Eilen eduskunnassa käsiteltiin opposition jättämää välikysymystä. Työttömyys kasvaa tällä hetkellä kuin rikkaruoho hoitamattomassa puutarhassa, eikä puutarhuri suostu ryhtymään hommiin.
Porvarihallituksen tapa hoitaa työttömyyskriisiksi muuttunutta talouskriisiä on maailmanlaajuisestikin vertailtuna vanhanaikaiseen ajatteluun perustuvaa. Peräti yhdeksän elvytyseuroa kymmenestä kulutetaan veronkevennyksiin.
Niin työnantaja- kuin palkansaajapuolenkin talousviisaat ovat useaan otteeseen tuominneet tämän vaihtoehdoista tehottomimmaksi.
Vertaukseksi voi ottaa vaikkapa Saksan hallituksen vahvan panostuksen työttömyyden ehkäisyyn valtion rahallisesti kompensoiman lyhennetyn työviikon avulla. Euroopan maista pahiten talouskriisin kourissa painivassa maassa on uskallettu asettua ihmisen puolelle.
Jos Yhdysvaltojen elvytyspaketti suhteutettaisiin Suomen talouden kokoon, merkitsisi se meillä noin 1,4 miljardin lisäpanostusta julkisiin palveluihin. Hyvinvointipalveluihin ja opetussektorille voitaisiin tällä rahalla palkata noin monta kymmentä tuhatta.
Suomessa hallitus pitää kuitenkin jääräpäisesti kiinni omista tehottomista valinnoistaan, eikä käytä kaikki mahdollisia keinoja työttömyyden vastaiseen taisteluun.
Seurauksena työttömyys kasvaa myös siellä, missä siihen pystyttäisiin vaikuttamaan.
***
Sairaanhoitajaliitto Tehyn tekemän laskelman mukaan viime vuonna terveydenhuollossa supistettiin säästöjen vuoksi toiminnoista lähes neljännes. Tänä vuonna säästöt tuplaantuvat.
Liiton puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola totesi eilisessä Demarissa: ”Yritys säästää vähentämällä henkilöstökuluja lomautuksin ei poista sitä tosiasiaa, että hoidettavia ei voi lomauttaa.”
Hän viittasi myös vuoden 2007 ”pakkolakiin”, jolla Tehyn työtaistelun aikana haluttiin pitää riittävä määrä hoitajia töissä potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Laitinen-Pesolan mukaan jo viime vuonna kolmannes Tehyn luottamusmiehistä arvioi tuon turvarajan alittuneen.
Hallitus jättää siis sairaat vaaraan itse asettamiensa standardienkin mukaan.
***
Kun uskomukset sekoitetaan politiikkaan, syntyy soppa, jossa maamme nyt makaa.
Uusliberalismin leviäminen Suomessakin perustui uskomukseen, jonka mukaan markkinavoimat ovat hyvä isäntä, joka pitää huolta koko yhteiskunnan toimivuudesta.
Eikö sen niin pitänyt mennä, että kun annetaan markkinavoimien jyllätä ilman mitään kontrollia, ennen pitkää vaurauden muruset leviävät myös köyhien suihin? Toisin kuitenkin kävi.
Käsillä on maailmanluokan talouskriisi. Sen muruset ovat kuin kranaatin sirpaleita, jotka osuvat tuhoavalla voimalla sivullisiin. Siksi on kummallista, että kun keinoja on, hallitus ei halua niitä käyttää.
***
Uusliberalismin puolustajia löytyy muuten edelleen. Heidän mukaansa vika ei ollut itse ideologiassa, vaan niissä, jotka eivät antaneet sen jyllätä riittävän villisti. Näin myös Neuvostoliiton hajoamista surreet hokivat aikoinaan ja jotkut hokevat tänäkin päivänä.
Tosiasioita ei haluttu tunnustaa. Järki sammutettiin uskomuksen tieltä.
Puolueen sana oli absoluuttinen totuus.
Onneksi tässä ajassa ihmisillä on oikeus myös kyseenalaistaa. Ja vaikuttaa äänestämällä siihen, kenen vaihtoehtoa ihmisten arkeen sovelletaan.