Blogi

Naapurissani asuu mies.
Tätä miestä ei moni tunne nimeltä. Hän tulee aina kotiin ja lähtee sieltä yksin, hänellä on vain yksi reitti mitä kulkea. Hän ei tervehdi sinua, hänellä on aina sama paperikassi. Kohdatessa ei katso sinua silmiin, hänen kasvonsa ovat kuoppaiset ja näyttää siltä että joskus eli. Hän pitää päällään samoja farkkuja, samaa takkia, kesät talvet. Vain rypyt muuttuvat vuosien varrella.

Tätä enempää en hänestä tiedä, mutta aina kävellessä vastaan tunnen hänen vihansa, katkeruutensa ja surunsa.

Viatton kesäaika lyö viimeisillä tunneillaan. On aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä pois tästä täyshoitolasta. Vaeltaa takaisin siihen paskaiseen luukkuunsa ja aloittaa kamppailu arjen kanssas.

Nelisen kuukautta tätä kesti. Livemusiikkis, tyttöjä keiden nimiä ei muista, juopottelua, kulinaristisia nautintoja ja materialismia. Niistä jäi vain muistoja, ihania ja karmivia, tyhjä pankkitili ja keho joka ei ole levännyt.

Pelottaa ajatus että tämä oli viimeinen viaton kesäni, jollon en joudu vielä olemaan "aikuinen". Voih, olisin niin mielelläni vielä käynnyt muutamalla keikalla, rakentanut hiekkalinnan, käynnyt huvipuistossa ja ihastunut.

Yö bussi on täynnä, niin täynnä että joudun kertomaan vieressä seisovalle tytölle että hänen puhelimensa värisee. Radiossa soi se laulu missä lauletaan että ollaan niin onnettomia ettei talvisin renkaissa ole edes nastoja. Se tuntui niin pahalta yksin että olisin tahtonut hypätä seuraavalla pysäkillä pois ja kävellä kymmenet kilometrit kotiin.

Olin "viisas" jäin siihen istumaan. Jossain vaiheessa näin että bussissa seisoi vanha mies, tarjosin hänelle istumapaikkani. Tuli huono omatunto kun en välittömästi tajunnut, vain leijailin omassa maailmassani. Itsekeskeinen paska.

Kotimatkalla oli pimeä puisto joka pelotti. Olisin tahtonut soittaa jollekkin joka veisi pelon, mutta en kesinyt ketään ketä välittäisi tippaakaan. Tähdet olivat kauniita, tahdoin jäädä siihen makaamaan ja ihailemaan niitä lentojen toivossa, mutta pelotti.

Oli paska yö. Ei taidetta, vain juoppoja snägäri jonossa. Vanhaaaaaa.

Tein sinut unessani muovailuvahasta. Tekemisesi kesti tunteja, mutta sulit silti nopeasti kuumassa auringossa.
Minäkin koitin sulaa kanssasi pois, mutta en osannut.
Nyt en enään saa unta ja talossani ei ole tarpeeksi muovailuvahaa.

Missä kirjeet jotka kertovat rakkaudesta? Olen jo vitun kyllästynyt laskuihin.

Olet minulle kuin ne kesän ylikuumat päivät. En koskaan kanssasi kykene ymmärtämään kuinka paljon sinua tulee ikävä.

Ei.. hän ei tykännyt minusta.
Olen pettynyt, itseeni...

Sanoi minulle aamulla se tuntematon tyttö, kehen olen kovin ihastunut.
Nyt jos en uskalla kysyä häntä ulos, en anna itselleni koskaan anteeksi.
Hih.. Jospa tänään vielä kerkiäisi mennä kysymään, "hej, onkstota, viikonloppu, että rantaan piknikille, sulla poikakaveria?"

Tämä olisi ensimmäinen kerta kun pyydän ketään ulos.. Miten ne tekee sen frendeissä? :/

Olen metsä jota kaadat, saat siitä vähän ja minulta viet pois sen mitä vuosia kasvatin. Olit minut istuttanut, kuka minä olen sinulle sanomaan ettet saa? Ilman sinun apuasi, olisi vain harmaa lahoava röpeikkö, ilman oravia ja leikkiä. Kaikkea et silti vie, siemenistäni en luovu!

Tänään taas aamulla näin hänet, vihreämmän sinusi. Toivon tosi iiisosti että hän tulee viettämään aikaa minussa. Istuttamaan takaisin ne kauniit kukat joille ei ole löydetty käyttöä. Toivottavasti hän tykkäisi niistä mitä minä voin kasvattaa. Yrittäisin ihan parhaimpani, kuten joskus aikoinani tein, kun uskoin johonkin.

Olen niin todella surullinen, mutta silti niin vitun iloinen!

Lähelläni on lähiö. Siellä asuu ihmisiä, keiden takia kaupoissa on laput jossa kertovat etteivät myy kaljaa ennen yhdeksää, viikonloppuisin vartijat. He eivät käy töissä, heidän nimi on pentti tei pertti, joskus tero. Heillä on kutsumanimiä. He istuvat arkisin kapakassa, vaikka ovat pennittömiä. Jauhavat sitä samaa paskaa, vuodesta toiseen. Jokainen heistä on joskus ollut jotakin, taiteilija, toimitusjohtaja tai muuten vaan omien puheiden mukaan hieno ihminen. He eivät ehkä tiedä mitä maailmalla tapahtuu, tai miten valtiota hoidetaan, miksi tähdet palavat. Haisevat pahalle ja ovat vain taakkana muille, vitun auton hiplaajia.

Vittu mä vihaan köyhiä lähiöihmisiä, keiden päivän aktiviteetit on pyytää naapurilta sokeria lainaksi. Pummia tupakkaa ja istua paskaisilla huonekaluillaan, katsellessa repottavaa tapettia... Puhuen siitä miksi se pertti puukotti rakasta liisaansa. Vuodesta toiseen ja seuraavaan. Ne oli niin onnellisia vaikka riitelivät joka toinen ilta lähiön kokoontomispaikalla.