Kirjojen lumoissa

Niin siinä sitten pääsi käymään; erehdyin astumaan kirjakaupan lumottuun maailmaan. Olin tohkeissani nähdessäni ympärilläni useita kirjahyllyjä täynnä upeita ja erilaisia teoksia. Mistä syystä kirjat voikaan saada kehon kihelmöimään niin kovin paljon? Sitä en tiedä. Olen kuin lapsi karkkikaupassa. Haluan vain katsella niitä. Jos kirjakaupoissa olisi mukavia ja pehmeitä sohvia ja siellä saisi rauhassa lukea kirjoja, en luultavasti koskaan poistuisi sieltä.

Käteeni tarttui yhteensä kuusi kirjaa. Olisin toki ostanut enemmänkin, mutta rahaa ei ollut käyttää liiaksi ja muutenkin on hyvä hallita itseään. Itsehillintä tuntuu puuttuvan monilta ihmisiltä! Mutta voi miltä se tuntuikaan saada pitkästä aikaa ostaa itselleen jotain pientä ylimääräistä. Toki olen ostanut asioita, mutta vain koska ne ovat olleet varsin tarpeellisia. Rikkinäiset vaatteet korvataan uusilla. Harvoin tosiaan ostan itselleni ylimääräisiä asioita. Mutta silloin kun sen teen tuntuu se aina niin upealta! Tällä tavalla säästyy rahaa, tärkeysjärjestys säilyy ja itsehillintä kehittyy jatkuvasti.

Ostin:

Lewis Carroll - Alicen seikkailut ihmemaassa
Vicki Myron & Bret Witter - Kirjastokissa
Antti Tuuri - Joki virtaa läpi kaupungin
Torey Hayden - Lapsi muiden joukossa
Ana Menéndez - Kerran Kuubassa

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään se kirja vihdoin tipahti postiluukusta alas kynnysmatolle. Siinä se lojui; valkoisen kirjekuoren sisällä, paksuna ja mystisenä. Nostin kirjeet syliin, mutta ajatuksissani oli vain tuo paksu kirjekuori. Laskin postit pöydälle ja istahdin sohvalle. Annoin hetken aikaa katseeni vain kulkea kirjekuoren pinnalla. Sitten revin sen auki ja vedin kirjan sen sisuksista esiin. Katsoin sitä haltioituneena, ja jos silmäni olisivat smaragdit olisivat ne varmasti kimmeltäneet ja säihkyneet. Nyt en malttaisi odottaa pääseväni lukemaan sitä! Mutta enhän minä voi sitä lukea, koska olen tällä hetkellä mukautunut kotiopettajattaren romaanin maailmaan. Sitä on vielä monta sivua jäljellä! Ehkä täytyy vain murjottaa henkisesti muutaman minuutin verran ja pistää kirja syrjään. Sittenhän sen lukeminen tuntuu upealta kokemukselta, kun viimein pääsen siihen käsiksi. Tuosta kirjasta en luovu!
Marcela Serrano - Näkemiin, pikku naiset