Lainaus netistä:
Maurice Blanchotin sanat: ”On totta, että monet luovat henkilöt näyttävät muita ihmisiä heikommilta, kykenemättömiltä elämään ja siksi kykenevämmiltä ihmettelemään elämää. Ehkä näin on usein. Mutta pitäisi vielä lisätä, että heidän heikkoutensa on heidän voimansa ja että he löytävät uusia voimia juuri sieltä, missä he romahtavat äärimmäiseen heikkouteensa.
Ja vielä on lisättävä: kun he ryhtyvät työhön piittaamatta lahjoistaan, he ovat usein normaaleja (!), miellyttäviä (!), elämänmyönteisiä ihmisiä (!), ja pelkästään teos ja siihen sisältyvä vaatimus aiheuttaa heissä voimistumisen, johon he voivat vastata vain suurimmalla heikkoudella, anomalialla, menettämällä maailman ja itsensä. Tämä oli Goyan ja Nervalin tilanne.”
Kaksi suuntaa ei ole sama kuin skitsofrenia eikä asperger
eikä mikään muu diagnoosi, joka on imperialistien kuvaus.
Suomalaisten luovuutta pitää ymmärtää pienestä pitäen eikä
ostaa tutkimuksia anglosaksisista maista, jossa tämä on
päin H:tä osittain (oma mielipide).