Vihdoinkin sain itseni tänään komennettua lenkille. Sää oli mitä mahtavin, ja ehkä viikko sitten satunnaiselta Lidlin käynniltä käteen tarttuneet porevitamiinitkin osaltaan auttoivat asiaa. 🙂 Koko talven takaraivossa pikkuisen harmitusta aiheuttanut lenkkeilytauko sai alkunsa viimesyksyisestä muutosta, kun vanhan tutun lenkkipolun jäätyä en uudessa paikassa tullut heti etsineeksi uutta lenkkipolkua.
Nyt löysin heti vähän matkaa katua lönköteltyäni mukavan metsäpolun, josta taitaa tulla osa vakiolenkkiäni jatkossakin. Vähän oli vielä paikka paikoin märkää ja lumista. Kerran liukastuin aika vauhdikkaasti ja mätkähdin kyljelleni, mutta onnekkaasti vältyin vammoilta. Hieman lipsadus kuitenkin verotti liukkaiden paikkojen loikkimisintoa.
Kerran pari viikossa talven mittaan herrastamani seinäkiipeily lämmittelyjumppineen on pitänyt peruskunnon riittävänä, jotta kevään ensilenkki ei tuntunut liian rasittavalta. Lenkin aikana pieni sähkösauna oli ehtinyt lämmetä juuri sopivaan jälkihikoilulämpöön. Ah… autuutta! Tästä on hyvä jatkaa.