Blogi

Kahvi loppu. Kohta alkaa jomottaa nuppia. On sitten pitänyt siihen myrkkyyn itsensä koukuttaa. Sitä vaan ihminen on niin heikko.
*Poistuu suorittamaan katumusharjoituksiaan...*

Jälleen sairaslomalla. Lääkäri lykkäsi käteen perjantaina viikon sairaslomapaperin poskiontelotulehduksen takia. Meneehän tää aika kotona siinä missä töissäkin, mutta kun on saanut itselleen motivaation korkealle liikkua ja tehdä ihmeitä tällä kropalle niin sit ei voi. Ja olokin on kyllä sen mukainen ettei kannata, mieluummin kerralla sairastaisi tämän pois kuin itseään rääkkää puolikuntoisena ja on aina vaan kipeä.

Ilmeisesti "tervellisintä" olisi aina vaan istua kotona neljän seinän sisällä, liikkua sohvan ja jääkaapin väliä, olla nostamatta mitään roskapussia painavampaa (mieluusti ei sitäkään) ja tunkea suuhun mitä sattuu kiinni saamaan (jos sitäkään viittii). Pysyis terveenä, mieli maassa ja masentuneena, paisuisi minkä kerkeää ja kynnys tehdä mitään vaan nousisi. Juuri näin...

Kävin eilen illalla töiden jälkeen rantasaunassa ja avannossa työporukan kanssa. Kyllä muuten tuli hyvä olo. Oli niin rento olo kotiin tullessa, vähän ruokaa ja nukkumaan ja nukuin muuten sikeästi.
Oli toinen kerta elämässäni kun kävin avannossa, eka kerta oli viime perjantaina. Viimeiseksi kerraksi ei jää kun on ihan työpaikalla noin hyvä mahdollisuus siihen. Voin kyllä suositella ihan kaikille!

Ukki kuoli tänään aamulla. Olihan sillä jo ikää, reilusti yli 90v. Kaikinpuolin hyvä että pääsi lepoon, ei ollut viimeiset vuotensa täällä enää ilon aikoja.

Ukilla oli aina kaapissa piilossa pätkis-suklaita, joita antoi meille mummolta salaa :). Ja mummolassa oli unelmien puutarha jossa lapsena leikittiin monet kerrat. Sekin on nyt jo kuollut ja kuihtunut, vain itsepäisimmät marjapensaat enää antaa satoa.

Tällaisina hetkinä elämä näyttää kaiken karuutensa. Kuolema, se mitä toiset pelkäävät, on jollekin toiselle armahdus. Ukin on nyt hyvä olla ja meillä tänne jäävillä myös, ei tarvitse enää hänestä huolehtia.

Älyttömän hyvä aloittaa uudessa työpaikassa kun jo kolmantena päivänä raahauduin töihin kamalassa flunssassa. Heti saa tuta sen mitä on olla korvaamaton, sijaiset on kivenalla. Joulunuha vaan jatkuu ja tällainen kylmä ja kostea keli on ihan kaikkein pahin mun kurkulle ja äänelle. Sama juttu joka syksy kun ilmat viilenee ja tulee sateet, nuha ja ääni pois. Onneksi ei ole opetusvuoroja kuin vasta parin viikon päästä.
No ei muuta kun tropit nassuun ja menoksi.