Viimeaikaisessa keskustelussa on palloteltu ajatuksella, että ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja sen jälkeen työntekijälle maksettaisi alennettua korvausta. Keskustelun on Suomessa nostanut esiin Kokoomuksen puoluevaltuusto ja Elinkeinoelämän keskusliitto on tietysti kiihottunut ajatuksesta. Myös kuluneen viikon A-studion Talkissa aihe oli esillä.
TV-keskustelussa näkemykset törmäilivät. Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk ja yrittäjä Harri Suutari puolsivat karenssipäiviä. Sen sijaan palkansaaja Riikka Suutari ja Insinööriliiton asiamies Elina Das Bhowmik esittivät napakoita vasta-argumentteja.
Keskustelun sisällön voi tiivistää siten, että yrittäjäpuoli argumentoi suomalaisten sairastavan kummallisen paljon ja työntekijäpuoli painotti karenssipäivien iskevän kovimpaan huonopalkkaisille aloille – olevan siksi kohtuuttomia. Agendalle nousi myös suomalaisten kummallisen alhainen kynnys ”kokea” itsensä sairaaksi ja toisaalta huoli sairaana töihin menemisestä.
Keskustelun ulkopuolelle jäi eräs aivan keskeinen näkökulma. Karenssipäivien kannattajat argumentoivat näkemystään erityisesti alleviivaten sitä, ettei työnantajien ole järkevää maksaa työstä, jota ei sairauden vuoksi tehdä. Tästä voi päätellä, että karenssipäivissä kyse on nimenomaan tehokkaasta työajasta. Palkkaa maksetaan siis ainoastaan ajasta, jolloin työntekijä todella tekee työtä.
Kun tätä asiaa katselee työntekijän näkökulmasta, herää auttamatta kysymys: miksei palkkaa sitten makseta ylimääräisestä työstä? Siis ilmaiseksi tehdystä tehokkaasta työajasta. Nykyisen abstraktin työn yhteiskunnan olennainen piirre on työn tekeminen projekteissa ja hankkeissa. Työaika on tämänkaltaisen työn yhteiskunnassa toissijainen määre. Lähes jokainen tietotyöläinen tekee töitä huomattavasti yli palkallisen työajan.
Kun pomo sanoo sihteerille kello 16, että asian on oltava aamulla valmiina, ei vastaukseksi kelpaa: saanko työstä ylityölisää tai palkallinen työaika päättyi muuten juuri. Duuniin jäädään vaikka koko yöksi, jos työtehtävä sitä vaatii.
Tehokkaan työajan käyttö sairauspäivien karenssin perusteluna onkin täysin ontto. Abstraktin työn yhteiskunnassa ilmaisten ylitöiden ohessa työ seuraa kotiin ja viikonloppuihin. Ylityökorvauksia ei todellakaan makseta. Koska työntekijät suostuvat pelkällä kuukausipalkalla venymään jatkuvasti ilmaiseen työhön, ei tehokkaan työajan argumentti sairauspäivien kohdalla ole kestävä.
On kummallista, ettei Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk muistanut olla huolissaan liiasta ilmaisesta työnteosta ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Syy saattaa tietysti piillä siinä, että Hippokrateen vala mennee EK:ssa jotakuinkin näin: ”Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi (oma lisäys alkaa) Elinkeinoelämän keskusliitolle ja palkanmaksajille”.
On hämmästyttävää, että työnantajapuoli kehtaa vaatia karenssipäiviä tällaisin argumentein. Jos asia todella etenee jonkun poliittisen toimijan agendalle (Kokoomuksella se on jo sinne mennyt), on työntekijäpuolen aika nostaa pöydälle tämä ilmaisen työn ylensyönyt kissa.
Olisi kiinnostava kuulla sekä terveyden että kustannusten näkökulmasta, miten jatkuvasti yli 60-70 tunnin viikkoja painavien yhtäaikaisesti pöytään lyömät ylityökorvaukset maistuisivat EK:lle – erityisesti sen ylilääkäri Jan Schugkille, joka niin tomerasti toteuttaa korkeaa lääkärin etiikkaa vaatimalla karenssipäiviä ”tehottomista työpäivistä”. Ehkä hän vastaisi, että ilmaisen työn tekeminen ja itsen täydellinen alistaminen työlle on terveellistä sekä takaa sisältörikkaan elämän ensimmäiseen alle 40-vuotiaana koettuun sydäninfarktiin saakka.
Pannaan suositukseksi Tom Russellin upea U.S. Steel – työn sankarien kunniaksi!
Homestead Pennsylvania, the home of the U.S. Steel
And the men down at the Homestead Works
Are sharing one last meal
Sauerkraut and kilbassa, a dozen beers or more
A hundred years of pouring slab,
They’re closing down the door
And this mill won’t run no more.
There’s silence in the valley, there’s silence in the streeets
There’s silence every night here upon these cold white sheets
Were my wife stares out the window with a long and lonely stare
She says “you kill yourself for 30 years but no one seems to care”
You made their railroads rails and bridges, you ran their driving wheels
And the towers of the Empire State are lined with Homestead Steel
The Monongahela valley no longer hears the roar
There is cottonwood and suemacway inside the slab mill door
And this mill won’t run no more.