Eipä tarvinnut tämän pojan miettiä aloitusrepliikkejä. Heti narikasta päästyäni nelikymppinen nainen tuli kimppuuni ja alkoi riisumaan paitaani ja hivelemään minua. Onhan tuo mukavaa, mutta hän ei vedonnut minuun samalla tavalla kuin minä ehkä häneen ja kaiken lisäksi hän oli aika humalassa. Yritin sanoa nätisti, että ollaan julkisella paikalla, mutta hän vain jatkoi. Homma keskeytyi siihen, että hänen kaverinsa tuli väliin ja kertomaan minulle, että halukkaampi osapuoli oli kihloissa, vaikka ei jostain syystä sormusta pitänytkään. Huh, siitä tilanteesta selvittiin…
Eipä selvitty näistä kahdesta. Äsköiseen tilanteeseen väliin tullut nelikymppinen halusi tanssimaan kanssani. No, herrasmies ei kieltäydy. Sama nainen pyysi tanssimaan ja tanssimaan ja tanssimaan ja tanssimaan – koko ajan. Jos ehdin vähän karkuun ja ostamaan oluen, hän tuli taas hakemaan tanssimaan. Jäi oluet juomatta, mutta tulipa tanssittua. Harmillisinta oli, etten ehtinyt paljoa katsella minun ikäisiäni kiinnostavia naisia… Minulle ihmeteltiin, että miten voin olla vielä vapaana, niinpä. Itsetunto kyllä koheni, vaikka tuo tanssiravintola diskon mukana olosta huolimatta tunnetaan enempi ”kierrätyskeskuksena”.
Tänään herätessäni oli mitä mahtavin keli – pakkasta -10 astetta ja aurinko paistoi. Aamupalan jälkeen kiirehdin hiihtämään. Ai kun oli mukava hengittää raikasta ilmaa ja saada tupakansavut keuhkoista pois! Samalla haaveilin siitä, että keväthangilla olisi kiva hiihdellä jonkun kanssa eväät matkassa. Nauttia auringoasta, eväistä ja toisista!