Mulla todettiin tänään erikoinen tauti. Tai sairaus. Tai joku sellanen. Pco-taudiksi sitä roskaa nyt kumminkin nimitetään. Mä en oikein tiedä mitä ajatella. Toki oon ymmärtänyt että jokin mun kropassa heittää, joku on vialla, mutta en ole todellakaan tiennyt että mikä, tai mitä, se jotain voisi olla.
Nyt selvis sitten. Pco. Vittu. Siinä räjähti taas puolet uusista haaveista käsiin. Hassua. Mä en ennen edes halunnut lapsia, nyt hetki sitten heräsin tähän mahdollisuuteen, ja sekin oli vasta kun tajusin että on ehkä edes kykene poikimaan. Tajusin viimein mistä jään paitsi. Ymmärsin kuinka hienoa olisi saada lapsi. Lekuri tietenkin kertoili, että on mulla edelleen noin 25% mahdollisuus pamahtaa paksuksi, hoitojen avulla, mutta koska ultrassa näky kuinka roskana mun munasarjat on, niin ihmeitä mun ei kannata odottaa.
-Siinä vaiheessa kun itte tuijottelin monitorilta munasarjojani, ajattelin seota. Vittu minkänäköset mollukat. Klimpit joita ympäröi musta helminauha. Sairaan näköset epämuodostumat. Mä en osaa edes olla nainen. Vituttaa niin helvetisti. Tuntuu että mikään ei onnistu. Miksi mun täytyy sotia kroppanikin kanssa. Miksei mun kroppa osaa olla normaali?
Mä kysäsin lekurilta eikö kaikkea vois vaan leikkauttaa helvettiin. Eikö ne vois poistaa mun munasarjoja, kohtua, ja ompelis vaikka pinpankin kiinni. Mitä tällänen semmosella tekee? Mitätön idiootti. Mä en kykene edes maailman tavallisimpaan systeemiin, mä en voi tulla raskaaksi, en voi saada lapsia. En voi saada lapsia. En edes tajua koko asiaa. Päässä heiluu vaan kuvia niistä rumista munasarjoista. Mä oon ällöttävä.
Lekuri oli kumminkin tyytyväinen painonpudotukseen (-23kg edelleen), sano että vielä 10kg pois niin sitten alotetaan hormoni-hoidot. Mua ei oikein kiinnosta. Olisin ne nytkin saanut aloittaa, mutten uskalla. Laihempana on raskausaika helpompi ja sitäpaitsi, on hyvin epätodennäköstä että hormonit edes toimii mun kohdalla. En uskalla edes yrittää, petyn kumminkin perkeleesti.
Tiputtelen läskejä pikkuhiljaa ja yritän tottua elämään sukupuolettomana.