Blogi

Englannin kielessä on sanonta: Liar, liar, pants on fire. Eli valhe näkyy yhtä hyvin kuin palavat pöksyt.

Pääministerillä on nyt pöksyt tulessa

On kulunut vuosi siitä, kun pääministeri Vanhanen kielsi eduskunnan edessä sekaantuneensa Kehittyvien maakuntien Suomen asioihin muussa yhteydessä kuin eduskunnan kuppilassa pikaisesti käydyssä keskustelussa. Kuitenkin tällä viikolla on selvinnyt, että tuo hänen lausumansa ei ollut totta. Vanhanen on muun muassa tavannut osallisia tahoja virka-asunnollaan.
Moni kansanedustaja onkin jo vaatinut pääministerin eroa vedoten muun muassa siihen, että aikoinaan pääministerinä toiminut Jäätteenmäki joutui eroamaan eduskunnalle eli Suomen kansalle tapahtuneesta valehtelusta johtuen.

Vielä toistaiseksi keskustelu puolueiden taustatahojen rahoituksista on liikkunut lähinnä sen ympärillä, kuka on antanut kenelle ja kuinka paljon.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miksi esimerkiksi kiinteistöbisneksessä toiminut Nova Group on ollut niin hanakka vaalirahoittaja tietyille tahoille.
Kaavoitus- ja maankäyttöpäätösten pitäisi tapahtua puolueettomasti, mutta säilyykö puolueettomuus, jos päättäjän rahoittajana toimii kaavoitus- ja maankäyttösopimuksista hyötyvä yritys?

Mielestäni ei.

Eduskunnassa on tänään käyty kiivasta keskustelua alkoholiveron korotuksesta.

Alkoholiveroa laskettiin tuntuvasti muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen alkoholin käyttö ja alkoholiperäiset sairaudet ovat lisääntyneet huomattavasti.

Vuodesta 2002 keski-iän ylittäneiden alkoholiperäiset kuolemat ovat lisääntyneet peräti 80 prosenttia.

Alkoholitaustaiset sairaudet ovat työikäisten keskuudessa nykyään suurin kuoleman aiheuttava seikka.

Alkoholin käyttö on myös yleisin syy lasten huostaanottoon.

Mitä mieltä olette, pitääkö alkoholin hintaa nostaa entisestään?
Mikä merkitys on alkoholin saatavuudella ja vaikkapa mielikuvamainonnalla?
Vai pitääkö valtion pitää näppinsä erossa viinasta ja antaa ihmisten itse kantaa vastuunsa alkoholinkäytöstään?

Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti Salattujen elämien loppujakso, jonka tapahtumat koettiin väkivaltaisuutensa takia epäsopiviksi lasten silmille. Oman yhdeksänvuotiaan lapseni luokkalaisista moni on tuon ohjelman vakiokatsoja ja niin taitaa olla myös moni muu ala-asteikäinen. Ohjelma-aikahan on lasten ja nuorten kannalta mitä mainioin.

Minuun otti yhteyttä opettaja, joka toivoi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua niin televisio- kuin peliviihteen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Hän totesi näkevänsä esimerkiksi väkivaltaisten pelien vaikutuksen niitä pelaavien poikien käytöksessä. Salattujen elämien tapahtumista juttelevat hänen mukaansa niin tytöt kuin pojat, ja "lasten silmät ovat pyöreinä hämmennyksestä, kun jakson tapahtumia käydään luokassa läpi".

Mitä mieltä te olette television ja pelien vaikutuksesta? Onko televisio kuin häiriintynyt lastenvahti, jonka ääreen ei lasta pidä valvomatta jättää, vai liioitellaanko lasten herkkyyttä? Entä mainonta, vaikuttaako se ihanteisiin?

Televisiokanavathan ovat sopineet, että lapsille sopimatonta viihdettä ei näytetä lasten katseluaikaan ja myöhempäänkin tuleviin ohjelmiin sovelletaan ikärajasuosituksia. Onko tämä riittävä käytäntö?

Eilen eduskunnassa käsiteltiin opposition jättämää välikysymystä. Työttömyys kasvaa tällä hetkellä kuin rikkaruoho hoitamattomassa puutarhassa, eikä puutarhuri suostu ryhtymään hommiin.
Porvarihallituksen tapa hoitaa työttömyyskriisiksi muuttunutta talouskriisiä on maailmanlaajuisestikin vertailtuna vanhanaikaiseen ajatteluun perustuvaa. Peräti yhdeksän elvytyseuroa kymmenestä kulutetaan veronkevennyksiin.
Niin työnantaja- kuin palkansaajapuolenkin talousviisaat ovat useaan otteeseen tuominneet tämän vaihtoehdoista tehottomimmaksi.

Vertaukseksi voi ottaa vaikkapa Saksan hallituksen vahvan panostuksen työttömyyden ehkäisyyn valtion rahallisesti kompensoiman lyhennetyn työviikon avulla. Euroopan maista pahiten talouskriisin kourissa painivassa maassa on uskallettu asettua ihmisen puolelle.

Jos Yhdysvaltojen elvytyspaketti suhteutettaisiin Suomen talouden kokoon, merkitsisi se meillä noin 1,4 miljardin lisäpanostusta julkisiin palveluihin. Hyvinvointipalveluihin ja opetussektorille voitaisiin tällä rahalla palkata noin monta kymmentä tuhatta.

Suomessa hallitus pitää kuitenkin jääräpäisesti kiinni omista tehottomista valinnoistaan, eikä käytä kaikki mahdollisia keinoja työttömyyden vastaiseen taisteluun.

Seurauksena työttömyys kasvaa myös siellä, missä siihen pystyttäisiin vaikuttamaan.
***

Sairaanhoitajaliitto Tehyn tekemän laskelman mukaan viime vuonna terveydenhuollossa supistettiin säästöjen vuoksi toiminnoista lähes neljännes. Tänä vuonna säästöt tuplaantuvat.
Liiton puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola totesi eilisessä Demarissa: ”Yritys säästää vähentämällä henkilöstökuluja lomautuksin ei poista sitä tosiasiaa, että hoidettavia ei voi lomauttaa.”

Hän viittasi myös vuoden 2007 ”pakkolakiin”, jolla Tehyn työtaistelun aikana haluttiin pitää riittävä määrä hoitajia töissä potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Laitinen-Pesolan mukaan jo viime vuonna kolmannes Tehyn luottamusmiehistä arvioi tuon turvarajan alittuneen.

Hallitus jättää siis sairaat vaaraan itse asettamiensa standardienkin mukaan.

***

Kun uskomukset sekoitetaan politiikkaan, syntyy soppa, jossa maamme nyt makaa.

Uusliberalismin leviäminen Suomessakin perustui uskomukseen, jonka mukaan markkinavoimat ovat hyvä isäntä, joka pitää huolta koko yhteiskunnan toimivuudesta.

Eikö sen niin pitänyt mennä, että kun annetaan markkinavoimien jyllätä ilman mitään kontrollia, ennen pitkää vaurauden muruset leviävät myös köyhien suihin? Toisin kuitenkin kävi.

Käsillä on maailmanluokan talouskriisi. Sen muruset ovat kuin kranaatin sirpaleita, jotka osuvat tuhoavalla voimalla sivullisiin. Siksi on kummallista, että kun keinoja on, hallitus ei halua niitä käyttää.

***

Uusliberalismin puolustajia löytyy muuten edelleen. Heidän mukaansa vika ei ollut itse ideologiassa, vaan niissä, jotka eivät antaneet sen jyllätä riittävän villisti. Näin myös Neuvostoliiton hajoamista surreet hokivat aikoinaan ja jotkut hokevat tänäkin päivänä.

Tosiasioita ei haluttu tunnustaa. Järki sammutettiin uskomuksen tieltä.
Puolueen sana oli absoluuttinen totuus.

Onneksi tässä ajassa ihmisillä on oikeus myös kyseenalaistaa. Ja vaikuttaa äänestämällä siihen, kenen vaihtoehtoa ihmisten arkeen sovelletaan.