Se oli turha kuvitelma. Ajatella, se oli jo täynnä. Voiko olla niin, että se oli viimeistä piirtoa myöden täynnä? Hmm, kyllä aina vähän mahtuu, eikö mahdukin? Ihan vähän vain. Mutta ei niin ei. Ei sitten millään, vaikka kuinka yritin. Ei se mitään, eihän mulle olisi ollut mitään täytettäkään.
Yritin siis tanssikurssille, mutta se oli jo täynnä. Yritin kysellä myös tanssiparia, mutta ei niitäkään kuulemma ole. No, onhan noita kursseja, joten pitää vielä yrittää.
Töissä voi tapahtua kohta jotain mukavaa – minun kannaltani. Pelikortit on pelattu, mielestäni hyvin tulevaisuutta ajatellen. Odotan mielenkiinnolla viikon etenemistä.
Toivottavasti tämä orastava kurkkukipu ei muutu flunssaksi.