Kiitos mahtavan vilkkaasta mediamaksukeskustelusta viime blogini pohjalta. Asia on nyt viestintäministeriössä pohdittavana ministeri Suvi Lindenin johdolla. Tuota maksukortti-ideaa ehdotin jossain vaiheessa myös harkittavaksi, mutta silloin moni ärähti siitä, että kaikissa digiboxeissa ei ole korttipaikkaa ym. kritiikkiä...
Kesän hyviin uutisiin kuuluu se, että reilun kaupan tuotteiden myynti on Suomessa edelleen vahvassa kasvussa. Myynti kasvoi Suomessa viime vuonna 57 %, joka on maailman kärkituloksia. Asukasta kohti laskien suomalaiset ostivat viime vuonna reilun kaupan tuotteita keskimäärin noin 10 eurolla. Vain Sveitsissä ja Iso-Britanniassa ostettiin asukasta kohden enemmän. Tämä hyvä.
Reilun kaupan tuotteita ostamalla varmistetaan se, että edes kohtuullinen osuus tuotteen hinnasta päätyy kehitysmaiden viljelijöille ja työntekijöille. Hyötyjinä on yli miljoona kehitysmaiden pienviljelijää ja suurtilojen työntekijää. Ja määrä kasvaa reilun kaupan kasvun myötä. Myös kyläyhteisöt kokonaisuudessa pääsevät usein hyötymään, kun myös terveydenhuoltoa ja koulutusta kehitetään. Globaalin laman seurauksena reilun kaupan merkitys korostunee entisestään.
Olen toiminut tämän vuoden Suomessa Reilun kaupan lähettiläänä yhdessä Pirkko Mannolan kanssa. Tehtävään on kuulunut mm. asian puolesta puhumista erilaisissa tilaisuuksissa. Olkoon tämä blogimerkintäkin nyt pieni ripaus myös tämän tehtävän hoitamista. Myönteistä sinänsä on, että reilu kauppa puhuu hienosti itse puolestaan. Varsinkin nuorten sukupolvien tiedossa on varsin hyvin, mistä touhussa on kysymys.
Kun suomalaiset kaupatkin laajentavat valikoimaansa, itse kunkin on helppo valita reilun kaupan tuotteita. Suosituimpia tuotteita Suomessa ovat erityisesti kahvi ja banaanit, mutta myös esim. kukat ja viini lisäävät suosiotaan hyvää vauhtia. Erilaisia tuotteita on jo yhteensä jo yli tuhat. Toki harvassa marketissa koko repertuaaria on, mutta monessa on ilahduttavan paljon. Kyselemällä kauppiaalta voi myös kenties itsekin vaikuttaa valikoiman laajentumiseen.
Tavoitteen pitäisi tietenkin olla se, että kaikki kauppa olisi reilua kauppaa, mutta näin ei valitettavasti vielä ole. Alkutuottajia usein riistetään, ja edelleen maailmassa käytetään lapsityövoimaa ja käytännössä orjatyövoimaa. Eli tekemistä vielä on tälläkin saralla, ennen kuin maailma on reilu.