Blogi

Elämän onni koostuu silmänräpäyksistä - pienistä
pian unohtuvista rakkaudenteoista, kuten
suukosta tai hymystä, ystävällisestä katseesta tai
sydämeenkäyvästä kohteliaisuudesta.

Tällaisen sateisen viikonlopun viettää nautinnollisimmin Elixiassa.
Aamupäivällä punttitreeniä ja iltapäivällä räväkkä spinning.

Keväällä kesäaikaan,
syksyllä talviaikaan
-herrat ovat päättäneet
toisin kuin Herra.
Minun biorytmini
ei tottele ranskalaisia:
kellossani on ollut
jo monta vuotta syksy.

Jotkut marisevat aina,
että ruusuissa on okaita,
minä olen kiitollinen, että
okaissa on ruusuja.

Ennen lähtöä kävin passikuvasa
joka (kuten tavallista) epäonnisstui:
siitä tuli ihan minun näköiseni.
Viisumia minulla ei ole
ja Matkaopas kertoo,
että hyvien tekojen
väärä valuutta ei kelpaa.
Viimeisellä rajalla
passiini lyödään leima:
mitätön.
Kaikki matkatavarani
jäävät rajalle,
mitään en saa mukaani.

Nuoruus ja hulluus,
vanhuus ja viisaus,
sanotaan.
Ikävuosistani huolimatta,
olen siis vielä
aikas nuori.


Olen vanhempi,
kuin moni ikäiseni,
koska olen kätellyt kuolemaa.

Luulin häntä ystäväksi,
mutta olin kivi
hänen kengässään.
Hän yritti siirtää kiveä,
mutta olin kivi
hänen kengässään.
Kivi hiertää yhä
hänen kengässään,
mutta kivi
elää omaa elämäänsä,
hiertämättä itseään.
Ei kivi
voi siirtää itseään
pois toisen kengästä.

Onko jollain vielä itsellään
oma omatunto?
Yhä useammat nimittäin
huomaavat parhaiten
toistensa virheet.

Voisiko harha-askel
viedä eksyneen
oikealle tielle.

Moni kuulee,
harva kuuntelee:
kovassa puheessa voi olla
pehmeitä ajatuksia.