Elokuvateatterissa käynti oli alunperin köyhien hupia. Ne joilla ei ollut varaa, saivat mahdollisuuden viettää aikaa kaupungilla ja hengailla. Mutta nykyään köyhät eivät asu kaupungilla...
Tämä sumusilmäinen ja hapannaamainen nostalgiani on seurausta kroonisesta persaukisuudesta: yritin mennä elokuviin viikonloppuna, enkä voinut suoriutua kahden henkilön lippuihin tarvittavasta 25 euron maksusta. Totesin vain:odotellaan.
Kun elokuva tulee dvd:lle sen saa puolet halvemmalla.
Sitten törmäsin Azar Saiyariin. Hän on vetäjänä Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki -kaupunginosayhdistyksen järjestämässä elokuvakerhossa.
Elokuvakerhossa? Koko sana tuo mieleen 1970-luvun, Kekkosen ja jumppasalin. Opettaja pakottaa katsomaan mykkäelokuvaa kovalla penkillä. Elokuvan esittelee herra Peter von Pakkanen. Artova ei ole edes Helsingin ainoa elokuvakerho. Lähetin sähköpostikyselyitä lukuisille muille.
Mutta Artova Kinon näytökset ovat ilmaisia. Siis tarkoitettu köyhille! Pyysin Azaria selvittämään hiukan toimintaa tätä blogia varten.
"Hei Kimmo.
Kyllä. Kaikki Artova Kinon näytökset ovat ilmaisia.
Elokuvien kopioihin liittyvä työ on eri elokuvien kohdalla erilainen.
Uudet, hiljattain Suomessa levityksessä olleet elokuvat on
suhteellisen helppoja järjestää - löytää oikeudet ja esityskopio.
Mutta osa vanhemmista elokuvista - varsinkin sellaisista, jotka eivät
ole olleet Suomessa levityksessä vaatii hieman salapoliisityötä. Eli
yritetään paikantaa elokuvan levitysyhtiötä ja oikeuksien hallitsijaa
ja olla sitten häneen yhteydessä. Osa oikeuksista tulee siis
ulkomailta - levitysyhtiöiltä.
Olemme saaneet vähän kulttuurijärjestötukea ja sillä rahoitamme
elokuvien oikeusten ostoa ja esityskopioiden vuokraamista. Itse
leffakerho pyörii vapaaehtoistyöllä"
Artovan ohjelmisto on täällä: http://artova.fi/artovakino
Yllä on hahmoteltu eräs kaupunkikulttuurin omituisimpia ilmiöitä.
Siis mikä oikeastaan johti tilanteeseen jossa 1/5 osa kaikista myydyistä leffalipuista Suomessa myydään Tennispalatsissa?
kuva:wikipedia
Tälle arvoitukselle on keksitty monia syitä. Jos rikos on tapahtunut jäljet johtavat Stockmannille. Siellä nimittäin myytiin suomen ensimmäinen telkkari vuonna 1954.
Mutta todellisuudessa se ei mennyt niin. Monipuolinen elokuvatarjonta ei kadonnut kaupungin kaduilta tv:n takia. Me katosimme. Me muutimme koko Suomen esikaupunkimaiseksi ympäristöksi paremman elämän toivossa. Ja kun elokuvatuottajat tajusivat, että suurin osa elokuvien myyntituloista tulee kotiviihteen kulutuksesta sub-urbaaneissa ympäristöissä, lanseerattiin uusi hittituote: kotiteatteri. Sellaiset tuotantofirmat kuin Sony valmistavat myös kotiteattereita. Kun ihmiset istuvat kotona katsomassa Sony Columbian leffaa (Spiderman) Sonyn vehkeillä ja Sonyn formaatilla (Blu-ray) he tahkoavat rahaa Sonyn kirstuun viisin-kuusinkertaisella teholla, varsinkin jos skidit ja iskä pelaavat hämähäkkimiestä Sonyn konsolilla.
Kirjoitettaessa soi Debbie Foxx: Nailhead
