Blogi

Terveisiä eurovaalikentiltä. Kun aikanaan lupauduin eurovaaliehdokkaaksi, tiesin mihin ryhdyin, ja toisaalta en sitten aivan tarkkaan kuitenkaan. Valtakunnallinen kampanja on nimittäin aivan toista kuin se, mihin olin Uudellamaalla tottunut. Nyt kilometrejä tulee mittariin aivan toisella tavalla sahatessa Suomea ristiin rastiin lentäen, junalla ja kumipyörillä. Tänään Hämeessä, huomenna Kainuussa ja Savossa, viikonloppuna Uudellamaalla ja stadissa. Ihmisissäkin on eroja eri puolilla Suomea.

Satakuntalaista pessimismiä ei kyllä voita mikään. "Tästä mitään tuu". Toisaalta siitä hieman pohjoiseen niin kyllä tulee. Etelä-Pohjanmaalla asiat ovat selkeitä, musta on mustaa ja valkoinen valkoista. Siihen välimaastoon ei paljon mahdu. Mutta ihmiset ovat rehellisiä ja yritteliäitä. Savolaisten kanssa puolestaan pitää välillä vähän miettiä, että mitäköhän keskustelukumppani tarkoitti. Usein itse ajatus löytyy useamman mutkan takaa, mutta se taitaa olla paikallinen kansanhuvi. Mutta se on joka tapauksessa rikkaus, että ihmiset ovat erilaisia. Suomen kiertäminen on hauskaa puuhaa.

Itse olen asunut lähes koko ikäni Uudellamaalla, mutta juuria on sekä idässä että lännessä, myös siellä Satakunnassa. Isoisä taasen oli Karjalan poikii, joten ripaus karjalaista vilkkautta varmaan löytyy luonteesta myös. Mitä ihmisestä tulee, riippuu varmasti osin geeneistä, osin olosuhteista ja ennen kaikkea ihmisestä itsestään. Saa sitten nähdä mitä meikäläisestä isona tulee.

Ajattelen niin, että jos tulisin valittua, niin edustaisin Euroopan parlamentissa koko Suomea, en vain kotikulmiani Etelä-Suomessa. Maastamme valitaan vain 13 meppiä, joten kyllä silloin täytyy olla koko maan asialla, pohjoista myöten.

Ne vaalit ovat muuten jo reilun parin viikon kuluttua. Ehdokkaana olo on kyllä eräänlaista rumbaa, jossa tekemistä on enemmän kuin mitenkään kukaan pystyy tekemään. Monessa paikassa pitäisi olla yhtä aikaa. Vaalien alla itselleni elimistöön tuntuu kehittyvän myös jonkin sortin adrenaliinia, jolla jaksaa painaa tukka putkella aamusta iltaan ja viikosta toiseen. Se aiheuttaa välillä myös tällaisia aikaisia aamuherätyksiä, jolloin singahtaa supervarhain aamulla sängystä ylös ja ryhtyy tekemään erilaisia rästihommia.

Tällä viikolla pidin erityisesti esillä Itämeren asiaa, joka on yksi vaaliteemoistani. Maailman saastunein merialue on keskellä Euroopan unionia ja meidän Suomemme rannoilla. Meri on monilta osin käytännössä kokonaan kuollut, ja vaurioiden korjaaminen on hidasta, osin mahdotonta. Töihin pitää kuitenkin ryhtyä. EU:lla on Välimeri-politiikkansa, mutta Itämeri-politiikka on hakusessa. Tässä asiassa pitää edetä vielä kuluvan vuoden aikana. Itämeri pitää nostaa EU:n asialistalle ja kaikkien rantavaltioiden on sitouduttava meren kunnostukseen. Erityisen hatunnoston tällä viikolla antaisin yritysjohtaja Ilkka Herlinille, joka on koonnut yrityselämän toimijoita Itämeren suojeluun mukaan. Hemmetin hieno juttu. Meri saadaan parempaan kuntoon, kun vastaavanlaista talkoohenkeä alkaa löytyä meren ympäristöön enemmänkin. Näissä talkoissa aion olla mukana.

Laittamalla sanan "seksi" otsikkoon, saa takuuvarmasti ainakin muutaman lukijan purjehtimaan sisään. Seksikkyys ei ole aivan yhtä hyvä, mutta sinnepäin kuitenkin. Niin että tervetuloa vaan. Ja minä olen turvallista seuraa, vaikka joku muuta väittäisi.

Intouduin lähtemään tästä liikkeelle, kun luin päivän Hesarista, että eurovaalit eivät juuri nuoria aikuisia nappaa, eikä paljon kyllä vanhempiakaan. EU-asiat eivät ole seksikkäitä. Who cares?

No joku porukkahan sinne Brysseliin valitaan joka tapauksessa 7. kesäkuuta. Suomesta valitaan onnea lupaavasti tasan 13 meppiä, eli Euroopan parlamentin jäsentä. Onko sillä mitään väliä, keitä ne on?

No on, sanon minä. Euroopan parlamentin valta on kasvanut ja kasvaa edelleen. Yhä enemmän arjessakin tulee näkymään se, miten järkeviä tai järjettömiä säädöksiä EU-tasolla päätetään.

Seksiä tai seksikkyyttä EU:ssa ei taida olla, mutta ei sitä ehkä tarvitakaan. Mutta tarvitaanko Euroopan unionia?

Rauhan takaaminen Euroopassa on ollut mielestäni EU:n paras saavutus. Vaikka se meille tuntuu ehkä itsestäänselvyydeltä, ei se sitä ole. Kautta vuosisatojen sapeleita on kalisteltu paitsi Keski-Euroopassa, myös täällä meidän leveyksillämme. Minä uskon ihmiseen ja ihmisen kehittymiseen ja jopa siihen, että sodat joskus loppuvat. Mutta taitaa tässä ihmisen viisastumisessa vielä aikaa mennä. Kaikin keinoin on kuitenkin siihen pyrittävä, että sotiminen ja väkivalta ongelmien ratkaisukeinona loppuvat. EU:sta on siinä hyötyä.

Globalisaatio on luonut uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Terrorismi, energian tarve, ilmastonmuutos ja kiristyvä kilpailu vaikuttavat EU:n toimintaan ja arkeemme. Ruoka-, energia- ja talouskriisi aiheuttavat haasteita kaikille maailman ihmisille. Euroopan omana haasteena on myös ikääntyminen. Mitään näistä ongelmista ei yksittäinen valtio pysty ratkomaan, mutta EU on parhaimmillaan käyttökelpoinen väline siihen. EU:n pitää toimia aktiivisesti ja vastuullisesti paitsi omalla alueellaan, myös globaalisti.

En itse ole koskaan ollut mikään EU-intoilija, mutta kyllä sitä yhteistyötä tarvitaan, ilman muuta. Eurooppalaisella yhteistyöllä on merkittävät saavutukset ja vielä enemmän tehtävää edessä. On siinä sitten seksiä tai ei.

2000 kilometriä Suomea

Poliitikkona olon yksi kurjimmista puolista on se, että vappuna ei juhlita muun kansan tavoin. Vapun aluspäivät aattoa myöten menevät puhetta tai puheita kirjoittaen. Vappupäivänä ja ehkä sitä seuraavana sitten kierretään vapputapahtumia ja pidetään puheita kuulijoille, joista osa on krapulassa ja osa humalassa. Niin kävi tänäkin vuonna. Kiersin reilut 2000 kilometria Suomea ristiin rastiin, ja sain taas yhden kuvan siitä, kuinka vappua juhlitaan.

Yleensä oma vappuni menee puheissa Helsingissä ja Hyvinkäällä, mutta tämän vuoden kierros oli sattuneesta syystä laajempi. Oulu, Savonlinna, Mikkeli ja Pori olivat suurimmat kaupungit, pienempiä kyliä siihen sitten vielä päälle.

Haalaripukuiset opiskelijat ovat hauskinta porukkaa. Jengi on hövelillä päällä ja ehdottelee ihme hommia. Joku halusi nimmarin käteen. Toivottavasti se lähti pesemällä pois. Huikkaakin tarjottiin, mutta ne nyt jäi. Eivätkä kaikki kännissä olleet, vappupäivänäkin suurin osa porukasta oli varmaan ihan suht raittiina. Sekin rouva, joka halusi tanssia Savonlinnan torilla. No, enhän minä oikein osaa. Luulin, että se oli jo tiedossa Savonlinnassakin.

Porissa kahvilatilaisuuteen punki alan mies aika vahvassa laitamyötäisessä. Oli kova kommentoimaan puhettani, aika kuuluvalla äänellä. Oli eri mieltä asioista ja sitä mieltä, että Euroopan unioni on aivan ahterista. No, voihan sen niinkin nähdä. Kaveri oli sellaisessa humalatilassa, että päättelin väittelemisen turhaksi. Neonvihreä lippis päässä kruunasi kokonaisuuden. Annoin tyypin olla.

Radiosta kuulin jossain matkan varrella, että puolueeni puheenjohtaja ja puoluesihteeri haluavat Keskustalle naisehdokkaan presidentinvaaleihin vuonna 2012. Puoluesihteeri tarjosi nimeäkin, Anneli Jäätteenmäkeä. Kyllähän minä Annelin tunnen, vanha avustajansa kun olen 2000-luvun alusta, joten eipä siinä mitään. Anneli on sisukas ja topakka nainen, olisi varmaan hyvä presidenttiehdokaskin.

Sitä silti vierastan, että tässä vaiheessa naulittaisiin ehdokkaan sukupuoli kiinni. Ei se ole todellista tasa-arvoa. Todellista tasa-arvoa on se, että valitaan paras ehdokas sukupuolesta riippumatta. Se voi aivan hyvin olla Anneli tai joku muu nainen. Mutta ei hyviä miehiäkään, kuten Olli Rehniä, ei kannattaisi heivata heti kättelyssä pois pelistä. Tässä voisi aivan hyvin laittaa jäitä hattuun, ja palata asiaan vuonna 2011. Ne presidentinvaalit ovat nimittäin vasta vuonna 2012. Siihen saakka mennään Tarjan tahtiin...

Ja on tässä vaaleja aikaisemminkin, kuten eurovaalit. Nepä ovat 7. kesäkuuta, eli aika pian. Ja ehdokkaana ollaan, ja kampanjakin lähtee kohta liikkeelle. Kokemuksesta tiedän, että vaalikampanjassa tulee kyllä kaikkea kummallista vastaan. Ja jotenkin tässä on sellainen fiilis, että tästä tulee heti alkuun aika kivinen viikko... mutta katsotaan...