Aika kulkee

Mihin se aika oikein katoaa? Kohta on elokuukin jo mennyt. Jouluun alle neljä kuukautta muistutettiin radiossa.

Jotain olen tässäkin kuussa sentään saanut aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Työhakemuksia pitäisi kirjoittaa. Pitäisi kuvailla ja kehua itseään, osata tehdä se epäsuomalaisella tavalla itseään aliarvioimatta mutta myöskin olemalla sopivan tietoinen omasta epätäydellisyydestä.

Pitäisi ylipäätään miettiä ja päästä yhteisymmärykseen itsensä kanssa mitä tulevaisuudeltaan tahtoo. Aina tähän asti on suunnitelma ollut valmiina, mutta yhtäkkiä edessä odottaa tyhjyys josta pitäisi muovata oma tulevaisuutensa. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi ja haavoittuvaksi. Mikä tahansa ovi voi olla se oikea tai aivan väärä. Pitäisi kai vain suotta pelkäämättä jokin niistä avata. Mutta kun omat tekemiset vaikuttavat niin moneen muuhunkin elämään, eikä voi ajatella vain itseään, kuten teinivuosina kun niitä suunnitelmia viimeksi teki, iskee yhtäkkiä pelkuruudenpeikko jostain.

Vaan elämä täytyy elää itse, eikä odottaa että asiat vain tapahtuvat. Täytyy mennä ja tehdä, nauttia onnistumisista ja kantaa vastuu virheistään.
Teoriassa kaikki on niin helppoa, mutta miten käytännössä?