13.2.2008 57

Alaston

Kaikella olemuksellani, värittämättömien sivujeni kera -nurkista hiirenkorvilla Minä astun eteesi arkana ja alastomana. Puhalla pölystä paperini, sivele sileäksi eteesi. hiljaa ja hellästi Piirrä minuun rakkaus

13.2.2008 57

Huuto

Minä huudan! Revin auki joka saastaisen tulehtuneen haavani Tarjoan teille väljähtyneen vereni Tartutte maljaan ja paiskaatte seinään, polvilleni sirpaleisiin itseni kiroamaan jään. Kuiskaan rosoiset tunteeni taas bittihelvetin huomaan, vielä saan…

13.2.2008 57

Wicked

This world’s wind, undresses the trees, bare of leaves. And mocks the naked souls, which are shyly wandering, in this shallow world. The wicked wind, will it leave anything good…

13.2.2008 57

Mitä itsessäni pelkään

Lukitse jalkasi jatkamasta sitä tietä mille houkuttelin helisevillä sanahelmillä hivelevillä henkäyksillä jotta et astuisi siihen ansaan joka minussa piilee se hyvä jota näet on taitavasti aseteltua sammalta vuosien saatossa tiheytynyttä…

13.2.2008 57

The dark side

Black figures in the woods, they pull into my dream strange men with hoods, I force myself not to scream. Last breath before rising sun. Moon is seducing me, introducing…

13.2.2008 57

Oodi naisille

Vahanukkeja, tarkasti maalattuja tanssijoita narujen päässä. Ohjissa teatterinjohtaja- Isoherra tasa-arvo. Miksi meistä herkemmistä, väkisin kylmää, kovaa uuttamaan? Mies on mies, samaan pystymme kyllä. Vyötetäänkö rintamme, kalju olisi kova sana. Vai…

13.2.2008 57

Fantasia

Saniaisia mustia lehtiä pisaroista nahkeita. Tuoksuu sateelta sammalilta ja huuralta Polku tummenee syvemmälle metsään. Yllä latvojen hypnoosi pelkkää yönvihreää tanssia. Varpaiden alla koleaa Kylmyys turruttaa tunnon hiljalleen. Ilmassa lepattavat öiset…

13.2.2008 57

Vaillinainen

Kaipaan auringonlaskua Sen hehkua huuhtomaan kyynisyyden alkulähdettä yksinäisyyteni merta Sen jälkeistä taikaa polttamaan kalpeaan taivaankanteeni tähdet Varovasti vajoa varjoisaan maahani Lumoa minusta vaillinaisesta rakkauden ja valon lapsi

13.2.2008 57

Säikeet

Yksi kerrallaan silmäkulmasta irroitetut surun kuumottavat merkit sulavat yhteen välinpitämättömän katseesi sinetillä surutta suljetuiksi sokean vihan säikeiksi Säikeistä naruja kurkkua kuristavia köysiä Pakko purkaa pakko huutaa pakko satuttaa Kiristä! Tämä…

13.2.2008 57

Tuhkataivas

Pilvien hennot ääriviivat; pehmeät hetket sulautuvat taivaan siroiseen tuhkaan. Siellä valkeat linnut; eilisen unelmat liitelevät perhosen ohuin siivin. Niiden samettisissa liikkeissä, väreilevät sydämesi todelliset värit, joiden huumaava hehku tanssii pastelleissa…