Itku. Päällimmäisenä mieleen jäi oma itku ja leuan pakonomainen väpätys, kun elokuva oli loppukohtausta vaille paketissa. Kamalan hyviä näyttelijäsuorituksia, bravo!
Teen töitä nuorison parissa ja vein teinit katsomaan tätä pätkää. Vähän jännittää, että mitä he olivat siitä mieltä. Niin kuin ekoista riveistä voi päätellä, tämä oli rankka kokemus (myös mulle), mutta oliko tämä nuorille (pumpulisukupolvelle?) liian rankkaa? Oliko tämä sellainen kokemus, joka jää nuorten mieliin ja josta he tulevat muistamaan myös minut?
Perheväkivaltaa.
Tyttären ylitsevuotavaa huolellisuutta ja huolehtivaisuutta...
Tytär äitinä äidilleen, isälleen ja hoivan puutteesta mykistyneelle pikkuveljelleen...
Sovinto oli siis todellakin maineensa veroinen filminpätkä ja suosittelen sitä lämpimästi sellaisille, jotka kestävät katsoa kurjuutta, ryyppäämistä ja (ruotsin)suomalaisia perheväkivallan kuvauksia. Jos sulla tämän lisäksi on siteitä tai omakohtaisia kokemuksia Ruotsista 70-luvulla niin tämä kannattaisi kyllä katsoa.