Blogi

Vainualue: Helsinki, Espoo, Vantaa
Vainuaika: 21:15 - 10:02

Ensimmäinen vainuhälytystehtävä oli poimia Kurvista kyytiin n. 25-30 vuotias nuori espoolaismies. Mies oli harhainen ja käyttäytyi agressiivisesti, joten hänet jouduttiin pakottamaan kahleisiin auton takapenkille. Ristikuulustelussa selvisi, että hän oli vahvasti matoissa. Sekava ja äänekäs mattopää piti kuljettaa Tikkurilan avohoito-osastolle, jossa oli useita samanhenkisiä nuoria. Kiinniotettu pääsi karkaamaan hoitolaitoksen ovella, mutta neuvotteluyhteys pystyttiin kuitenkin säilyttämään ja lopulta hänet saatiin houkuteltua palaamaan laitosrakennukseen.

Tilanteen lauettua oli mahdollista aloittaa varsinainen vainuaminen. Toimivat valeasut auttoivat kohderyhmän joukkoon sulautumisessa. Vantaalla ei tapahtunut vainuvuoron aikana mitään raportoitavaa. Alueen tilanne ei ole kehittynyt viime kesästä.

Räyhäkkäälle nuorellemiehelle järjestyi yön aikana yksityinen suljettu hoitopaikka Espoosta, jonne hänet kuljetettiin aamuyöstä. Siirto onnistui ilman suurempaa vastarintaa. Hoitolalla mieheltä poistettiin hänen hallussaan olleet matot, jottei hoitoprosessi vaarantuisi. Vainupartion ollessa poistumassa paikalta mies sai jonkinlaisen eroahdistukohtauksen ja ryhtyi hajottamaan hoitolan huonekaluja. Partio sai hänet rauhoittumaan vakuutettuaan, ettei hän jäisi yksin. Äänet olisivat aina läsnä.

Siirtoepisodin jälkeen oli tilaisuus korjaustauolle, jonka aikana palautettiin taistelukunto ja luotiin suuntaviivat loppupartiovuorolle. Koska keskukselta ei ollut tullut tietoa uusista akuuteista hälytystehtävistä, siirryttiin takaisin partioalueelle Helsinkiin.

Puolessa välissä vainupartiovuoroa sumeus silmissä osoittautuikin liaksi tuulilasissa. Tilanne korjattiin pesemällä ikkunat manuaalisesti, jonka jälkeen partioauto ajettiin kemikaalihuuhteluun. Se ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Joko kemikaalit olivat liian laimeita, niitä oli liian vähän tai vaikutusaika oli liian lyhyt. Vainuauto ei kuitenkaan mitenkään voinut olla liian likainen.

Ennen keskustan vainuilukohteeseen siirtymistä partio teki täsmäiskun Haagalaiselle parkkipaikalle. Kohde oli vaikeahko paikallistaa, mutta linja piti ja tehtävä suoritettiin onnistuneesti.

Keskustakohteen tarkistamiseen meni tunti. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Siviilihälytyksen takia kohteesta jouduttiin poistumaan suunniteltua aikaisemmin Kallioon, jossa ryhmä nuoria otti toisistaan mittaa taistelemalla ja sohvalla löhöillen. Yhtäaikaisesti. Tilanteen rauhoituttua ja Tekken-mestarin ratkettua partiota jatkettiin suunnitellun mukaisesti Helsinkiläisillä kirpputoreilla. Haussa olleita ei kuitenkaan tavoitettu.

Yhteenvetona vainupartiovuorosta voi todeta, että etukäteen suunnitellut ajolinjat auttoivat vainupoliisipartion tehtävien hallinnassa. Koekäytössä ollut keskushälytysjärjestelmä vaikutti toimivalta ja sen ottamista pysyvään käyttöön harkitaan vakavasti.

Cityn kolumnissa Psyko kerrottiin, että liikunta parantaa aineenvaihduntaa aivoissa ja sitä kautta lisää tehoa muistiin ja oppimiskykyyn..

Entäs jos ikiliikkumisesta huolimatta ei muista mitään ja oppiminen on vaikeaa? Onko syy silloin tutkimuksessa vai itsessä? Pakko olla tutkimuksessa.

Samoin kolumnissa sanottiin, että säännöllisellä treenaamisella voisi vaikuttaa autonomisen hermoston säätelyyn ja tasoittaa hormonitoimintaa. Eikös autonomia tarkoita juuri sitä, että tekee niin kuin tahtoo, eikä ota muilta ohjeita? Eli miksi se hermosto alkaisi sitten yhtäkkiä säännöstelemään toimintaansa kolmannen osapuolen neuvojen mukaan, ellei se vain esitä autonomista? Hermosto onkin niin hermoraunio siitä, ettei se osaa tehdä päätöksiä (mistä johtuu se, ettei aina ole tietoinen siitä, mitä esimerkiksi oikea jalka tekee pöydän alla tai ei vain osaa hallita suutaan ja puhua pälpättää muiden korvat punaisiksi), ja oikeasti vain odottaa, että joku ulkopuolinen tulisi ja ottaisi vallan ohjakset kouriinsa. Kouriinsa siksi, että ne ovat vakuuttavammat kuin kädet. Kaikkein vakuuttamattomimmat (edes Pohjola ei vakuuttaisi) ovat kätöset. Niihin ei kannata ohjasnuoria luovuttaa.

Vastuutonta on myös opettaa, että liikunta vaikuttaisi tasoittavasti hormoneihin. Eikös se ole juurikin siellä urheilukentillä, jossa näkee kiihkeimmät pelivarusteiden viskomiset, agressiivisimmat pelinvartijoille avautumiset ja vähiten lempeät vastustajan silittelyt? Vaikutus ei ole ailahtelua aiheuttava vain agressiivisuuden suhteen, vaan tuntuu ulottuvan myös seksuaalisuuden saralle. Mitä enemmän treenaa, sitä enemmän panettaa. Ja kokoajan. Välillä tekisi mieli tuottaa mielihyvää jopa valotolpalle, jos alla on erittäin hyvä harjoitussuoritus ja kotiin on vielä matkaa.

Se on kyllä totta, mitä kirjoituksen peräkkäin asetellut sanat saivat ymmärtämään, että endorfiinit ja muut liikunnassa liikkeelle lähtevät hormonit tuottavat mielihyvää. Kaikillahan on iloinen mieli, kun lähdetään hyvällä porukalla ulos, miksei hormoneillakin.

Varmasti ko. hormonikaveriposse auttaisi myös masennukseen, mutta missä he ovat juuri silloin, kun sitten oikeasti on masentunut eikä jaksa mitään? Ei edes lähteä ulos etsimään heitä. Kenelle silloin voi soittaa? Lääkärille, joka määrää sellaiset lääkkeet, ettei muuta tunne, kuin ettei tunne mitään.

Kaikki tietävät, että kyyhkyläiset ovat toisiinsa silmittömästi rakastunut pari, joka hyynistelee, katsoo toisiaan kaihoisasti ja lepertelee käsittämättömiä. No, jokainen voi itse päätellä millaisia ovat syyhkyläiset.. xD

Ja Eluko tulee takasin kotiin tämän vuoden keskiviikkona!! Haliiii! Iksu!!

Kukkei on tähän asti ajellut luu ulkona luukuttaen kesäsoundeja, mutta nyt on pakko käsittää, että talvi on tullut jo ajat sitten ja laittaa kesärengastettu menopeli talliin. Pahus. Tai siis ainakin uskotella, että saa sen pidettyä siellä koko talven.

Kun on tottunut karjumaan kaikille vatipäille liikenteessä ilman, että he kuulevat mitään, on kohtuullisen vaikeaa muistaa sitä jalkautuessaan liikenteeseen. Muutama (lähes jokainen) samaan aikaan liikehtijä koki herättävän kiro- ja haukkumasanaryöpyn osuttuaan Kukkein tielle töpeksimään työmatkalla. Väistivätpähän vikkelään alta pois ja Kukkei pääsi suu vaahdossa porskuttamaan etiäpäin.

Ainoa, kuka ei häiritse Kukkeita päämäärättömällä liikehdinnällään jalkaisin, on Eluko. Ensinnäkin Eluko liikkuu käsittämättömän nopeasti tai ei liiku lainkaan ja kolmanneksi Kukkei liikkuu yleensä sanattomasta sopimuksesta samaan suuntaan Elukon kanssa, jos he liikkuvat samoilla kaduilla. Toinen, jonka liikehdintä ei haittaa Kukkeita on Kukkein rattopoika, joka ei yksinkertaisesti liiku jalan.

Autoilijat ovat siitä helpompia kanssamatkustajia, että niistä tietää suurin piirtein joka kerta mihin suuntaan ne ovat menossa (paitsi liikenneympyrässä, jossa selviää kenellä on osamaksuautostaan maksamatta se viimeinen erä, jolla saa VILKUT autoonsa). Kävelijöistä ei voi ennalta sanoa menevätkö ne suoraan, kääntyvät tai kävelevät syliin. Siksipä esitän vaatimuksen jalankulkijoiden suuntavilkun käyttöpakosta. Itse asiassa en edes esitä vaan pakotan. Pakotan ainakin jokaisen käyttämään jonkinnäköistä merkinantovälinettä, joka
A)ei osaa katsoa eteensä,
B)vaihtaa yllättäen ohituspuolta annettuaan ensin ymmärtää käyttävänsä juurikin sitä toisen käden puolta,
C)vaanii kulman takana hyökätäkseen syliin tai
D)haluaa minun kenkiini ja koettaa suoriutua siitä kävelemällä päälleni.

Kaksi ensimmäistä ryhmää talttuvat oikein valituilla ja kovaan ääneen kerrotuilla laatusanoilla, kaksi jäljempää ryhmää puolestaan vaativat lähempää fyysistä kouluttamista, kunhan ensin selviää pakokauhusta, adrenaliiniryöpyn jälkitilasta ja saa sydämen sykkimään taas luonnonmukaisessa rytmissä. Riippuen siitä, kuinka nopealla toimii sinä aamuna, avautumisen kohteeksi joutuu joko asianosainen tai –osaton. Se taas sitten on muiden ongelma, miten asiaan suhtautuu, sillä Kukkeilla ei ole ongelmaa asiasta. Tärkeintä on osata ilmaista itseään.

Mutta jotta siis ettei koko Helsingin aamuruuhkailijoiden tarvitsisi käydä läpi hyökyaallon lailla Kukkeista poispäin leviävää herätysaaltoa, olisi ehdottomasti parempi, että jalankulkijat kävisivät jalankulkukoulun ennen kuin saisivat luvan liikkua valvomattomasti liikenteessä. Tällä tavoin varmistettaisiin, että kaikki osaisivat kertoa kehonkielellä mihin suuntaan, kuinka lujaa ja miksi ovat liikkumassa.

Ylivainukomisariot Eluko ja Kukkei ylensivät jalkapartio Kukkein ja Elukon liikkuvaan vainupoliisiin. Ensimmäinen tehtävä oli vainuta Etu-Töölön kaduilla, että ihmiset pysyisivät ruodussaan. Katutomu pöllysi, kun Kukkei opetteli ajamaan. Elukon mukaan ajolinjat ovat autoilun perusta, joten Kukkei otti neuvosta isosiskon, ja sen huomasi.

Tehtävienjako oli heti alusta asti kristallinkirkas (jotain selkeää sisarusten elämässä \o/): Eluko oli silmä ja Kukkei oli poljin. Ihan vain siksi, ettei Eluko näe mitään, eikä Kukkei keskity mihinkään.

Seuraavaan tehtävään vedettiin ylle virkapuku, joka vaihtuu mielialan mukaan, ja lähdettiin vainuamaan Tiëstoa. Oleellista keikassa oli kuunnella viidakkopupukorvat höröllä, mitä deejii soittaisi. Asiaan oli määrä puuttua kaikissa tapauksissa ja lopputuloksesta oli raportoitava taustavoimille.

Jostain kumman syystä (Miten olisi kyvyttömyys nähdä ja keskittyä? Ei käy. Miksei? Ei löydy protokollasta.) tiskijaakko pääsi pakenemaan partion käpälistä ja asia päätettiin kuitata ripittäytymällä kirkossa. Tai siis kirkolla. Vainupoliisit olivat tehokkaita ja yhdistivät laajan havainnoinnin ja syntien tunnustamisen kiipeämällä kupolikattoisen kirkon katolle makaamaan ja tuijottamaan tähtiä, joita ei tosin nähnyt pilvisen sään takia. Ei olisi pitänyt nähdä..

Kirkko oli vaikea löytää, joko siksi, että se vaihtoi paikkaa jatkuvasti tai siksi, että Kukkei nautti kaartelusta kaupungin kapeilla kaduilla. Pää ulos ikkunasta ja kieli poskelle! C'mon everybody! Clap ur hands! Kohteen paikallistuttua päästiin harjoittamaan kiipeilytaitoja, hämähäkkimiesominaisuuksia ja rapukävelykykyjä.

Kaiken kaikkiaan vainuaminen onnistui loistavasti koko illan osalta ja sisarukset palkitsivat itsensä suitsukkein ja mirhamein.

Täh?

Kadonnut oma rauha ja nautinnon tyyssija.

Josko kukaan olisi sattunut näkemään vapaana kulkevaa, pikkuruista tai vähän suurempaa (olotilasta riippuen) onnetonta kotia, voisi pikimmiten ilmoittaa Kukkeille, kiitos. Kukkeilta katosi pari kuukautta sitten koti ja siitä asti pieni parka on asunut siltojen alla. Jos kavereita voi silloiksi kutsua.. Tai äitiä.

Mikäs siinä on asustella mamman kanssa kallionkolossa, mutta kun hän on liikaa paikalla. Ja Kukkeilla olisi kovasti muuta käyttöä tyhjälle asunnolle. Ei ihan tyhjälle, vaan sillä tavalla sopivasti kalustetulle. Oikeastaan riittäisi, että siellä olisi sänky. Tai sohva. Tai edes patja. Tai olisi edes se oma koti.

Kukkei on koditon, työtön ja rahaton. Ja ei sittenkään ole. Kukkei on jakomielitautinen. Itseensä pitää polkea hieman vauhtia … Mitenniin ”hieman”?!?! Paljon! Enemmän! Kaikki! Liikaa! … ja laittaa asiat järjestykseen.

Kukkei sai viikko sitten lauantaina kyytiä Merihaan autohallissa. \o/ Takapenkiltä kuului kiljuntaa ja riehakasta käsien taputusta. Tai olisi kuulunut taputusta, jos Kukkei olisi onnistunut osumaan kätensä yhteen, mutta kiljuntaa kyllä. Kuinka ei-minkään-näköinen auto voi lähteä niin ärhäkkäästi? Parasta! Wrooooooooooooooooom!

Vai lopun alku?

Lopun alku kun ei ole välttämättä negsu. Uusi alku on aina hyvästä, ja sitähän Kukkei tarvitsee. Suurin osa viime kesän ongelmista on vihdoin ratkaistu.

Tarvekartoitus on tehty, projektisuunnitelma vireillä ja nyt kaikki kolme persoonaa voivat elää sulassa sovussa. Tai siis kuusi, eli kaikki sisarusten persoonat yhdessä.

Ensimmäinen testikierros on käynnistetty ja tulokset näyttävät vastaavan vaatimusmäärittelyjä. Eli hyvältä vaikuttaa. Kukkei ja Eluko ovat osanneet vihdoin yhdistää asiat toimivaksi kokonaisuudeksi. Vauhdikas koti-ilta on mahdollinen ja urheilua saa kun juoksee parvekkeen ja olohuoneen väliä. Jokaisen persoonan tarpeet tulee siis tyydytettyä. Tai siis ei aivan kaikki, sillä tilanteen kehittyessä uusia tarpeita syntyy kuin vihreitä miehiä päivän paisteella.

Ja ne lokit! Ne ovat vihdoin tajunneet, ettei Elukon, Kukkein ja pupujen ylivaltaa voi päihittää. Lokit eivät varmaan ole vaihtaneet talvirenkaita alle, eivätkä niiden kamerat kestä kylmää. Tai sitten se väistyminen johtuu siitä, että Kukkei on viidakkopupu ja Eluko on loppusuoralla sisäistämisvaiheessa.

Viidakkopupuksi ei kasveta, siihen herätään. Se ón eräänlainen herätysliike, tosin yksilössä pitää itää viidakkopupun siemen, jotta tavoitteeseen pääsisi. Joka aamu Eluko odottaa, että heräisi viidakkopupuna. Joku päivä, tai aamuyö, se tapahtuu. Siihen asti Kukkei vaanii yksinään kiviä keihäänsä kanssa ja irvistelee vihaisena. Uusia kiviä tulee aina, joten Elukolla ei ole kiirettä.

Kukkei on välittäjäaine ja Eluko reseptori. Vastaus on 3.

Kukkei tuli hoitoon Elukolle. Jokin vaivasi nuoremman sisaruksen mieltä, muttei se tiennyt mikä. Pakko oli vain tulla ja jäädä nojahaliin isoksi ajaksi. Oikeaa sanaa kuvailemaan Kukkein tunnetilaa oli vaikea löytää, sillä Kukkeilla on tapana unohtaa ne sanat, joita ei käytä. Jos Kukkei on hiljaa esimerkiksi puoli päivää, hän ei osaa enää puhua. Suusta tipahtelee etäisesti sanoja muistuttavia äännähdyksiä, mahdollisesti jotain ymmärrettävääkin. Tosin elehtiminen ymmärretyksi tulemisen edesauttamiseksi on sitten sitäkin suurempaa.

Parin tunnin häilyvän ja keskittymättömän muistelun jälkeen oikea sana hyökkäsi sohvan takaa, kuin lauma nuijasodan aikaisia äijänköriläitä.

"EROAHDISTUS!!", Kukkei kiljui, kuin possu tajuttuaan pääsevänsä keskeiselle paikalle joulupöytään, ja aiheutti Elukolle pienoisen paniikkikohtauksen. Jokusen hetken kuluttua nojahaleilu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Muistona muistin hetkellisestä virkistymisestä jäljelle jäi hajonnut sohva ja valkoista tomua lattialle Elukon järsittyä kaapiston suihinsa hädissään. Valkoista pölyä jää tosin kaikkialle, missä Kukkei käy. Panikointi hänen ympärillään on normaali toimintamalli paikasta ja henkilöistä riippumatta.

"Mä itse oonko syy, jos vauhti hiljentyy??", Kukkei lauleli loppuillasta ja totesi heti perään, ettei vika ole hänessä vaan kondyktöörissä. Tai veturissa. Mistä noista tietää etukäteen. Kalliiksi vain tulee, jos joutuu kulkemaan hitaalla menopelillä.

Jos Eluko olisi mies, niin hän olisi mutkalla.
Jos Kukkei olisi nainen, hän olisi pikasieni.

Asiat sujuu! Suffelii!

Kaikki kolme koolla: Eluko, TauTau ja Kukkei :) <3 Kuin ennen vanhaan, eli viime kesänä. Mutta se on niin kaukana. Muistikuvat ovat jo hämärtyneet ja aika kullannut muistot.. Tai sitten ei. ;) Jos ne olivat jo silloin kultaa, niin tuleeko niistä ajan kanssa platinaa? Vähänkö sitä olisi silloin rikas. Rakas. Köyhä. Varas.

Nenät ovat hassuja. Pienenä en piirtänyt ihmishahmoille neniä, kun ne olivat mielestäni epäilyttäviä. Kaksi reikää keskellä päätä. Jos on muutenkin reikäpää, niin ei silloin tarvitse enää ylimääräisiä. Nenät tukkoon! Jokainen.

Toisaalta pienenä piirsiin E-kirjaimeen niin monta vaakaviivaa, kuin siihen suinkin vain mahtui, enkä ymmärtänyt miksei kirjaimeni muistuta esikuvaansa..

Uuoh, mistä sen alkaisi?

On kuin olisi mieli narukeränä ja joku näppäräsorminen pikkumies olisi tökkinyt elämänsä vimmassa molemmat langanpäät keskelle kerää. Aivan sama mistä nykii, niin saa vain lisempää silmukoita käsiinsä.

Kaikki on parain, hyvemmin kuin piiiiiiiiiiiiiitkiin aikoihin, ja silti tuskistuttaa. Kaikki johtuu kahdesta asiasta. Tai oikeammin niiden puutteesta. Toinen on onneksi järjestelykysymys, mutta se toinen... Se ei ole Kukkein käsissä. Tai siis on se ollut, muttei ole nyt ja silloinhan sitä eniten tahtoo, kun ei voi saada. Täyttyykö tahto - ei voi tietää. Voi vain puhallella irronneita ripsiä sormienpäistä ja toivoa.

Jos vain tietäisi. Eieiei.. ei tietäisi.

Masokistista ehkä, mutta tavallaan epätietoisuus tuntuu hyvältä. Varmuus ahdistaisi sillä silloin voisi olla varma, että kaikki olisi epävarmaa. Jos ei ole mitään, mitään ei voi hävitä. Kerpeleeeeeen kerpele!! Entäs jos siltikin tahtoo kaiken? Ja halu on niin kova, ettei paikoillaan pysy.. Ei pysty pysymään. Kumipallo-Kukkei.

Puuh, järjestyisi edes puolet asioista, niin kestäisi. Olisi valmis paljoon. Puljuun. Paljuun.

ja fyysisesti 3 kerrosta välissä.

JA VALOT SAMMU!!! Kerpele! Onko täällä joku niin valopää, että automaattisulku päättelee ihmisten tekevän duunia pimeässä?!?! Onneksi joku oli nopea ja sai valot laitettua takaisin päälle. :)

Tuskailen vikat minuutit kolmannessa helvetissä ja tietoisena siitä, että Eluko odottaa maanpäällisessä taivaassa. Olo alkaa ittelläänkin olemaan enkelimäinen. Nyt minuutit, vauhtia!

Elukolla ei ainakaan ole tylsää, kun vein sen juttelemaan alakerran nallelle siihen asti, että pääsen. Nalle on kuulemma ollut yksinäinen. Kerran annoimme sille lakua ja laitoimme sille lapun syliin (josta en muista, mitä siinä lukee), mutta joku ilkiö oli vienyt molemmat pois. Varmaan syönyt nallen lakut sen nenän edessä.. Voin melkein kuulla sen ihmisen omahyväisen mässytyksen.

Tai sitten nalle söi lakut itse ja laittoi lapun postiin. Kenelleköhän? (Olipa vaikea sana... :S )

Elukoli-koli-kolisee! Kukkei-kei-kei-keulii sinne kohta!