Olen nolostunut,sillä nauran usein ilman syytä. Vaikkapa vain nähdessäni kasvoilla sykkivän tirskauksen. Alan nauraa. Toinen kysyy mille nauran, ja minä vastaan etten osaa vastata. Olen tyhjännauraja. Ja sitten alan nauraa uudestaan.
Koska nauru on kaikista taudeista tarttuvin, joillakin on tarve tehdä huumorista älykästä. Meidän nauruumme on aina koodattu ripaus ylemmyydentunnetta. Haluamme nauraa vain, jos tiedämme että on olemassa joku, joka ei tajua mille me nauramme. En osoita ketään sormella --- varsinkaan hipsteriystävääni, joka äskettäin valisti minua suuresta kuilusta yksikameraisten ja monikameraisten tilannekomedioiden välillä. Ystäväni oli suuri yksikameraisten komedioiden (Girls, Puisto-osasto, New Girl, Community, The Office) ystävä. Yhdellä kameralla kuvatut telkkakomediat ovat kuulemma ensinnäkin laadukkaampia. Niissä on enemmän elokuvan tuntua. Huumori on usein monimutkaista. On myös lokaatiokohtauksia. Ja mikä parasta, yksikameraisista puuttuu laughing track eli naururaita. Niille, jotka pitävät älykkäästä huumorista, ajatus kasvottomasta höröttämisestä muiden mukana on korkeintaan hyvä aihe parodialle, kuten The Extras-ohjelmassa.
Lapsikin osaa nauraa.
Well, kolmas silmäni näki tässä hahmotellussa jännitteessä (multi cam vs. single cam sitcom) sukulaisuussuhteen siihen kuiluun, jonka voi havaita sinkulafillareiden ja monivaihdefillareiden välillä. Monivaihdepyörä on ajan hermolla keikkuvalle hiukan onneton jäänne ajoilta kun faija pakotti polkemaan.(Tosin erottautumisen logiikka keksii aina uusia tapoja olla omaperäinen. Siinä mielessä 6-vaihteinen ysärikäyris voi olla jo nyt ehdottoman hip).
Kun ensimmäiset suositut tv:n tilannekomediat ilmestyivät 1950-luvulla, niitä tuli tavaksi kuvata talossa, josta puuttuu yksi seinä. On helpompi toimia, kun kaikki näyttelijät ovat läsnä yhtä aikaa. Näitä kuvattiin usealla kameralla. Tämä on halvempaa. Parhaimmat tällä tavalla toteutetut sarjat saavat katsojan unohtamaan sen ahtaan paikan kammon, jonka ulkokohtausten puuttuminen aiheuttaa.
It-joukko on viimeaikainen esimerkki monella kameralla kuvatusta tilannekomediasta. Tekijät ovat ilmoittaneet halunsa vastustaa no laughing track-trendiä. Olen usein nauranut sarjalle, huolimatta tunteesta että olen pudonnut tv-viihteen kelkasta. On nimittäin tapana sanoa, että ne joiden sukupolvinen ja -puolinen avainkokemus ajoittuu 1990-luvulle, ovat kasvaneet valmiiksi naurettujen monikameraisten amerikkalaisten tilannekomedioiden vaikutuspiirissä. Sellaisten kuin Frendit. Toisin kuin vuonna 1990 syntyneet, he tuntevat olonso kotoisaksi seinättömän talon valmiiksinauretussa valtakunnassa.
It-joukon osalta kyseessä on kuitenkin havainto, että toisin tekeminen voi olla sinänsä huvittavaa. Kun kaikki fiksut nauravat Girlsille ilman live-yleisön esinaurua, me idiootit nauramme ilman mitään järkevää syytä samaan tahtiin naururaidan kanssa. http://www.youtube.com/watch?v=nn2FB1P_Mn8
Kirjoitettaessa soi Murmansk: Chinese Locks
