Blogi

Nils Gustafsson -pikkujoulu:
Et muista mitään, mutta teltta ei näytä kuitenkaan enää olevan pystyssä.

Taru Sormusten Herrasta -pikkujoulu:
Muistat eronneesi ystävistäsi, tavanneesi kääpiöitä, tapelleesi kauheasti, puhuneesi puille, kävelleesi aivan helvetin pitkiä matkoja ja hävitit sormuksesikin heittämällä sen Tuomiokapitulin takana viemäriin.

Nils Holgersson -pikkujoulu:
Huomaat lentäneesi etelään jonkun hanhen kanssa.

Kristoffer Kolumbus -pikkujoulut:
Et tiedä mihin olit menossa, etkä perille päästyäsi tiedä missä mahdat olla, mutta koko reissu menee valtion piikkiin.

Tuhkimo-pikkujoulut:
Tulet kotiin ilman toista(kin) kenkää ja haiset epämääräisesti kurpitsalle.

Prinsessa Ruusunen-pikkujoulut:
Sammut sadaksi vuodeksi. Saatat herätä, kun joku suutelee sinua, mutta prinssi se ei takuuvarmasti ole.

Pieni Merenneito -pikkujoulut:
Jalat eivät aamulla irtoa toisistaan ja haisevat silakalle.
Peilistä sinua tuijottaa eilisillan Arielin sijasta tämän aamun Ursula-merennoita.

Lumikki-pikkujoulut:
Heräät aamulla seitsemän miehen keskeltä.

Punahilkka-pikkujoulut:
Heräät isoäidin kanssa samasta vuoteesta. Lisäpojoja, jos kyseessä on jonkun toisen isoäiti.

Keisarin uudet vaatteet -pikkujoulut:
Heräät aamulla alasti kadulla, koska kukaan ei ole illalla uskaltanut/viitsinyt/kehdannut mainita sinulle, ettei sinulla ole vaatteita päällä. Ohitsesi päiväkotiin kulkeva pikkulapsi taas pitää asiaa erittäin huvittavana ja ilmoittaa äidilleen kovaan ääneen, että "sedän pili on ihan sininen".

Ruma ankanpoikanen -pikkujoulut:
Aamulla vieressäsi on väärät munat.

Nalle Puh -pikkujoulut:
Aamukankeudessa et saa sormia varpaisiin ja hampaissa on plakkia kuin olisit pessyt ne hunajalla. Tilannetta pahentaa ylipirteä kaverisi, joka on herännyt täysin ilman krapulaa ja pomppii nyt maanisesti ympäri asuntoasi.

Roope Ankka -pikkujoulut:
Olet hommannut ison kasan rahaa ilman housuja. Äänesi on muuttunut kummalliseksi vaakkumiseksi, ja jostain kummasta syystä sinulle on iskostunut skottilaisaksentti.

Mikki Hiiri -pikkujoulut:
Korvasi ovat turvonnet palloiksi ja käsissäsi on valkoiset käsineet, mutta frakista ei ole tietoakaan.

Iso Paha Susi -pikkujoulut:
Henki haisee niin pahalle, että voit puhaltamalla kaataa ladon. Ympärillesi laonneet ihmiset eivät siis ole sammuneita vaan...

Hannu ja Kerttu -pikkujoulut:
Aamulla voit kätevästi suunnistaa vessaan yöllä laatoitettua vanaa seuraillen.

Peppi Pitkätossu -pikkujoulut:
Heräät aamulla hevosen ja apinan välistä.

Kultakutri-pikkujoulut:
Heräät partnerisi "Kuka on nukkunut minun sängyssäni?"-kysymykseen.

Joona ja valas -pikkujoulut:
Jokin hakkaa sisuskalujasi ja tahtoo ulos.

Perinteinen Suomalainen pikkujoulu:
Lompakko on tyhjä, kännykkä on hukassa, päässä soi tango delirium etkä uskalla edes vilkaista kuka vieressäsi kuorsaa.

Sytytin kuudelta kaksi kynttilää ikkunalle.
Moni sytyttää kynttilät tietämättä niiden merkitystä.

Sodan aikana kaksi kynttilää ikkunalla oli merkkinä siitä,
että taloon oli turvallista mennä sisään.

Vaude, kun syksy on ihanaa ja sopivan kiireistä.
Eipä pääse syysmasennus iskemään näin pimeään aikaan.
Toiminta on taikasana.

Ajatuksia herättävä sana omatunto, joka on käsitteenä vaikeasti puettavissa sanalliseen muotoon eriäviä näkökantoja herättämättä.

Laittaessamme omatunto sanan eteen adjektiivin puhdas tai hyvä, miellämmekö silloin puhuvamme samasta käsitteestä? Suurin osa meistä on todennäköisesti harkitusti syyllistynyt ns. valkoiseen valheeseen suojellaksemme esim. lapsiamme asioista, joita he eivät ole vielä ”kypsiä” omaksumaan tai ettemme ehkä tarpeettomasti loukkaisi kanssa ihmisiämme. Muistamme lorun totuudesta:
Valhe kerran vangitaan yöhön auringottomaan – puhu aina totta.
Onko meillä ns. valkoisenvalheen jälkeen puhdas omatunto vai hyvä omatunto tai huono omatunto vai venyvä omatunto?
Olemmeko silloin sellaisen omantunnon edessä, jonka tarkoitus on pelkästään suojeleva eikä itsekäs? Tieteiskirjailija Isaac Asimovin eettinen sääntö: Älä anna moraalitajusi estää sinua tekemästä sitä mikä on oikein!

Onko omatunto yksilön sisään rakennettu valvontamekanismi, joka ohjaa käyttäytymistämme kanssaihmisiä, yhteisöä ja itseämme kohtaan?
Eikö omatunto olekin sitä, että oma toimintamme on sopusoinnussa omien moraalisten vaatimustemme sekä elin ympäristömme kanssa eli kasvatamme ja kehitämme itseämme ja ajattelutapaamme oppiaksemme tuntemaan itsemme ja myös hyväksymään itsemme.

Meillä kaikilla on myös erilaisia ominaisuuksia.
Onko omatunto mahdollisesti myös rinnastettavissa erääksi ominaisuuksistamme, jonka voimme omalla toiminnallamme tai piittaamattomuudellamme painaa taka-alalle tai jopa kadottaa?
Näin käydessä tarvitsemme riittävän motivaation ja itsetutkistelun löytääksemme hiipuvan ominaisuutemme – omatuntomme, vaikka peiliin katsominen voikin olla tuskallista.

Löysin kesäisen muistiinpanoni ja se tuntui sopivan hyvin uudelleen terästettäväksi:

-Arvosta sitä, miten olet selviytynyt elämäsi vaikeuksista
-Näe kohtaamasi vaikeudet koettelemuksina, jotka ovat kasvattaneet sinua ihmisenä
-Huomaa sisäiset ja ulkoiset voimavarasi, sillä niitä on enemmän kuin arvaatkaan
-Arvosta edistystäsi ja onnistumistasi ja kiinnitä huomiota niihin merkkeihin, jotaka puhuvat sen puolesta, että olet oikealla tiellä
-Ole tietoinen siitä, mitä elämältä haluat ja tulevaisuudelta toivot. Toiveilla on taipumus toteutua, mutta mikään tuuli ei ole otollinen veneelle, jolla ei ole päämäärää.
-Ole armollinen itsellesi ja muista että et ole yksin: sinapinsiemeniä kannattaa etsiä, vaikkei niitä löytäisikään.

Siinäpä pieniä positiivisia ajatuksia joulukuulle

Nykyään minua miellyttää enemmän
vaatimaton riistaillallinen nuotiolla
ja torkut lähellä puroa.
Minua ei hävetä se että vietin
hurvittelevaa elämää
eikä minua hävetä sekään
että jätin sen.
Mitä onkaan edessä.