Naku keisari

Hyvää vappua!

Cityn toimituksesta otettiin jokin aika sitten yhteyttä ja pyydettiin kirjoittamaan tänne alkaen 1.5. Jokaisesta puolueesta kutsun sai yksi edustaja.

Arhinmäki on ollut aamuvirkku. Hän kiteyttää hyvin kirjoituksessaan sen, mistä vapussa on kyse: työväen juhlasta, yhteisöllisyydestä ja samaan hiileen puhaltamisesta hyvän maailman puolesta.

Meille vasemmistopoliitikoille vappu on myös työntäyteistä aikaa. Itse olin eilen puhumassa Vantaalla Veinin mäellä, tänään suuntaan Porvooseen.

Vappupuheeni on jotakuinkin seuraava:

Kolme vuotta sitten Hesarissa pyydettiin alakoululaista selittämään mitä uusliberalismi on. Vastaus oli osuvampi kuin moni osasi silloin arvatakaan. Lapsi vastasi, että uusliberalismi on jokin tauti.
Samoihin aikoihin maassamme käytiin presidentinvaalitaistelua. Vastakkain olivat Niinistö ja Halonen, ja toki Vanhanenkin roikkui hetken mukana.
Kuka presidenttiehdokkaista se olikaan, joka totesi uusliberalismin hyvistä puolista: "Ei haittaa, että aluksi vain harvat hyötyvät talouskasvusta, koska myöhemmin vauraus leviää myös muille"?
Tarkentamatta mieheltä jäi, milloin tuo myöhemmin koittaa. Uusliberalismin köyhille siunaantuvia murusia on ehditty odotella, mutta vaurauden leviämisen sijaan tulikin tämä globaalin finanssikriisin aiheuttama keltanesteinen paikka.
Sotkun maksumiehinä nähdään ne ihan tavalliset ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä isojen poikien kakkaleikkien kanssa.
Markkinat eivät kontrolloineetkaan itse itseään, vaikka näin meille vakuutettiin käyvän.
Tai sitten kontrolli on sitä, että jotkut harvat saavat enemmän kuin lääkäri määrää, mutta maksumieheksi joutuu tavallinen ihminen.
***
Ei ole sama kenen joukoissa seisoo. Hyvinä aikoina sitä ei aina huomaa, huonompina sitäkin selvemmin.
Politiikassa puheet eivät ratkaise vaan teot.
Ei ehtinyt kukko edes kunnolla laulaa, kun jo oikealla laidalla kiellettiin vapaana jylläävän kapitalismin oikeutus. Sana solidaarisuus kuuluu nyt niidenkin sanavarastoon, jotka vielä hetki sitten pitivät sitä kirosanana. Harjoitettu politiikka kertoo kuitenkin omaa kieltään; suu puhuu kauniita, mutta käsi jättää rumaa jälkeä.
Hallitus on useaan otteeseen kieltänyt leikkaavansa ihmisten turvasta. Käytännössä se kuitenkin tekee niin jättäessään kunnat selviytymään yksin entisestään vaikeutuneesta taloustilanteestaan. Jos ei kunnalla ole rahaa, kärsii siitä eniten juuri apua tarvitseva ihminen. Me demarit esitimme jo viime vuonna sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseksi yli 400 miljoonan euron tukipakettia. Me olemme ehdottaneet tukea myös työpaikkojen säilyttämiseksi sekä erillistä pakettia asumistuen parantamiseksi. Hallituksen arvomaailmaan ehdotuksemme eivät ole sopineet.
***
Elämä on valintoja täynnä. Arvovalinnat ovat niistä tärkeimpiä. Me päätämme itse, millä asenteella maailmaan suhtaudumme. Naapuria voi auttaa, ystävää tukea, lapsista huolehtia ja iäkkäitä kunnioittaa. Sama pätee poliittiseen päätöksentekoon. Todellinen vastuullisuus on kokonaisuuden ymmärtämisestä lähtevää toimintaa.
Tänä vappuna on monessa perheessä murhetta, kun työ on mennyt alta tai kukkaro joutunut kireälle lomautuksen johdosta. Epävarmuuden aika syö myös niitä, joille työtä vielä riittää.
Kun porvarihallitus keventää hyväosaisten veroja velkarahalla se osoittaa välinpitämättömyyttä pienituloisten, opiskelijoiden, vanhusten, lasten ja sairaiden arkea kohtaan. Hallitus on keventänyt veroja peräti 3 miljardilla eurolla. Varoja on viety myös sosiaaliturvan rahoituksesta työnantajien kela-maksun poistolla noin miljardin verran. Meidän demareiden vaatimat lisärahat vaikeuksiin joutuneiden tukemiseksi ovat pientä verrattuna hallituksen heikoimmat unohtavaan törsäilylinjaan. Nyt kunnissa joudutaan karsimaan karsimisen päälle.
Päiväkotien arki vaikeutuu, kouluissa levottomuus kasvaa, opettajat uupuvat, vanhemmat murehtivat, ja elämänsä ehtoota elävät joutuvat kohtaamaan epäihmisarvoista kohtelua. Tällaista ei voi, eikä pidä hyväksyä.
Viime laman jäljet olivat murheelliset. Ihmiset jäivät liian usein kantamaan taakkaansa yksin. Niin ei saa käydä nyt.
***
Keisari ei ole maailman suhteen ajan tasalla! Tarvitaan siis uusi. Kesäkuussa äänestetään eurovaaleissa. Ne saattavat tuntua toisarvoisilta, mutta niiden merkitys on suuri. EU-parlamentti vaikuttaa yhä enemmän Suomen lakeihin, ja jos Brysselissä valtaa pitää ihmisten arkea ymmärtämätön eliitti, näkyy se myös täällä yhä kovenevana linjana. Kotiin ei siis saa jäädä 7.6.2009.