Lesboja ja katkarapuja

Uuden italialaisen elokuvan pääosan esittäjää ei näy valkokankaalla kertaakaan. Milanolaisen kokin Carlo Craccon artisokat uppoavat Tilda Swintonin huulien väliin hidastettuna -ruoka on ohjaaja Luca Guadagninon mielestä parempaa kuin seksi. Niinpä myös minä hyvässä uskossa ostin pari viikkoa sitten menoliput Roomaan, ikuiseen elokuvakaupunkiin. Lähes kaikki partaradikaalit olivat 60-luvun tukissaan hehkutelleet tätä elokuvamaailmaan Iittalaa joten oli tullut aika tsekata Roomaa roomalaisessa elokuvateatterissa. Mutta perillä sain huomata ettei vastaani hyökännytkään mikään päättymätön elokuvaorgasmi. Syrjäkujalla Tiberin rannassa jututin koneenkäyttäjää joka sanoi ettei monista tärkeistä elokuvista ole Roomassa printtejä ollenkaan. Konemies sanoi itse katsovansa lempielokuviaan mieluummin Pariisissa. Silti hän myi minulle opiskelijalipun. Tupakin savu näkyi yskinnän säestyksellä varjona projektorin valokeilassa. Randomina valitsemani leffa osoittautui ok valinnaksi. Yhtäkkiä valkokankaalla teutaroi Laura Malmivaara jossain päin Laajasaloa Kotikadun Sulevi Peltolan kanssa:

"Suomi on pieni Maa. Sen kulttuuri kuolee jos se katkaistaan juurineen" kuului Sulevin rauhoittava ääni valkokankaalta. Samaan aikaan joku elokuvateatterin seitsenpäisestä yleisöstä nauroi italiaksi. Koneenkäyttäjä sanoi elokuvan loputtua että tämä helsinkiläis-italialainen Anne-Riitta Ciccione tuskin on mikään korttelinräjäyttäjä mutta että hän oli voittanut paikallisilla elokuvafestivaaleilla pokaalin.

Suurin ongelma koneenkäyttäjän mukaan tuntui olevan etteivät italialaiset elokuvat enää breikanneet kansainvälisesti kuten muinoin. Syy oli fasistin. Silviolla oli huono maku paitsi ruoan myös elokuvien suhteen ja hänen takiaan viimeiset 30 vuotta italialainen elokuva oli maistunut yhtä hyvältä kuin kahvi Hesburgerissa.

Mutta kas, tällä viikolla Lontoossa jokapuolella hehkutellaan italialaisen elokuvan uutta renesanssia. Elokuvalehti Sight and Sound omistaa koko numeron italialaiselle elokuvalle, kannessa Tilda Swinton joka näyttelee pääosaa Luca Guadagninon elokuvassa I Am Love. Elokuva on aallonharjalla, sen on määrä päättää italialaisen elokuvan 30- vuotinen sahara ja palauttaa se kunniaan, esteettiseen kukoistukseen joka sillä oli 1960-luvulla, blaa blaa blaa. Elokuva tuntuu todella olevan esteettisesti toista maata. Siinä on kohtaus jossa Tilda Swinton saa orgasmin syödessään katkarapua. Ilmeisesti ohjaaja on valinnut tietoisen hifistelyn, elokuva kuvaa milanolaisen tekstiilitehtailijan perhettä.

Näyttää että elokuvassa on talvi. Mutta kuvausten aikana oli 20 astetta varjossa ja lumisumutteeseen upposi tonttu jos toinenkin. Elokuvan ohjaaja hieroi ilmaisuaan vastalauseena Berlusconin fasistiseen halpaan tv-ilmaisuun- hänelle kamera on kuin penis jolla on mahdollista tuottaa kosolti visuaalista mielihyvää. Elokuvan piinallisen pinnallista ilmaisua ohjaaja harjoitteli tekemällä promoja muotitalo Fendille ja niinikään I Am Loven on tuottanut Silvia Venturini Fendi.

"Harva elokuva on niin intensiivisesti loihtinut esiin hajuja ja makuja" sanoo elokuvarvostelija.

Ohjaajalla on melkein pakkomielle upmarket-henkisille kuvauksille. Katkarapuja, plyyshimattoja, marmoria ja lesboja. Aah.

"Jos saat valita menetkö McDonaldsiin vai ystävälleni Carlo Craccolle Milanossa suosittelen valitsemaan Carlo Craccon" sanoo ohjaaja. Huolimatta siitä että single course Craccolla maksaa 40 euroa.

Kirjoitettaessa soi Ozzy Osbourne: Shot in The Dark