Alku aina hankalaa...

Joskus pitää aloittaa aivan alusta. Tämän viikon alussa nukuin yöni lattialla, makuupussissa kirjat pään alla tyynynä. SEuraavana päivänä _lainasin_ ullakolle jätetystä nahkasohvasta tyynyt patjaksi. Kolmantena sain jo patjan alle, ja ensi yön nukun jo omassa sängyssäni. Hyvin tämä lähtee.

Kaksi ekaa päivää söin ruokaa mitä ei tarvitse lämmittää. Minulla nähkääs ei ollut mikroa eikä uunia, keittolevyt on, muttei ollut ainuttakaan kattilaa tai pannua. Puhumattakaan astioista (eikä rahaa syödä ravintolaruokaa). Söin siis mm. valmis makaronilaatikkoa, kylmää, ketsupin kanssa, voiveitsellä. Aamukahvin kuuman veden otin hanasta (tulee muuten aika kuumaa) jugurttipurkkiin. Eilen sain mikron ja kattilan, lämmintä ruokaa siis!

Mutta! On tyhmä olo kaupassa kun pitää alkaa alusta asti miettimään, mitä siihen jauheliha kastikkeeseen pitää ostaa. Ihan alusta asti kaikki, jauhoja, lihaa, sipulia, mausteita. Silti unohdin ostaa suolaa, jota ei muuten ole vieläkään.

Sitten piti ostaa muita peruselämän tarvikkeita, kuten wc-paperia, roskapusseja, tiskiainetta jne... Kävin lähikaupassa (joka onneksi on todellakin lähellä) eilen kolme kertaa, tänään kävin kahdesti.

Nyt kämppä alkaa näyttää jo asuttavalle ja ihan mukavalle muutenkin. Hyvin se tästä lähtee...