Lähiö vieressäni.

Lähelläni on lähiö. Siellä asuu ihmisiä, keiden takia kaupoissa on laput jossa kertovat etteivät myy kaljaa ennen yhdeksää, viikonloppuisin vartijat. He eivät käy töissä, heidän nimi on pentti tei pertti, joskus tero. Heillä on kutsumanimiä. He istuvat arkisin kapakassa, vaikka ovat pennittömiä. Jauhavat sitä samaa paskaa, vuodesta toiseen. Jokainen heistä on joskus ollut jotakin, taiteilija, toimitusjohtaja tai muuten vaan omien puheiden mukaan hieno ihminen. He eivät ehkä tiedä mitä maailmalla tapahtuu, tai miten valtiota hoidetaan, miksi tähdet palavat. Haisevat pahalle ja ovat vain taakkana muille, vitun auton hiplaajia.

Vittu mä vihaan köyhiä lähiöihmisiä, keiden päivän aktiviteetit on pyytää naapurilta sokeria lainaksi. Pummia tupakkaa ja istua paskaisilla huonekaluillaan, katsellessa repottavaa tapettia... Puhuen siitä miksi se pertti puukotti rakasta liisaansa. Vuodesta toiseen ja seuraavaan. Ne oli niin onnellisia vaikka riitelivät joka toinen ilta lähiön kokoontomispaikalla.