Queenstown, NZ

Kolmas paiva: Cardona

Luulis et tahan ikaan mennessa olis oppinut lukemaan karttaa, mut ei. Lahin aamusta ajelemaan kohti Cardonan hiihtokeskusta. Matkalla ei ollut ku yks risteys mista piti kaantya. Ma tietysti missasin sen ja ajelin seuraavaan kaupunkiin. 100km turhaa ajamista. Ei muuta ku uukkari ja takasin pain. Sit vihdoin ku paasin oikeeseen risteykseen alko alyton nousu kohti huippua. Ei tarvinnu kakkosta isompaa vaihdetta... Paasin perille Cardonaan 2h myohemmin mita olin laskeskellu. Kolme tuntia oli sit aikaa laskea jaisia rinteita, eli ei ihan paras paiva. Maisemat oli kyl aika vaikuttavat. Kyl ma silti kaipaan euroopan Alppeja.
Ei hiihtaminen taalla oo laheskaan yhta hyvaa kuin Alpeilla.
Rinne kulttuuri vastaa Slovakian tasoa ja kyynerpaata saa kayttaa ihan lujaa hissijonossa. Rinteet on taynna "torpedoja". Kun euroopassa "torpedot" on 6-10 vuotiaita, niin taalla ne on 6-60.v!! Vaarallista...

Neljas paiva: Se on tanaan, Queenstown
Eipa tarvinnu lahtee laskemaan tanaan. Vetta tulee kylassa ja ylhaalla rinteissa. Paska paiva. Huomenna olis vika paiva. Toivottavasti kelit paranee, etta sais viela yhen kunnon laskupaivan, ennen kun alkaa reissu takas Ausseihin.