Ystävättäreni on ollut syksyn USA:ssa syöpätutkijana. Olemme olleet skypellä yhteydessä, mutta kasvotusten tapaaminen on aina toista.
Ystäväni on saanut vuoden mittaisen työtarjouksen Washingtonissa ja kannustin häntä kovasti ottamaan sen vastaan. Yksi vuosi on niin lyhyt aika ihmiselämässä.
Ystävyys säilyy etäisyyksistä huolimatta.
Kasvotusten pystyy puhumaan syvällisemmin ja ajatusten jakamista meillä riittää, sillä olemme olleet niin pitkään samoissa harrasteprojekteissa. Olemme myös tukeneet toisiamme erilaisissa elämän "kiemuroissa".
Huomasimme miettineemme syksyn aikana samoja asioita, jotka ovat askaruttaneet mieltämme.
Todellinen ystävyys on suuri rikkaus.
Moni voi kiivetä vuorelle, joka ei ole häntä varten, sen voit päättää vain sinä itse, onpa kysymyksessä sitten työ, suhde tai harrastus.
Mitä menestyminen sinulle merkitsee?
Mikä on sinun Mt Blancisi?
Yhtä vastausta ei ole, mutta jokainen voi löytää omansa.
Vuoden vaihde lähenee ja joulun aika on antanut miettimistä tulevalle vuodelle.
Suunitelmissa on Etelä-Afrikan matka ja kiipeily Mt Blancille Ranskaan.
Raamit aikatauluille ja fyysiselle kunnon nostamiselle on tehtävä ajoissa. Lepoa on myös mahduttava joukkoon. Olen todella nautiskellut joulun ajasta ponnistelematta sen enempää. Aina ei voi mennä täysillä.
Urheilussa tarvitaan yhtä lailla palautumista ja lepoa, kuin työelämässäkin. Olen tarkoituksellisesti halunnut pysähtyä ja miettiä taas kerran elämän arvoja. Tammikuun puolivälissä pysähdyn vielä retriiitin merkeissä.
Ruumis ja mieli;
Tarvitset molempia. Vuorikiipeily, niin kuin useimmat asiat
elämässä, on 80 prosenttia menttaalista ja 20 prosenttia fyysistä.
Asenne on todellinen ratkaiseva tekijä, kun arvioidaan ihmisen
kykyä saavuttaa elämän päämääränsä.
Miten rakentuu Mt Blancin tiimimme?
Kiipeilytiimimme rakentamisessa tarvitaan kolme osatekijää - itse asiassa samoja asioita tarvitaan missä tahansa tiimissä:
tekniset taidot, todellinen kiinnostus ottaa vastaan tarjolla oleva haaste ja yhteiset arvot. Arvojen tiedän jokaisella meistä olevan kohdallaan ja yhteiset, aikaisemmilla matkoillamme tutustuttuamme.
Mitään merkittävää ei saavuteta ilman sitoutumista.
Juuri yhteinen sitoutuminen tekee vaikeatkin asiat mahdolliseksi.
Kannustamme kaikki toisiamme sitoutumaan niin henkkisesti, kuin fyysisestikin.
Motivaatio ratkaisee.
Vaikka jollain olisi parhaat välineet, viimeisimmät tiedot ja eniten rahaa,
niin se jolla on vahvempi motivaatio, jättää ensinnä mainitun jälkeensä suorituksissa. Tiimissämme ei ole sisäistä kilpailua eikä kateutta, siitä iloitsen. Motivaatiota voin kuitenkin lisätä itselleni vielä suuren määrän, vaikka innostukseni onkin kova.
Samaan aikaan kun olen sisäistämässä suunitelmiani, minun on luovuttava toisista asioista. Aika ja keskittyminen ei riitä kaikkeen.
Tämä on minulle usein se kaikkein vaikein pala.
Todellinen menestyminen niin kiipeilyssä kuin bisneesmaailmassa tarkoittaa päämäärän saavuttamista tekemättä kompromisseja perusarvojensa kanssa.
Yksi kiipeilyretki on kuin miniatyyrimaalaus koko elämästä.
Niin monet asiat kiteytyvät niin voimakkaina, kuten aistit, tunteet, pelot, nautinnot, luonto, tuuli, sumu, sade, viima, pakkanen, auringko....
Elämänhaluni on niin kova ja ikä on tuonut hitusen järkeä, etten enää naura kuolemalle ja pyrin välttämään kovia riskejä.
Mt Blanc jäätikköä pitkin elokuussa. Emme päässeet ihan huipulle asti tällä kertaa. 2menehtyi edellämme.
Nyt sitte lähtivät viimeisetkin sukulaiset, kun päivällä tulivat syömään.
Viihdyimme taas kerran erinomaisesti. Osaamme arvostaa ja antaa tilaa toisillemme.
Pikkuväellä oli tietenkin kaikki lahjalelut mukanaan ja sainpa leikkiä kaivinkonekuskia. Erikoisin leluista oli kuitenkin 4-vuotiaalle suunniteltu ATK läppäri, joka todella toimi ja opasti nuorta miestä, Cityä siitä ei kuitenkaan löytynyt *hymy*.
Punajuurilaatikko oli päivän pop, peruna ja lanttulaatikkoa meni paljon vähemmän. Rosolli jätettiin kokonaan väliin tänä vuonna.
Epäilin poropaistia jäävän kosolti ja olin jo suunnitellut tekeväni siitä eräruokaa pakkaseen, mutta ilokseni totesin sen kokonaan syödyksi.
olen polttanut suurta avotakkaa läpi koko joulun ja ihmettelen, ettei mökki ole palanut. Nautin tulen katselusta ja lämmöstä suuresti, smack.
Elämä on tilaisuus, hyödy siitä.
Elämä on kauneus, nauti siitä.
Elämä on autuus, maista sitä.
Elämä on uni, todellista se.
Elämä on haaste, kohtaa se.
Elämä on velvollisuus, täytä se.
Elämä on peli, pelaa sitä.
Elämä on lupaus, täytä se.
Elämä on suru, voita se.
Elämä on laulu, laula se.
Elämä on ponnistus, hyväksy se.
Elämä on tragedia, kohtaa se.
Elämä on seikkailu, uskaltaudu siihen.
Elämä on onni, luo se.
Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.
Elämä on elämää, taistele sen puolesta.
Älä...
Älä seurustele tietämättömyyden kanssa.
Tietämättömyys on julmaa.
Älä leiki epäilyn kanssa.
Epäily on vahingollista.
Älä vaali epävarmuutta.
Epävarmuus on tarttuvaa.
Älä haudo epäpuhtautta.
Epäpuhtaus on vaarallista.
Mitäkö olen syönyt ja maistellut tänä jouluna?
Kinkkua söin vain pienen viipaleen maistiksi, muuten olen pyrkinyt herkuttelemaan hieman erilaisilla antimilla.
Pekonikuorrutettu kalkkuna on mehukkaampaa, kuin kinkku. Avokadosalaatti ja uunissa vuohenjuustolla kuorutettu punajuuri olivat speciaalia tänä vuonna.
Poron paistia on vielä iso tovi jääkaapissa, vaikka se onkin yksi suurimmista herkuistani. Se on niin täyteläistä, ettei sitä voi syödä suuria määriä, mutta makuelämykset ovat sitäkin suurempia.
Tapaninpäivänä tulee koko suku syömään ja eiköhän jääkaapissakin ala tilaa löytymään.
Pitäisiköhän vielä ottaa pakastimesta kyyhkyn rintoja sulamaan, riistaa kun on syksyn aikana kertynyt metsästysretkillä.
Huomenna aamulla olen muutenkin menossa lenkille, niin miksipä ei ottaisi pyssyä mukaani ja tekisin pitkän lenkin metsässä.
Sauna on ollut jo tunnin läpimänä, kunhan sinne vielä itseni saisin kieritettyä *paksulaisena*.
Soittelin päivällä tyttärelleni, joka viettää erilaista joulua tänä vuonna, hieman haikealta tuntui.
Hän lähti Aasiaan marraskuun lopulla ja kiertää 9 viikkoa ristiin rastiin.
Jouluaatoksi hän lensi ystävättärensä kanssa Phukettiin.
Joulua ei kuulemma siellä paljoakaan huomaa ja olemmehan yhdessäkin yhden joulun Thaimaassa viettäneet. Tyttäreni on jo kuudennen kerran Thaimaassa, eli paikat alkaa olla tuttuja.
Eilen olimme yhteydessä skypellä, mutta linjat olivat melko hitaita jouluruuhkasta johtuen.
Soneralla maksaa puhelu 1,72 euroa/minuutti Thaimaahan, kun taas 995-alulla soittaa 6 centtiä minuutti, eli hieman kannattaa vertailla.
Maailma tuntuu niin pieneltä nykyisillä viestintävälineillä.
Tulin juuri hautausmaalta.
Vaikka tänä jouluna ei tullutkaan lunta , niin hautausmaa oli todella kaunis, kun kynttilämeri valaisi sen niin lämpimästi.
Jätän aattona aina hautausmaalla käynnin viimeiseksi, koska silloin suurin osa ihmisisitä on jo käynyt viemässä kynttilänsä, eikä näin myöhäisellä ole enää ruuhkaa.
Aamulla aion herätä aamukirkkoon, Pyhän Henrikin taidekappeliin, sillä perinteet ovat osa jouluani.
Kirkon jälkeen sopii mennä vaikka takaisin nukkumaan. Muuta en aiokkaan huomenna tehdä, kuin korkeintaan polttaa takassa tulta ja nauttia olosta.
