1911

tapasin eilen todella yllättävän ihmisen. ja se tapaaminen vaan vahvistaa sitä ajatustani ettei etsimällä oikeaa löydä, ne vaan tulee, kävelee vastaan sillon kun sitä vähiten odottaa. on niin eri tutustua…

sain aivan ihanan oman kodin, ja vieläpä aikas ison, ihan vaan itselleni ja kissoille!! nii ja ei sovi unohtaa hiiriä… ai että mä ootan jo et pääsen laittaa sitä ja…

ensi viikolla lähtee tää letti. palkitsen itseni uudella kevyellä kampauksella, jolla on kiva viilettää kesän lämmössä! ikävä kissoja… 🙁 en saanut viritettyy parvekkeen bambuverhoja ylös et vois ottaa aurinkoo. valkoinen…

kyl se elämä taas tästä oikenee!!!!!! kun vaan tarpeeksi siihen uskoo..

…kasvaa ulos päästä. nimittäin tyhmät teppihiukset. mitenhän kauan näitä vois kasvatella maata kohden…?

mielessä on muhinut jo vähän aikaa kuva jonka haluan selkään. siitä tulis todennäköisesti mun eka ja viimenen iso kuva. jos nyt vaan saan sen kuvan piirrettyy ulos mun mielestä… siitä…

neste mankista tuli eilen sähköposti: tuo verokortti maanantaina niin saan palkan. no, menin viemään sen tänään, ensimmäinen kommentti minkä sain kuulla siel nesteen kassalla oli et ’mitä sä täällä teet?’….

mitä mieltä ootte,ku uuden työntekijän kanssa ei ’keritä’ tekemään työsopimusta…? sain työpaikan tosiaan huoltsikalta, ja olin siel kolme päivää töissä. joka päivä kysyin millon tehdään soppari, ei muka ole aikaa…en…

…juuri kun oli usko siihen jo täysin loppunut. minusta tulee sit huoltsikka työntekijä…:D aamu viiteen sit iloisena töihin, jihu! päätin että nyt olen onnellinen joka päivä, tai ainakin yritän. viime…

nyt kyllä masentaa nii paljon ettei vois enempää masentaa..