Katselin reissukuvia viime vuosien ajalta ja totesin, etten ole pitkään aikaan ollut kunnon romanttisella, kahdenkeskisellä matkalla. Viimeisin edes vähän siihen suuntaan oli kesäkuussa 2006. Matka autolla Tukholmasta Euroopan läpi Barcelonaan oli elämyksineen sinänsä mainio. Romanttista tunnelmaa latisti kuitenkin se, että olimme silloisen kumppanin kanssa juuri reissun alla jo melkein päättäneet seurustelun lopetamisesta, mikä sitten toteutuikin pian matkan jälkeen.
Yksin en tykkää reissuta, vaan matkan elämykset on niin paljon mukavampi jakaa toisen kanssa. Onneksi meillä on ex-vaimoni kanssa niin loistavat välit, että olemme yhdessä poikamme kanssa tehneet muutamia ulkomaanmatkoja eromme jälkeenkin. Mutta koska meillä ei ole hyvistä väleistä huolimatta minkäänlaista vanha-suola-janottaa -syndromaa, niin romantiikkaa niillä matkoilla ei ole.
Kulttuuri- ja luonto ovat minulle matkalla tärkeitä. Taidemuseot, hieno arkkitehtuuri, vanhat kaupungit, jylhät maisemat, kunnolla suolaisen meren tyrskeet, pienemmät ja suuremmat patikkaretket, erilaiset ruokaelämykset… Siinä joitakin asioita, joista matkustaessa nautin. Rannalla löhöilyt, olutfestarit ja bilettämiset eivät kiinnosta, mutta muuten olen avoin monenlaisille jutuille.