös huomannut, että mun kotikulmilla on kenkiä unohtelevia ihmisiä... Ensin talon päädystä löytyi pari lasten nappiksia, siitä viikon päästä vähään matkan päässä oli ihan hyväkuntoiset asicsin sisäpelikengät ja nyt eilen huomasin yhden apitaksen punaisen sisäpelikengän tuossa jonkin matkan päässä...
Kyllä varmasti jotkut ovat olleet kiitollisia kengänlöytäjiä. :)

Niin, että antakaa hyvän vaan kiertää. Sillähän siitä pääsee. :)

Se, että Tapahtumien yö meni vähä suunnitelmien ulkopuolelle ei haittaa. Piti kaverin kanssa mennä Koskipuiston rantaan katselemaan vähä taidetta...
Matkalla pysähdyttiin ihan vaan yhdelle vastaantulleelle terassille ja siinä meni sen verran aikaa, ettei enää oikein olis ehtiny suunnitelmien mukaisesti paikalle niin päädyttiin siis Sirkka Tällin karaokeen.
Mukaan lähti viiden(kai) siiderin humala ja 'nutturakoiraksi' ristitty ilmapalloväännös. Kyseinen teos poksahti kuuden aikaan aamulla aiheuttaen lievän hjertslaagin. Olokaan ei ollut paras mahdollinen ja pienesti jo päässä välkähti edessä oleva työpäivä...
Työajan alkaessa ei kuitenkaan enää mitään ongelmia ollut, joten kaikki ok. fiuuh.

Tuossa eilen palasin jälleen kerran Toisen luota junalla...
Ostin junamaatista lipun IC-junaan vaunuun 4 paikkanumero 43...
Paikalle saapuu tavallinen pikajuna IC:n tilalta ja kappas - vaunussa numero 4 penkit loppu numeroon 38.
No nii. Yritin kehittää mahdollisia paikkoja, mut jäljellä oli vain sellainen yksinäinen ilmeisesti pyörätuoli-ihmisille tarkoitettu penkki sekä kaksi seinästä kääntyvää pientä istuinosaa.
Siinähän sitten olis periaatteessa ollu paikat numero 39, 40 ja 41... Vielä siis kaksi istuinta jostain, mut vastaan tuli vain konnareiden huone ja invalidivessa. Sinnekö sitä sitten olis pitäny mennä matkaamaan?
Olisi varmaan siis hattuhylly ollu se mun oikea paikka matkustaa, mut menin kuitenkin tyhjälle penkille ja toivoin hartaasti, että kukaan ei tulis mua siitä häätämään, eikä tullutkaan. JIPII!

Kaikki siis hyvin.

Mikäs tätä elämää on elellessä. :)

...tänään etanan päältä. Siis pyörällä. Se oli ällöä.

...että onko niin, et kun nainen tulee tiettyyn ikään niin hän lopettaa ainakin säärikarvojen ajelun täysin?

Sain juuri kummitädiltäni jonkun ultrahyvän höylän, kun hän ei sillä tee mitään. (se siis toki oli käyttämätön :) ja tosiaan kun katselee erinäisiä sääriä niin kauniisti niissä karvat kasvaa... varsinkin suunnilleen vähän yli neljänkympin ikäisillä naisilla. (ja anteeksi jos loukkaan nyt tälläkin huomiolla jotain kypsempää naisihmistä. Nää on mun huomioita ja _hyvin pientä_ yleistystä...)

On mulla kyllä pari kaveria, ihan omaa ikääni, jotka eivät kyllä sääriään ajele. Kammottava ajatus. Ja kun kauniin juhlamekon kanssa laitetaan sukkahousut jalkaan ja karvat jäävät sinne alle niin somasti kiemuralle ja näkyvät kauniisti läpi ja sitten jo oksettaakin jos kauemmin katsoo. (vain lievästi liioitellen)

Miksi on myös useimmiten niin, että vakituisessa parisuhteessa nainen vähentää karvojen höyläämistään? tunnustan itsekin kuuluvani osaltani tähän porukkaan. Ainakin talvisin. Kesällä on ällöttävää jos karvat kiiltelee ku mikäki glitter säärissä kun haluais laittaa jotain lyhyttä housuu jalkaan... Hävettää oikein jos ei ole muistanut ajella sääriä.

Näin fiksuja kirjoituksia ennen juhannustaukoa... Wau. Oikein taas sydän ylpeydestä pakahtuen.

Ottakaa neuvosta vaarin: Älkää jääkö ihmettelemään lentokyvytöntä varista puun alla. Sillä...

Sen tein minä ollessani ulkoiluttamassa Toisen koiraa tossa illansuussa. Kaksi pikkuvariksen kaveria tuli puun oksille raakkumaaan hurjasti, en epäillyt mitään.
Sitten putoili lehtiä ja muuta sälää puusta mun päälle, mut putoaahan niitä lehtiä kun tuulee muutenkin...
Ja sitten alko putoilla variksen iskuja päälakeen...
silloin tätä tyttöä vietiin.
Kovaa.
Koirakin tais tajuta, et nyt on oikeasti mentävä eikä vain leikittävä juoksemista...
Onneks oli lippis päässä, muuten olis saattanu olla päälaesta nahat irti. Pari mukavan napakkaa iskua nimittäin tuli... Auh.

Sukurakkaita puolustajia nuo varikset.

Onneksi kotiovelle oli enää matkaa n. 100m. :)

Mää niin tykkään siitä hajusta mikä on kun just on alkanut sataa tai on sade just loppunut. Ja se tulee vaan näin kesän kynnyksellä ja kesällä. Ei syyssade haise (tai tuoksu niinku kauniisti sanotaan) näin hyvälle. :)

Päätoimiseksi naiseksi älä rupea, se on silkkaa kuukautiskiertoa, pillereitä ja kierukoita, meikkiohjeita joista ei tolkkua saa,
omin käsin leivottua pullaa ja lattioita joissa ei rikkaa näy, tarjouksesta tarjoukseen.
Elämistä kuulopuheiden ja satunnaisuuksien varassa.
Sinun on oltava aina joku tukipylväs, odotettava almanakka kourassa mikä tulee ja miksei jo tule.
Siivouskykyinen rintarauhaspari.
Valkopyykki on kohtalo.
Huolto pelaa, mutta miten on kirjavien laita?
-A.T.

Nainen ottaa pään syliinsä, nainen silittää otsaa.

Nainen katsoo niin kauas, nainen näkee lähelle, nainen salaa salaisuutta
ja nainen paljastaa rohkeasti sen mikä naisessa on naista.

Nainen kantaa lapset, nainen valvoo yöt, nainen on seurausten jumalatar,

naisen käsi tietää tien ja paikan, naisen syli on syvä, parahiksi syvä ja tutkimaton tutkimuksia varten.

-P.L.

Tänään ei muuta. :)

Vihdoin koneella niin hurjan monen päivän jälkeen :)
Vapputauko ja lievä riippuvuus ei oikeastaan sopinu yhtään yhteen. :)

Mut nyt on mukava olla. :)

Töissä kivaa vaikka edelleen odottelen kuulevani muitakin ku huhuja vakipaikan saannista. :)

Olemassa oleminen on kerrassaan mukavaa. :)

Lepakkoilma(tai siis helium-)pallokin hymyilee, miksen siis minäkin? :)