Niinkö se on?
Niinkö sen pitäisi olla?
Ei ainakaan minun elämässäni.
Mielen perukoilla tiedän, että
luopumalla ei saa mitään.
Jos jotain aidosti haluaa ja
on sen valmis ottamaan vastaan
on sitä pyydettävä.
Puhdas, kristallinkirkas pyyntö
ja vahva, horjumaton luottamus
siihen – kun aika on oikea (nyt)
saan sen mitä haluan.
Mutta sekään ei riitä.
On oltava valmis korjaamaan
sato – ottamaan avosylin vastaan.
Aina se, mitä saan ei ole sitä,
miltä kuvittelin sen näyttävän.