Kukkei pyörii ympyrää täysihoitolan eteisessä. "Elukoooooooo!" Sydäntä riipaiseva vaikerrus kaikuu rappukäytävässä. Täysihoitolan väki, eli Eluko, lähti punaisella ratsulla mökille kärsimään hermolevosta. Kukkei jäi yksin. Onneksi kertauksena vielä sadanviidensadannen kerran oli käyty läpi miten musiikki lakkaa, missä ovat pyyhkeet ja kuinka tietokone sammutetaan. Ikäväkseen Kukkei huomasi, ettei ollut halunnut kertausta television käytöstä.. Ja nyt se on myöhäistä.
"Hmmm.. Nappeja.." Kukkei tutkailee neljää kaukosäädintä pöydällä. "Näitähän voisi kokeilla. Onnistuinhan mä PamPoin luonakin avaamaan television niin, että ääni vastasi kuvaa, vaikka kakeja oli vain yksi.." Helpotus kaukoviidakossa oli, kun yksi säätimistä olikin kännykkä. Ei ihme, ettei sillä tapahtunut mitään kotiteatterijärjestelmässä.
Kukkein tapauksessa eroahdistus on valtava. Onneksi potilas unohtaa ongelmansa varsin pian saadessaan havaintopiiriinsä jotain kiinnostavaa. Kuten reikä lattialistassa. Toisaalta, kun kiinnostus uutta asiaa kohtaan lakkaa, alkaa uusi ahdistusvaihe. Noidankehä on valmis. Tähän Kukkei tarvitsee tukihenkilöä, joka hänellä on Eluko, jotta ongelman käsittely jatkuisi edes hieman suoraviivaisemmin kohti ratkaisua. Tosin molemmat ovat ajatuksiltaan hajaantuneita yksilöitä, joten eteneminen ei ole kovin loogista. Tai edes tehokasta.
Elukon täysihoitola on suljettu laitos. Sinne ei saa tuoda ystäviä "rauhalliseen" illanviettoon. Aivan ymmärrettävää, sillä kyseessähän on kuntoutuslaitos. Ovella on verkkokalvotarkistus, jotta sisään pääsevät vain ne, joilla on varaa kustantaa hoitonsa. Eli Kukkei. Joskus on vierailupäiviä, jolloin ulkopuolisetkin saavat tulla. Yleensä vierailuajat ovat lauantaisin tai sunnuntaisin, mutta silloin talon väki, Eluko, on aina paikalla vahtimassa, jotteivät potilaat häiriintyisi.
Elukon tarjoamat hoidot sisältävät myös handsfree-palvelun. Palvelu vapauttaa potilaan käsittelemään ongelmiaan täysivaltaisesti. Siinä on myös se puoli, ettei hukassa oleva raukka hukkaa enempää omaisuuttaan.
Ennen lähtöään henkilökunta, Eluko, varmisti, että asiakkailla on kaikki tarpeellinen saatavillaan ja ettei ruokaa tarvitse. Varuiksi jätettiin kuitenkin vissyä, mustikkakeittoa, banaani ja pastilleja. Näillä luulisi selviävän.
Äärimmäisessä hädässä potilas voi ottaa suoran puheyhteyden tukihenkilöönsä ja jos ongelma ei laukea keskustelemalla, voidaan potilas siirtää rauhoittumaan luonnonhelmaan etäpalvelutaloon.