Miten sitä voikaan olla näin romu. Selkää reistaa, rasitusvamma ranteessa koskee, niska kipeenä (röntgen tulokset tulee huomenna)ja jalat mustelmilla, pirullinen yskä ja kohta menee taas ääni.
Hautaan vaan ja happanemaan... >:(
Miten sitä voikaan olla näin romu. Selkää reistaa, rasitusvamma ranteessa koskee, niska kipeenä (röntgen tulokset tulee huomenna)ja jalat mustelmilla, pirullinen yskä ja kohta menee taas ääni.
Hautaan vaan ja happanemaan... >:(
Viikonloppu hengenpelastajan peruskurssilla takana. Oli sekä mahtavaa ja rankkaa. Nyt on valtava väsymys, mutta monta mukavaa muistoa mahtavasta porukasta (jos joku teistä sattuu lukemaan niin kiitos kaikesta siitä naurusta!). Aikoihin en ole nauranut yhtä paljon. Viikon päästä vielä toinen osa edessä.
Täytyy sanoa että kovin näppärän näköisesti se Pamela aallokossa aina vaan kauhoi, mutta tosielämässä tilanne on vähän toinen. Enpä taida ihan vielä Baywatchin porukkaan hakemusta laittaa. Tuskin lienen myöskään _muodollisesti_ pätevä ;).
Vielä täytyisi viikossa oma korkeanpaikan/putoamisen pelko voittaa. Hyppy kolmesta metristä jäi tekemättä. Hermo ei vaan yksikertaisesti kestä.
Yksi ikävä juttu painaa mieltä, viikko sitten löin pään suoraan auton ovenkarmiin ja niska retkahti pahasti. Nyt on ollut niin kipeänä että täytyy huomenna soittaa lääkäriin ja käydä kuvauttamassa se. Hyvässä tapauksessa on vain niskan lihakset revähtäneet, mutta jos huonosti on asiat niin voi olla hiusmurtumakin. Eikun aamulla vaan heti soittamaan. Toivotaan parasta.
(hehe, hassu typo)
Miten sitä voi olla niin mämmikoura ja kämmääjä että känny katoaa aina? Päivittäin, monta kertaa? Mulla on jopa toinen känny, vanha surkea sellainen, jolla pystyy soittamaan kun oikeaa ei löydy, mut nyt ei löydy kumpaakaan. Onko tässä joku niksi miten se pysyisi tallessa, mitä mä en vaan ole tajunnut?
Niksinikkareilta neuvoja? Olisko sukkahousuista vaikka kehiteltävissä apu? :D
Niin se vain on. Pari päivää vietin kaverin luona. Istuttiin yöllä pihalla myrskyssä, tuuli puhalsi puiden latvoissa ja vain yksi lamppu valaisi yötä. Sai avautua kaikista mieltä painaneista asioista ja nojata vasten olkapäätä. Pelkästään jo se, että sanoo asiat ääneen, helpottaa. Kuinka sitä tulisi toimeen jos ei ystäviä olisi. En minä ainakaan pärjäisi. Ystävän kanssa keskustellessa osaa suhteuttaa omat ongelmansa todellisuuteen.