Blogi

EU-vaalit lähestyvät. Kuntaministeri Mari Kiviniemen vaalioireilu purkautui maanantaina julistukseen, jonka mukaan keskustapuolue on suomalaisen metropolipolitiikan alulle paneva voima. Wau!
Seuraava on suora lainaus Kiviniemeltä (HS 26.5.)
"Keskusta on sekä Vanhasen ykkösen että kakkosen aikana tuonut Suomeen metropolipolitiikan ja vienyt sitä tarmokkaasti eteenpäin. Aalto-yliopisto, Sipoon alueliitos, länsimetro, kehäräta, kemikaaliviraston alueellistaminen Brysselistä Helsinkiin, ovat kaikki tehty pääministeri Matti Vanhasen ja keskustan vedolla. On vähintäänkin kohtuullista odottaa, että hallituskumppani tunnustaisi nämä saavutukset."
Wau! Wau!
***
Keskusta taitaa olla kadoksissa paitsi äänestäjiltä myös itseltään, kun todellisuus ja taru sekoittuu näin urhouksellisen lennokkaasti.
Aalto-yliopisto oli aikoinaan opetusministeri Antti Kalliomäen alulle panema hanke. Länsimetro ja kehärata saatiin päätettyä keskustasta huolimatta. Eduskunnan käytävillä kerrotaan avoimesti, kuinka niistä päästiin sopuun vain koska ministeri Pekkarinen oli ratkaisevasta kokouksesta pois. Keskusta jarrutti hankkeita viimeiseen asti.
Nyt voikin vain jäädä jännittämään, miten kiireesti kokoomus Kiviniemen vaatimuksesta nämä "keskustalaiset" saavutukset tulee tunnustamaan.
***
Kiviniemen purkaus lähti muuten liikkeelle asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) keskustaa kohtaan esittämästä arvostelusta. Vapaavuori oli ollut maanantaina huolissaan muun muassa siitä, että hallituksessa keskusta, pääministeri Vanhasen johdolla, runnoo läpi tolkutonta alueellistamista. Esimerkiksi käy vaikkapa erittäin kalliiksi muuttunut Lääkelaitoksen pakkosiito pois pääkaupunkiseudulta. Vapaavuori totesi myös, että keskusta on unohtanut oman osansa pääkaupunkiseudun kuntien kanssa solmitusta sopimuksesta, jolla pitäisi nopeuttaa maahanmuuttajien koulutusta ja työllistymistä. Rahallisesti tarvittava summa on vain kaksi miljoonaa euroa.
***
Ylilyönnit taitavat olla keskustalaisten joukossa vaalien alla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Viime kuntavaalien alta muistuu mieleen tapaus, jossa Paavo Väyrynen vieraili Espoossa. Hän nosti maahanmuuttopolitiikkaa silloin keskusteluun pelottelemalla, että tietävätkö kuulijat, että metron tulo tuo kaupunkiin myös maahanmuuttajia. Että sellaista metropolipolitiikkaa.

Silloin tällöin politiikassa tapahtuu elokuvamaisia käänteitä. Jonkun tekemä pieni erehdys tuo tapahtumiin yllättävän ja jopa dramaattisen lisän.

Työministeriössä laadittu ja vain hallituspuolueiden edustajien tietoon tarkoitettu taustamuistio levisi torstaina yllättäen myös opposition edustajien sähköposteihin. Sen sisältämä tieto on hallituksen kannalta erityisen kiusallinen, koska siinä vahvistetaan opposition ensi viikolla jättämän välikysymyksen aiheellisuus.

Tilannetta voi verrata vaikkapa siihen, että jalkapallopelissä vastapuoli poistaa maalivahtinsa heti pelin alussa ja lähettää puolet kenttäpelaajistaan pelaamaan pasianssia kentän laidalle.
Oppositio on jättämässä Sdp:n johdolla välikysymystä hallituksen toimettomuudesta työttömyyden torjumiseksi. Esimerkiksi ministeri Cronberg on useaan otteeseen painottanut, että hallitus tekee kaikkensa tilanteen helpottamiseksi. Hänen avustajansa oppositiopuolueiden edustajille lähettämä taustaselvitys kertoo kuitenkin aivan muuta.

Seuraavat ovat suoraa lainausta muistiosta:
”Tähän mennessä hallitus on linjannut, että seuraava lisätalousarvio annetaan syksyn budjettiriihen yhteydessä elokuussa. Jos eduskunta käsittelee sen pikaisesti, olisivat määrärahat alueilla käytettävissä aikaisintaan lokakuussa. Tämä luo tilanteen, jossa edelleen on muutaman kuukauden vaje määrärahoissa.”
”Nuorisotyöttömyys on nousussa ja nousee jo kesällä 2009, koska valmistuneiden on aiempaa vaikeampaa saada työtä. Toimenpiteet, jotka estävät nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden nousua, ovat tällä hetkellä erittäin tärkeitä. Tätä vuotta ja myös ensi vuotta koskevilla ratkaisuilla on olennainen vaikutus tämän laskusuhdanteen haitallisten jälkivaikutusten eliminoimisessa.”
”TE –keskukset ovat huhtikuun lopussa ilmoittaneet lisämäärärahatarpeeksi noin 60 milj. euroa tälle vuodelle.”

Oppositio on vaatinut jo useaan otteeseen hallitusta laatimaan kasvavaa työttömyyttä torjuvan lisätalousarvion. Tähän mennessä hallitus on todennut homman olevan heidän osaltaan tällä erää kunnossa, ja että lisätalousarvioon palataan syksyllä.

Torstaina levinneessä muistiossa sanotaan kuitenkin selvästi, että syksy on liian myöhään. Siinä todetaan, että esimerkiksi uusiin palkkatukipäätöksiin, starttirahapäätöksiin sekä työvoimapoliittisiin koulutuksiin ei kesän jälkeen ole rahaa. Kolmella alueella (Uusimaa, Satakunta ja Häme) rahat ovat nyt niin niukat, että uusia päätöksiä ei pystytä tekemään enää kesäkuun lopun jälkeen.

Harmi, että kyseessä ei ole elokuva, jonka jälkeen voi lähteä maha täynnä popcornia kotiin. Kyse on tosielämästä, jossa ihan oikeat ihmiset putoavat hallituksen viivyttelyn johdosta tyhjän päälle.
Erikoiseksi asian tekee myös se, että hallitus itse tietää asian vakavuuden, mutta kieltäytyy toimimasta kuten siltä voisi edellyttää.

Joku saattaa löytää symboliikkaa siitä, että lauantainen Eurooppa-päivä kului harmaan sateisissa merkeissä.

Tuurasin puolueeni puheenjohtajaa Jutta Urpilaista Eurooppalainen Suomi -toritilaisuudessa Espoossa, jonne oli kutsuttu kaikkien puolueiden puheenjohtajat julistamaan omaa EU-sanaansa. Tilaisuutta veti aamu-tv:n Jälkiviisaista tuttu Jan Erola, joka haastatteli puoluejohtajat yksitellen kansalaisten poissaoloa ammottavalle toriaukiolle, jonka keskellä tosin seisoi MTV3:n uutisten urhea kameramies ja toimittaja kaksikko.

Ehdotin Saksassa käytettävän Kurzarbeitin eli valtion palkkatuella lyhennetyn työviikon soveltuvuuden selvittämistä myös Suomen kasvavien työttömyyslukujen taltuttamiseksi.

Saksassa on kyetty pelastamaan peräti 1,4 miljoonaa ihmistä työttömyyden kurimukselta valtion palkkatukirahalla. Käytännössä työntekijä pääsee sorvin ääreen neljäksi päiväksi, työnantaja säästää viidennen päivän palkkakustannuksen, jonka valtio maksaa kuitenkin työntekijälle. Näin ihminen pystyy edelleen elättämään itsensä ja perheensä työllään, ja yhteiskunnalle koituu kaiken kukkuraksi vähemmän kustannuksia kuin silloin, kun ihminen on joutunut työttömäksi. Käytännössä tässä mallissa voittajia ovat kaikki.

Viime laman aikainen massatyöttömyys ja sen seurannaisvaikutukset suistivat ihmisiä ja perheitä pahaan jamaan. Moni joutui velkavankeuteen, menetti mielenterveytensä. Ja mikä pahinta, viime laman aikana lapsuuttaan eläneiden joukossa on tutkimusten mukaan enemmän syrjäytyneempiä kuin vaikkapa oman sukupolveni edustajissa. Tutkimusten mukaan suurin syy tällä hetkellä 15-25 -vuotiaiden keskuudessa aktiivielämästä sivuun jäämiseen löytyy mielenterveysongelmista.

Puhettani kuunteli sivusta työministeri Cronberg, jonka luokse menin heti päästyäni. Cronbergin vastaus Saksan-malliin oli yksiselitteisen tyly. Hänen mielestään riittää, että meillä Suomessa on mahdollisuus lomauttaa ihmisiä. Sitä hän ei kuitenkaan ottanut huomioon, että Saksan-mallissa työntekijän palkka ei laske, eli ihminen saa edelleen asumisensa ja muut elämisen kulunsa hoidettua, ilman, että täytyy marssia erikseen toimeentulotukiluukulle. Lomautetullahan tulotaso heikkenee.

Jatkoin hyvässä hengessä keskustelua kysymällä kasvavista irtisanomisista, jotka hyvin usein seuraavat lomautusta. Cronberg pitäytyi kannassaan ja totesi, että Saksan-malli olisi hänen mielestään liian vaikea toteuttaa täällä. Hän ei pitänyt tähdellisenä myöskään sitä, että ihmiselle työnteko on tärkeää paitsi rahan ansaitsemisen välineenä, myös sosiaalisen vuorovaikutuksen takia. Kuka tahansa saattaa tulla pitkittyneen kotona olemisen aikana vähän höperöksi, jos kontakti ulkomaailmaan jää päivittäisten kirjastossa käyntien varaan.

Saksan mallia pohditaan muuten nyt vakavasti myös Britanniassa.

Kun talousviisaat ennustavat Suomen työttömyyden kasvavan yli 10%:iin lähikuukausien aikana, tuntuu oudolta välinpitämättömyydeltä olla selvittämättä kaikki mahdolliset keinot, joilla ihmisen oikeus elättää itsensä työllä tulisi paremmin turvatuksi.

Sitäkin täytyy ihmetellä, että kun Saksassa ollaan poistamassa yritysten sosiaaliturvamaksuja tilapäisesti, vaaditaan, että yritykset vastavuoroisesti sitoutuvat olemaan irtisanomatta väkeään. Suomessa päätettiin vastikään poistaa työnantajien Kela-maksua (reilun miljardin euron edestä)ilman mitään vastavaateita.
Ei Kela-maksun poisto voi olla tällaisena aikana tarkoitettu jaettavaksi johtajien bonuksiin, eikä siihen, että kunnat pyörittävät lastentarhoja, terveyskeskuksia ja kouluja vajaalla henkilökunnalla.

MTV3:n haastattelussa minulta kysyttiin isä Mitrosta. Huomasin, että aihe kiinnosti myös tuolla edellisen blogimerkintäni kommenteissa.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus osallistua politiikkaan. Käytännössä tämä oikeus alkaa jokaisen oikeudesta äänestää. Jos Mitro Repo haluaa toimia laajemman hyvän eteen politiikan kautta, kuka minä olen sitä tuomitsemaan. Viime kädessä i. Mitro, Jumalan palvelija kun on, vastaa asiasta sille ylimmälle pomolleen.

Kirjoittelen lisää vastauksia blogikommentteihin lähiaikoina. Nyt lähden Espoon Karakallioon kansalaistapaamistilaisuuteen.

Hyvää vappua!

Cityn toimituksesta otettiin jokin aika sitten yhteyttä ja pyydettiin kirjoittamaan tänne alkaen 1.5. Jokaisesta puolueesta kutsun sai yksi edustaja.

Arhinmäki on ollut aamuvirkku. Hän kiteyttää hyvin kirjoituksessaan sen, mistä vapussa on kyse: työväen juhlasta, yhteisöllisyydestä ja samaan hiileen puhaltamisesta hyvän maailman puolesta.

Meille vasemmistopoliitikoille vappu on myös työntäyteistä aikaa. Itse olin eilen puhumassa Vantaalla Veinin mäellä, tänään suuntaan Porvooseen.

Vappupuheeni on jotakuinkin seuraava:

Kolme vuotta sitten Hesarissa pyydettiin alakoululaista selittämään mitä uusliberalismi on. Vastaus oli osuvampi kuin moni osasi silloin arvatakaan. Lapsi vastasi, että uusliberalismi on jokin tauti.
Samoihin aikoihin maassamme käytiin presidentinvaalitaistelua. Vastakkain olivat Niinistö ja Halonen, ja toki Vanhanenkin roikkui hetken mukana.
Kuka presidenttiehdokkaista se olikaan, joka totesi uusliberalismin hyvistä puolista: "Ei haittaa, että aluksi vain harvat hyötyvät talouskasvusta, koska myöhemmin vauraus leviää myös muille"?
Tarkentamatta mieheltä jäi, milloin tuo myöhemmin koittaa. Uusliberalismin köyhille siunaantuvia murusia on ehditty odotella, mutta vaurauden leviämisen sijaan tulikin tämä globaalin finanssikriisin aiheuttama keltanesteinen paikka.
Sotkun maksumiehinä nähdään ne ihan tavalliset ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä isojen poikien kakkaleikkien kanssa.
Markkinat eivät kontrolloineetkaan itse itseään, vaikka näin meille vakuutettiin käyvän.
Tai sitten kontrolli on sitä, että jotkut harvat saavat enemmän kuin lääkäri määrää, mutta maksumieheksi joutuu tavallinen ihminen.
***
Ei ole sama kenen joukoissa seisoo. Hyvinä aikoina sitä ei aina huomaa, huonompina sitäkin selvemmin.
Politiikassa puheet eivät ratkaise vaan teot.
Ei ehtinyt kukko edes kunnolla laulaa, kun jo oikealla laidalla kiellettiin vapaana jylläävän kapitalismin oikeutus. Sana solidaarisuus kuuluu nyt niidenkin sanavarastoon, jotka vielä hetki sitten pitivät sitä kirosanana. Harjoitettu politiikka kertoo kuitenkin omaa kieltään; suu puhuu kauniita, mutta käsi jättää rumaa jälkeä.
Hallitus on useaan otteeseen kieltänyt leikkaavansa ihmisten turvasta. Käytännössä se kuitenkin tekee niin jättäessään kunnat selviytymään yksin entisestään vaikeutuneesta taloustilanteestaan. Jos ei kunnalla ole rahaa, kärsii siitä eniten juuri apua tarvitseva ihminen. Me demarit esitimme jo viime vuonna sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseksi yli 400 miljoonan euron tukipakettia. Me olemme ehdottaneet tukea myös työpaikkojen säilyttämiseksi sekä erillistä pakettia asumistuen parantamiseksi. Hallituksen arvomaailmaan ehdotuksemme eivät ole sopineet.
***
Elämä on valintoja täynnä. Arvovalinnat ovat niistä tärkeimpiä. Me päätämme itse, millä asenteella maailmaan suhtaudumme. Naapuria voi auttaa, ystävää tukea, lapsista huolehtia ja iäkkäitä kunnioittaa. Sama pätee poliittiseen päätöksentekoon. Todellinen vastuullisuus on kokonaisuuden ymmärtämisestä lähtevää toimintaa.
Tänä vappuna on monessa perheessä murhetta, kun työ on mennyt alta tai kukkaro joutunut kireälle lomautuksen johdosta. Epävarmuuden aika syö myös niitä, joille työtä vielä riittää.
Kun porvarihallitus keventää hyväosaisten veroja velkarahalla se osoittaa välinpitämättömyyttä pienituloisten, opiskelijoiden, vanhusten, lasten ja sairaiden arkea kohtaan. Hallitus on keventänyt veroja peräti 3 miljardilla eurolla. Varoja on viety myös sosiaaliturvan rahoituksesta työnantajien kela-maksun poistolla noin miljardin verran. Meidän demareiden vaatimat lisärahat vaikeuksiin joutuneiden tukemiseksi ovat pientä verrattuna hallituksen heikoimmat unohtavaan törsäilylinjaan. Nyt kunnissa joudutaan karsimaan karsimisen päälle.
Päiväkotien arki vaikeutuu, kouluissa levottomuus kasvaa, opettajat uupuvat, vanhemmat murehtivat, ja elämänsä ehtoota elävät joutuvat kohtaamaan epäihmisarvoista kohtelua. Tällaista ei voi, eikä pidä hyväksyä.
Viime laman jäljet olivat murheelliset. Ihmiset jäivät liian usein kantamaan taakkaansa yksin. Niin ei saa käydä nyt.
***
Keisari ei ole maailman suhteen ajan tasalla! Tarvitaan siis uusi. Kesäkuussa äänestetään eurovaaleissa. Ne saattavat tuntua toisarvoisilta, mutta niiden merkitys on suuri. EU-parlamentti vaikuttaa yhä enemmän Suomen lakeihin, ja jos Brysselissä valtaa pitää ihmisten arkea ymmärtämätön eliitti, näkyy se myös täällä yhä kovenevana linjana. Kotiin ei siis saa jäädä 7.6.2009.