Blogi

Otsikon vastausta ei tarvitse enää parin vuoden kuluttua pohtia, jos Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä saa esityksensä läpi. Tilalle tulisi mediamaksu, joka olisi kaikkiin Suomen kotitalouksiin pakollinen maksettava.

Mediamaksun hyvä puoli on se, että se olisi nykyistä tv-lupamaksua halvempi, noin 175 euroa vuodessa. TV-lupahan on viitisen kymppiä kalliimpi. Huono puoli on se, että pienituloisilla ei ole sitäkään varaa maksaa. Epäreilulta voi tuntua sekin, että maksu pitäisi maksaa niidenkin, joilla ei televisiota edes ole.

Maksulla toki rahoitetaan muutakin kuin televisio-ohjelmat urheilusta uutisiin. Yleisradio tuottaa muutakin, kuten varsin hyvät nettisivut ja useita radiokanavia, joita useimmat meistä ainakin silloin tällöin kuuntelevat. Kyllähän Yleä tarvitaan, tai ainakin itse ajattelen niin.

Itselleni tv-lupamaksu kolahti postilaatikosta itse asiassa juuri muutama päivä sitten. Kuulun niihin säntillisiin nörtteihin, jotka jopa jo opiskeluaikanaankin maksoivat tunnollisesti maksun. Korkealtahan se on aina tuntunut kertarysäyksellä, mutta jos sen jakaa päivää kohti, niin selvästi halvemmaksihan se tulee kuin vaikkapa maksalaatikkorasia. Ja makukin on parempi.

Yleisradion rahoitus pitää jollain tapaa uudistaa pian. TV-luvasta on liian helppo pinnata, ja lupamaksajien määrä on ollut laskussa. Lisäksi televisiota on yhä helpompi seurata muilla keinoin, kuin perinteisestä töllöstä. Jotain siis tarttis tehdä.

Mediamaksu tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn.

Olisiko blogin lukijoilla sattumoisin evästyksiä aiheeseen...?

Viikon päästä en varmaan enää tilitä tuntoja eurovaalikentiltä. Kiittelen sitten, kävi miten kävi. Mutta kun tässä tätä maata on ristiin rastiin sahannut viime viikot kuin pieni eläin, niin jotain tekee mieli siitä sanoakin.

Olen tavannut varmaankin tuhansia ihmisiä tässä parin viime kuukauden aikana. Toisia pikaisesti, toisten kanssa vähän enemmän jutellen. Vaalitilaisuuksissa ja vaaliteltoilla käy noin keskimäärin vähän varttuneempaa väkeä. Eläkeläisiä on varmaankin suurin osa, ellei teltta nyt satu aivan kaupan edessä olemaan. Väitän, että näin on useimmilla muillakin vaaliteltoilla, myös eri värisilliä.

Ehkä eläkeläisillä on vähän enemmän aikaa pohdiskella näitä vaalien asioita, ja aikaa tulla juttelemaan ehdokkaiden kanssa. Sama ilmiö näkyy myös muissa vaaleissa, tiedän sen kokemuksesta. Tai sitten ovat vain muuten aktiivisempia.

Nuorten ja nuorten aikuisten kannalta ongelma saattaa olla seuraava: Kun poliitikkoja käyvät tapaamassa lähinnä eläkeläiset murheineen, saattaa ainakin vähän yksinkertaisemmalle poliitikolle syntyä kuva, että esimerkiksi opiskelijoiden tai lapsiperheiden murheet eivät niin suuria olekaan. Tätä kutsuisin vaalikenttien optiseksi harhaksi.

Eläkeläisillä on ongelmansa, eikä niitä pidä väheksyä. Varsinkin pienimpiä eläkkeitä pitääkin korottaa. Mutta ei pidä unohtaa nuorten, opiskelijoiden, nuorten aikuisten tai vaikkapa pienituloisten lapsiperheiden arjen murheita. Moni niistä odottaa korjaamista poliittisin päätöksin. Jotakin on aikaan saatu, mutta paljon on vielä tekemistä.

Toinen juttu sitten toki on se, että näillä asioilla ei ole kovin paljoa tekemistä eurovaalien kanssa. Mutta tärkeitä asioita silti kaikki, joten tällainen suhteellisen reipas toisen kauden rivikansanedustaja toki on kuulolla.

Kohtapa senkin tietää, jatkanko töitä eduskunnassa vai onko edessä siirto Brysseliin. Eduskuntatyössäni olen kyllä hyvin nähnyt, kuinka iso merkitys EU-päätöksenteolla nykyisin on. Ja kun poltetta on vaikuttaa asioihin, vaikkapa ilmastonmuutoksen torjumiseen, Itämeren tilan parantamiseen ja turvallisuuden edistämiseen, niin pitää toki tavoitella sellaisia tehtäviä, joissa niihin tehokkaasti vaikutetaan.

Jätän nyt pidemmät vaalipuheet kuitenkin pitämättä. Jos vaaliteemani tms kiinnostaa enemmän, tsekkaa www.anttikaikkonen.fi. Noilta sivuilta ei optisia harhoja löydy. Jaa, no, valokuvaa on ehkä joku vähän retusoinut. Mutta se on tehty vain yleisen viihtyvyyden vuoksi.