556
päivän päivää…
viettelin tänään päivää työn merkeissä. oli ihana huomata kuinka ne työkaverit olivat niin kovin mukavia.ja naurua oli ilmassa. mutta yksi asia vielä mieltäni kaihertaa, kovasti.. se ei lennä pois niinkuin…
pieneen hetkeen
tuohon pieneen hetkeen jonka pari päivää sitten koin. siihen mahtui niin paljon ahdistusta ja tuskaa.. yks saakelin sana vain ja mun maailmani romahti. luulen ajattelen.. mietinkin. että kyllä tämä tästä…..
ihmiset
ne ovat ihmeellisiä…. jotkut osaavat piristää päivää niin älyttömän ihanalla tavalla.eikä siihen tarvita kuin ihana pieni sana jossain,tekstiviestin perällä tai sitten puhelimessa poimin sen ihanimman sanan sieltä.kun kuulen että heiiii..ihanaa…..
eikä
eikä se nyt kamalan karmaisevaa ole jos ne syksyn lehdet putoavat värikkäinä maahan.tuoden iloa silmillemme.jotkuthan pitävät syksystä toiset ihannoivat talvea ja minä taas rakastan kesää..aah niin ihanaa kesää. ja nyt…
joskus
sitä vain pysähtyy miettimään.. ei jaksa tehdä mitään.miksi aina täytyisikään. joskus tulee sellainen syysmasis olo.. arvasin sen.jo kun kesän viimeset lehdet kellastuvat niin masennun..täysin… mietin lueskellessani näitä cityn keskustelu palstoja…..
ja nyt
taas se kello pöydälläni raksuttaa se tahtoo multa ääneti karata. aika— juoksen sitä välillä kiinni. välillä pakoon. en koskaan löydä sitä keskitietä. ja se ärsyttää mua. joskus itkin kun ei…
maailma
se niin kovin avara on. välillä se on hämärän peitossa .emmekä ehkä tiedosta sitä kunnes heräämme.ja katsomme maailmaa kuin lapsi. joka näkee sen kaiken rikkauden värien loiston ihmisten hyvyyden niin…
kuinka voi olla
maailma välillä niin kovin .kumma!! on ihmisiä jotka osaavat mielistellä..ja hyppivät toisten sydämiin repien ne riekaleiksi kuin rätit joilla voivat sitten pyyhkiä omat kyyneleensä.syyttäen muita ihmeellisestä käytöksestään.. inhoan juoruavia naapurin…
miksi
emme osaa olla omia persooniamme..esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa.miksi kutoa päällensä ujon verkko ,kun on kuitenkin niin kovin paljon sanottavaa. miksi meillä joillain on niin kamalan huono itsetunto että ajattelemme esim.kumppanimme menneisyyttä…