Blogi

Suomessa valtaosa erolapsista jää asumaan äidin kanssa. Vuoroasuminen, jolloin lapset asuvat esimerkiksi vuoroviikoin vanhempiensa luona, yleistyy jatkuvasti. Lapsen virallinen osoite voi olla kuitenkin vain toisen vanhemman kodissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asumiseen, lapsilisiin ja esimerkiksi koulukuljetuksiin ja terveydenhoitoon liittyvissä asioissa toinen vanhempi menee toisen edelle.

Suomessa lapsilisät maksetaan vain sille vanhemmalle, jonka luona lapset virallisesti ovat kirjoilla, vaikka molemmat vanhemmat kantaisivat vastuunsa yhtäläisesti. Asumistuen perusteissa ei myöskään oteta huomioon etävanhemman perhetilannetta. On outoa, että asumistukea saavan vanhemman lapsella saa olla oma huone vain toisessa kodissaan. Yleensä siis äidin luona.

Esimerkiksi Ruotsissa lapset voivat olla kirjoilla molemmilla vanhemmilla.

Lain mukaan lapsella pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Mielestäni molemmilla vanhemmilla pitäisi olla myös oikeus vanhemmuuteen erosta huolimatta ja lainsäädännön pitäisi tätä tukea.

Kuulisin mielelläni teidän mielipiteenne asiasta.

Pääministeri Vanhanen totesi eilen pitävänsä opposition budjettikritiikkiä käsittämättömänä. Vanhasen mukaan kritiikissä ei ole päätä eikä häntää, kun samalla arvostellaan sekä kuntarahojen riittämättömyyttä että kauhistellaan suurta velkataakkaa. (STT 30.7.2009)

Vanhanen oikoo tahallaan mutkat suoriksi ja harjoittaa älyllistä valehtelua. Niin velkataakkaan kuin kuntatalouteen pitää pystyä puuttumaan.

Keskusta on jostain kumman syystä takertunut ruoan alv-alennukseen kuin hukkuva saappaaseen, jota luulee pelastusrenkaaksi.

Taloustilanne on heikentynyt dramaattisesti hallitusohjelman laatimisen aikaisesta. Myös keskustan pitää kyetä arvioimaan hallitusohjelmassa sovittuja asioita uudestaan. Kokoomuksessa tämä on ymmärretty.

Ruoan alv-alennus maksaa yhteiskunnalle 500 miljoonaa euroa, mutta sen hyöty on heikossa taloustilanteessa eläville olematon. Nyt tarvitaan täsmällisiä ja vaikuttavia toimia. Meillä ei ole varaa antaa verohelpotuksia niille, jotka eivät niitä kipeimmin tarvitse.

Ruoan alv-alennus pitää ehdottomasti siirtää parempiin aikoihin ja silloinkin on tarkasteltava sitä suhteessa ravintolaruoan arvonlisäveroon.

Nyt tuo alv-alennuksen 500 miljoonaa pitäisi käyttää heikentyneiden peruspalveluiden hoitoon. Vanhukset tarvitsevat turvaa ja hoivaa, vaikeuksiin joutuneet perheet tukea ja lapset laadukkaan päivähoidon ja hyvän oppimisympäristön. Kaupasta ostettavan ruoan alv-ale ei myöskään tue työllisyyttä.

Valtiontalouden liikkumavara on pienentynyt entisestään ja silloin pitää pystyä arvioimaan aiempia päätöksiä uuden tilanteen valossa. Ruoan alv-alennukseen ei ole varaa, jos halutaan pitää peruspalvelut pyörimässä.

Peruspalveluihin satsaaminen on myös työllisyyskysymys. Kun kunnissa säästetään, tarkoittaa se töiden tekemistä vajaalla henkilökunnalla. Eikö nyt olisi viisasta pitää ihmiset töissä?

Alv-aleen takertuminen on käsittämätöntä.